Mitä vikoja odotettavissa uuteen Samaraan?

Ladasta saat todella hyvän ja pitkäikäisen ajopelin, lastentaudit siitä on karsiutunut pois, siinä on vielä tehokas moottori, jossa on hyvät saksalaiset ruiskulaitteet, ja arvo rahassa mitattuna tippuu todella vähän. Esimerkiksi mersussa tippuu vuodessa samaran hinta. Kaikenkaikkiaan yksinkertainen rakenne, ja vahva tekniikka, ei muuta kun kaupoille vaan.

Ajoin Samaralla 4 vuotta. Se ei ollut uusi vaan 3 vuotta vanha 45000 km ajettu ostettaessa. Saattoi olla jo lastentaudit ja kokoonpanoviat korjattu.

Myyjältä kuulin että edellinen omistaja oli joutunut teettämään kytkinremontin 40000:ssa. Kytkimen kuluminnen on tosin yksilöllistä ajotavoista riippuvaa. Toisilla kestää ja toisilla ei. Samaran kytkin kestää kyllä jos ei turhia luistattele liikennevaloissa eikä muutenkaan pidä jalkaa polkimella liiaksi. Huonolla käytöllä Samaran kytkin saattaa kulua jo alle 30000 km:ssä. Itse ajoin sillä yli 50000 km ongelmitta.
Ruoste tuppasi vaivaamaan alustassa. Tosin omaa huolimattomuuttani. Pesin autoni harvoin ja alustalle en tehnyt mitään koska ei ollut edellinenkään omistaja tehnyt (ei se mikään puolustus ole). Alusta kannattaisi suojauttaa heti uutena niin välttyisi ikäviltä yllätyksiltä myöhemmin.

Hallintalaitteet (nappulat, viikset, vivut ym) ovat muuten karun jykevässä autossa melko hennon puoleisia. Käytettävä varoen etteivät jää käteen. Omassani lämmityslaitteen säätimen nuppi jäi pari kertaa käteen. Hansikaslokeron kannen sarana putosi ja hukkui jonnekin. Taustapeilin säätövivun rikkoi jälkikasvu kun ei ymmärtänyt, ettei jäykästä vivusta voi kovinkaan hyvin säätää peiliä.

Ovet ja lukot toimivat vielä niinkin vanhassa autossa jäykästi. Ikkunat olivat talvella usein jumissa. En ruvennut niitä väkisin avaamaan sen jälkeen kun olin joutunut yhden lasin kiristämään uudelleen paikoilleen. Ei ikkunoita talvella välttämättä tarvitse avata. Ja ainahan ovet aukeavat.
Lampunpesimet olivat hyvät niin kauan kuin toimivat. Suolasumu tukki ne. En korjauttanut, koska ei vaadita nykyään katsastuksessa.

Autossa oli muutenkin karuhko työkalunomainen leima. Tehostamaton ohjaus oli raskas. Lämmitys- ja tuuletuslaitteen toiminnassa oli hieman toivomisen varaa. Lamput reistailivat. Palaneen näköinen lamppu saattoi olla silti ehjä ja "kopauttamalla" lampun lasia se saattoi ruveta toiminaan jälleen. Hapettuneiden lampunkantojen ja vastinkappaleiden raaputtelu auttoi asiaa.

Sinänsä mainio pitkäliikkeinen jousitus oli kuitenkin pintakova. Sisutus helisi ja rämisi jonkin verran ajossa sileälläkin tiellä. Alkuperäisllä renkailla/vanteilla saattoi esiintyä ajossa tärinää. Pitkillä matkoilla oli väsyttävää ajaa ja matkustaa sillä.
Mutta lyhyessä työmatkaliikenteessä se menetteli ihan hyvin. Lumessa Samara oli peto etenmään. Jos sillä ei johonkin päässyt, ei muilla autoilla kannattanut yrittääkään. Piti olla vähintäin neliveto päihittämään Samara lumella.

Parasta siinä oli perusrakenteen toimivuus; vahvaksi mitoittetu voimansiirto, moottori, jousitus huonoilla teillä, varaosien halpuus. Lähti käyntiin säällä kuin säällä, eikä ollut käyntihäiriöitä. Ruiskumootttorin polttoaineen kulutus yllätti myönteisesti. Tosin ei Ladalla ajettaessa mitenkään "revitellä" yleensäkään.

Lopuksi parasta oli autoilukulujen pienuus varauksella, jos huomioidaan mukaan hankintakustannukset. (Varauksena on, että jos uuden Samaran vaihtaa pois jo parin vuoden jälkeen, voi arvon alennus olla ihan kalliimpien autojenkin luokkaa.) Kaikkia pienimpiä vikoja ei aina tarvinnut korjauttaa. Joitakin korjasin itse.

Mutta vahvaa itsetuntoa Lada-merkkisen auton omistaminen ja sillä ajaminen kuitenkin vaatii. Kaikista ei siihen ole.

http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/autojaliikenne/vikasarja/viat.jsp?id=1509

Vikojen osalta veikkaisin, että takuukautena ilmenee 10-15 erilaista pienehköä puutetta tai vikaa (esim. kellon toimimattomuus), jotka korjataan varsin nopeasti ja joista luultavimmin yksikään ei jätä tielle.

Kelpo auto kaiken kaikkiaan.