Viina on viisaille...

Just. Jatketaan siis. Totuushan on, että viinan juonnissakin tulee stoppi. Jos siis sitä on todella ottanut. Eli tässä en tarkoita viinan juomisella todellakaan mitään viikonloppupulloa, vaan ihan oikeaa alkoholistimeininkiä.
Se stoppi siis tulee joko fyysiseltä tai henkiseltä puolelta. Fyysisessä tietty on rasvamaksa, maksakirroosi ja muiden siuskalujen poksahtaminen. Sekin on sinänsä jo pelottavaa, mutta se henkinen...
Kun olet jo aivosolujasi tiuhaan tuhonnut, ei päässäsi olekaan kuin yksi ajatus: mistä saada lisää? Ja kun tämä ajatus pyörii päässä aamusta iltaan ja päällä on ainainen vieroituoireiden (todellinen vapina; sisäinen ja ulkoinen) pelko, häpeän tunne sekä kyvyttömyys tehdä mitään muuta kuin kallistaa pulloa, ollaan jo niin syvällä, että herää pelko, ettei siitä selviäkään hengissä. Tämä yksinkertainen ajatus, kuolemanpelko ja se oma kuva itsestään, mikä sillä hetkellä on, saa taatusti liikkeele siellä sumentuneissa aivoissakin jotain. Tähän pisteeseen kun itse pääsin, oli hengenlähtö todella lähellä. (En suosittele kokeilemista!)
Kuolemanpelko ja siihen liittyneet todella karmeat vieroitusoireet saivat siis lopettamaan. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta olin taistellut jo vuosia sen kanssa miten pääsen eroon viinasta, joten kaikkineen tämä pelkokin oli tervetullut.
En ikinä ole käynyt esim. AA:ssa, joka voi olla joillekin ihan hyvä vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin, jos vain mahdollista, jonkinlaisen tukihenkilön hankkimista. Joku sellainen, joka itse on kokenut saman. Silloin molemmat tietää mistä puhutaan ja missä mennään.
Nyt siis 7. vuosi selvänä enkä ajattele viinaa päivittäin. En väitä, että olisi ollut helppoa, mutta tällä hetkellä elämä on sellaisessa mallissa kuin sen pitääkin. Nyt vain jälkiviisaanana tulee usein mieleen, miksi yleensä aloitin viinan kanssa ja kuinka monta vuotta meni hukkaan...
Kaikilla on syynsä hakea viinasta apua milloin mihinkin ja jos sitä osaa ottaa asia on ok. Mutta jos ei osaa olla ottamatta, kannattaa miettiä syitä siihen.
Syy löytyy aina omien korvien välistä!

Di kirjoitti:

Just. Jatketaan siis. Totuushan on, että viinan juonnissakin tulee stoppi. Jos siis sitä on todella ottanut. Eli tässä en tarkoita viinan juomisella todellakaan mitään viikonloppupulloa, vaan ihan oikeaa alkoholistimeininkiä.
Se stoppi siis tulee joko fyysiseltä tai henkiseltä puolelta. Fyysisessä tietty on rasvamaksa, maksakirroosi ja muiden siuskalujen poksahtaminen. Sekin on sinänsä jo pelottavaa, mutta se henkinen...
Kun olet jo aivosolujasi tiuhaan tuhonnut, ei päässäsi olekaan kuin yksi ajatus: mistä saada lisää? Ja kun tämä ajatus pyörii päässä aamusta iltaan ja päällä on ainainen vieroituoireiden (todellinen vapina; sisäinen ja ulkoinen) pelko, häpeän tunne sekä kyvyttömyys tehdä mitään muuta kuin kallistaa pulloa, ollaan jo niin syvällä, että herää pelko, ettei siitä selviäkään hengissä. Tämä yksinkertainen ajatus, kuolemanpelko ja se oma kuva itsestään, mikä sillä hetkellä on, saa taatusti liikkeele siellä sumentuneissa aivoissakin jotain. Tähän pisteeseen kun itse pääsin, oli hengenlähtö todella lähellä. (En suosittele kokeilemista!)
Kuolemanpelko ja siihen liittyneet todella karmeat vieroitusoireet saivat siis lopettamaan. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta olin taistellut jo vuosia sen kanssa miten pääsen eroon viinasta, joten kaikkineen tämä pelkokin oli tervetullut.
En ikinä ole käynyt esim. AA:ssa, joka voi olla joillekin ihan hyvä vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin, jos vain mahdollista, jonkinlaisen tukihenkilön hankkimista. Joku sellainen, joka itse on kokenut saman. Silloin molemmat tietää mistä puhutaan ja missä mennään.
Nyt siis 7. vuosi selvänä enkä ajattele viinaa päivittäin. En väitä, että olisi ollut helppoa, mutta tällä hetkellä elämä on sellaisessa mallissa kuin sen pitääkin. Nyt vain jälkiviisaanana tulee usein mieleen, miksi yleensä aloitin viinan kanssa ja kuinka monta vuotta meni hukkaan...
Kaikilla on syynsä hakea viinasta apua milloin mihinkin ja jos sitä osaa ottaa asia on ok. Mutta jos ei osaa olla ottamatta, kannattaa miettiä syitä siihen.
Syy löytyy aina omien korvien välistä!

Lue lisää

Hienoa! Onnittelut sinulle 7:stä raittiista vuodesta. Älä turhaan harmittele menneitä viinavuosia: myös ne ovat vaikuttaneet siihen, mitä olet tänään. Onneksi pääsit irti. Kaikki eivät pääse irti juotuaan pitkään. Voisinpa sanoa sellaisen asian, että edes yksi ihminen saisi apua, mutta totuus on, että jokaisen on itse löydettävä se oma "juttunsa". Terapiassakaan lääkäri ei tule sanelemaan, että teet nyt näin ja näin; jutun on toimittava silloinkin, kun kukaan ei ole valvomassa. Lääkäri voi ainoastaan auttaa avuntarvitsijaa avaamaan silmänsä, heräämään näkemään vastuu itsestään ja muista. Tie raittiuteen on kivinen, JOS pullosta ei halua päästää irti. Kun päätös on kypsynyt, raittiuteen ei halua edes nähdä muita vaihtoehtoja, ja selvänä olo tuntuu hyvältä. Yllättäen rahaakin on kertynyt säästöön jo merkittävä summa. Ihminen luopuu uhrimentaliteetistaan, pullosta ja alkaa näkemään pitkän pessimistikaudensa jälkeen optimismin valonpilkahduksen – omasta kokemuksestani tiedän, että se jos mikä tuntuu hyvältä.

Toivotan mitä parhainta onnea kaikille viinan pirun kanssa taisteleville!

Onko tämä ennätys vanhojen ketjujen ylösnousemuksessa? 2003 -> 2017 ?

paperiarkkipiispa kirjoitti:

Onko tämä ennätys vanhojen ketjujen ylösnousemuksessa? 2003 -> 2017 ?

Pakko olla, koska näyttäisi olevan palstan kaikkien aikojen ensimmäinen viesti.

Ja löylykauha tanakasti percesiImässä.

hauka.ukkuun kirjoitti:

Ja löylykauha tanakasti percesiImässä.

En usko että se vaikuttaa asiaan. Toki saattaa ihminen viinaa juotuaan keksiä vaikka ja mitä hullua niin kait se saattaa sujauttaa kauhan persuksiin myös

Taas raitisteleva hinuri on eksynyt väärälle palstalle!

ewretre kirjoitti:

Taas raitisteleva hinuri on eksynyt väärälle palstalle!

Älä typerä pentu kitise.
Juon viinaa silloin kun haluan vailla mitään vahinkoa tai haittaa, koska olen viisas.