Eilen olin juhlimassa uuttavuotta ystävieni kanssa, ilta sujui hyvin kunnes jotain kamalaa tapahtui. olin tiskillä jonottamassa vettä, kunnes rintaan rupesi ahdistamaan, hapenotto vaikeutui, pyörrytti ihan hirveästi. lähdin kävelemään vessaan päin mutta jalat olivat kuin lyijyä. pelottavinta tässä kuitenkin oli (olen kärsinyt jonkin asteisista ahdistus/paniikkikohtauksista aiemminkin) että korvista hävisi kuulo, kuin olisi ollut erittäin tehokkaat korvatulpat korvissa, ihan lukossa ja sit alkoi korkea piip-ääni. myös näkö hämärtyi, kaikki oli kuin lumisateinen televisioruutu jossa värit heittää härän pyllyä. iholle nousi mieletön hiki. luulin kuolevani, tai tunsin oloni jo tavallaan kuolleeksi, niin epätodellista se oli. olin jo valmis pyytämään jotain hankkimaan apua mutta menin sittenkin koppiin hetkeksi istumaan ja vähitellen olo meni pois. oliko tämä nyt joku pahanlaatuinen paniikkikohtaus? ihmettelen suuresti tuota kuulon ja näön osittaista menetystä.
pelottaa
sibbe
6876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollut kaikki muut nuo mainitsemasi oireet,lukuunottamatta tuota "kuulonmenetystä".Kerrankin heräsin yöllä siihen,etten saanut hengitetyksi,sydän hakkasi hulluna,yritin katsoa kelloa,mutta en nähnyt numeroita ja sittenpä mulle tulikin mieleen,että minun täytyy käydä avaamassa ulko-oven lukko,että saavat käydä aamulla hakemassa ruumiini pois,mutta kun en pystynyt kävelemään!Elä hättäile-vastaavanlaisia kokemuksia lienee meillä paniikkihäiriöisillä monellakin-eikun rohkeasti lääkäriin-elä pitkitä epätietoisuudella oloasi,joka vain ruokkii paniikkia ja ahdistuneisuutta.Itse tein sen virheen,että viivyttelin ja ehdin "sairastaa"sydänvian,keuhkoahtauman,aivo-infraktin-kunnes tämän keskustelupalstan avulla ymmärsin,mistä oli kysymys ja jo se helpotti,ettei tämä tauti tapa ja ph;sta kärsiviä on paljon.Huomenna on uusi päivä-arkipäivä,yritä päästä lääkäriin!!!
ei tuo ole mitenkää erikoista jos näkö tai kuulo temppuilee. paniikkikohtaus saa aistit hyvinkin sekasin. joten nyt vaan sinne lääkäriin!!
mulla omn alusta asti ollu kuulon kanssa ongelmia. just nuo piip äänet sun muut.
ja opit että sen saa loppumaan poistumalla tilanteesta jossa kohtaus syntyy. Kun olo helpottuu ja palaat siihen tilanteeseen, se on siedätystä.
Näin opit hallitsemaan paniikit omalla tahdonvoimallasi ja käyttäytymiselläsi etkä tarvitse koukuttavia lääkkeitä jotka vain estävät ongelman oikeata ratkaisemista.
korvvaan,tuo onneksi olkkoon-eipä tulis mieleen onnitella ihmistä,joka on saanut noinkin pahan paniikkikohtauksen!mut ite kuhin tavallaan asioita kommentoi.Miun neuvo on,jos kohtaus noin voimakkaana uusii,mäne hyvä ihminen liäkärille-ei nykyaikaan tarvihe"hullunpapereita"hommata pelekän paniikin takia!Aikkaan asti oirreet on ite hallittavissa,mut kun sit männöö yli,niin, männöö pahemman kerran.Mäne liäkärriin!!
Itselleni kävi eilen nukkumaanmennessä samantapainen tilanne. Kohtaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuli epätodellinen tunne, ei tiennyt oliko silmät auki vai kiinni. Äkkiä vain sängystä ylös ja soittamaan läheiselle, että mitä teen. Hän käski välittömästi lähteä sairaalaan. Sainkin vielä tuossa vaiheessa soitettua ensin taksin, mutta pakokauhun ja tilani pahentuessa jouduin soittamaan hätänumeroon. Lähdin ulos ambulanssia vastaan, olin pyörtyä ulkona ennen ambulanssin tuloa. Ambulanssissa en enää edes kyennyt selkeästi kuvailemaan mitä tunsin eli myös puhekyky heikkeni, sydäntykytti kahtasataa ja kroppa vapisi kuin horkassa. Pelkäsin todella kuolevani siihen paikkaan.
Sairaalan polilla epätodellinen olo vain lisääntyi ja olin aivan kuin tuonelan porteilla. En kyennyt reagoimaan ulkomaailmaan kuin osittain. Pahinta oli tilanteen pitkä kesto, varmaankin lähes 2 tuntia (epätodellisesta olosta johtuen myös ajantaju pätki). Tuli kramppeja ja tuntui että henki loppuu. Lääkäriä joutui myös odottamaan lähes koko tuon ajan, ennenkuin sain jotain rauhoittavaa lääkettä. Mutta lopulta olo onneksi helpottui. Keskustelin tapahtuman jälkeen päivystävän psykiatrin kanssa, jonka jälkeen pääsin pois polilta vielä aamuyöllä.
Huomenna vielä sairaalaan juttelemaan kohtauksesta ja siihen mahdollisesti vaikuttaneista syistä. Toivon saavani sieltä vastauksia tähän tapahtumaan. Ei mielellään enää koskaan samanlaista paniikkikohtausta.
Sullapa oli aika pahat kohtaukset :/
Mutta yritäppä saada nyt itteles apuu noihin ettei ala uusiutumaan.