kokemuksia uskosta näitten sairauksien keskellä?Itse en varsinaisesti lukeudu uskovaisiin-olenhan eronnut kirkostakin,mutta uskostani en ole luopunut.Jo lapsuudestani olen saanut uskon ja luottamuksen Jumalaan,enkä kyllä käy kirkossakaan,kun minusta tuntuu,ettei se Jumala "kököta"siellä siellä kirkon nurkassa.Minulle "kirkko" on tuo hiljainen korpimetsä,vanhoine kuusineen ja usein mieleni pohjalta nousee ylöspäin hiljainen pyyntö:"oi jumala siipeni murtuneet,ota käsiisi ihmeellisiin-olen lentänyt liian kaus-olen lentänyt uuvuksiin...!Ja eräänkin kerran,kun istuin "metsäkirkossani"lensi viereeni pieni sinitiainen,katsoi minua hetken ja visersi sitten pienen laulun ja lensi pois.Tämän minä näin merkkinä korkeammasta voimasta ja tuli mieleen,että en ole koskaan yksin-minun täytyy vain uskoa,että enkelit kulkevat vierelläni!Tietysti tämä voi kuulostaa jonkun ateistin mielestä täysin "huuhaalta",mutta ei sen väliä,jos se tuo elämääni hetkeksi lohdutusta!!
Onko kenelläkään
Karjalan heili
12674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
niin psyyke kuin fyysissäkin vaivoissa!
Usko on mulle kyllä merkittävä asia, ilman
sitä tuskin näkisin mitään mielekkyttä elää.
Niin vaikeeta joskus on ja kun erinäiset mieliala
vaivat seurana sitä elämänlaatu kärsii, kun ei voi
kaikkea tehdä tai osallistua ns. normaali ihmisten
elämään kuuluviin asioihin.
Täällä kyllä tahdotaan heti hyökätä kimppuun,
uskonasioista ryhtyy kirjoittamaan. Itse en
koskaan tarjoa vastausta uskosta, vaan ihan omia
kokemuksia kerron eli elämänkatsomukset on jokaisen henkilökohtainen asia!
Kyllä itseäkin raivostuttaa sit taas sellaset
lausahdukset kuin "ajattele positiivisesti" ,
"ryhdistäydy" , "muuta asenteitasi" jne. kun
niiden kirjoittajat ei tajua miten vaikeeta voi
olla edes päästä punkasta ylös tai mennä ihmisten ilmoille hoitamaan asioitaan.
Kaikki pienet asiatkin, niin kuin tuo metsässä
kohtaamasi sinitiainen voi tuoda iloa ja valoa
edes hetkesi meidän synkissä/epätoivossa kulkevien
ihmisten osalle. Sallitaan jokaisen nauttia niistä pienistä lohdutuksen hetkistä saatiinpa
ne sitten mistä tahansa! Paljon Hyviä Hetkiä 2007
Kaikille palstan vakiokävijöille!
ihmiset ovat yhtä arvokkaita,edustavatpa mitä tahansa uskontokuntaa:tuttaviini kuuluu adventisteja,mormooneja jehovantodistajia,helluntalaisia,muslimeja,Herran kansalaisia.lestaadiolaisia-kaikki tuntevia ihmisiä,joiden kanssa puhutaan kaiken maailman asioista-tuskin koskaan uskosta,ellei minun uteliaisuuteni herää ja saatan kysyä joltakin ihmiseltä,kuinka hänen uskonnossaan jokin tietty asia selitetään.Asiallista keskustelua,jonka jälkeen saatan asiaan liittymättä heittää Pohjois-Karjalaiseen tyyliin jonkun Markku Pölösmäisen tai Heikki Turusmaisen puolituhman vitsin ja sit me nauretaan-ei usko ole vakava asia,jos siitä ei vakavaa tee!
on sallittu-nimimerkille-kuka hyökkää kimppuusi,jos uskostasi puhut?Olen aika uusi ihminen tällä palstalla,mutta siihen en todellakaan usko,mitä sanot:ihmisten,jotka puhuvat uskostaan,kimppuun hyökätään!!??Mie lapsena uskoin,että näläkä lähtee leivällä,mutta kun ikää tuli,ymmärsin,että eihän se näläkä minnekään lähe-ei ies leivällä,se vain siirttyy tuota tuonnemmaks.En ou ikinä elämässäin kokena vainnoo uskoni puolesta ja helevetti viekköön,jos se päivä on nyt!
ja myös neuroottinen, masentunut-ahdistunut, tunnevammainen, tuskainen, ilman itseluottamusta tämä elämä on ollut. Kaiken tämän keskellä tulin uskoon 70-luvun puolivälissä ja sen jälkeen masennukset muuttuivat sellaisiksi, että kun ennen oli umpitunneli, niin sitten enää en kokenut sitä umpena, vaan siellä jossakin oli aukko. Siitä lähtien on ollut helpompaa. Usko todella auttaa kaikkienkin asioiden kantamisessa, eikä vähiten tämmöisten psyykkisten tuskien. En iki päivänä luovuttaisi Jeesusta, en ikinä vaihtaisi häntä mihinkään asiaan mapallolla. Niin valtava juttu usko on, mutta sen Jumala itse vaikuttaa ja antaa. Kuten tiedät, niin uskovaiset vain voiat todistaa omalta kohdaltaan, miten juuri heille on kirkastunut ja miten juuri he ovat saanet avun jo tähän elämään, mutta varsinkin ja tietysti tärkeintä on sielun pelastus. Tieto siitä, että on pelastunut vapauttaa ihan kauheasti. Valtava apu ja turva, kun tietää olevansa menossa taivaan Kotiin, jossa Rakkaus ON täydellistä. On sanottu, että perimmältään monienkin tuskien ja oireiden takana on lopulta kuoleman (tuntemattomuuden, kauhun) pelko, tiedostamatta. Sitten, kun se selviää, että mihin on matkalla, niin tottavie helpottaa. Minua ainakin. Edelleen olen vähän psyyken-pipi, mutta todella uskovana helpompaa vetää omaa kivirekeäni. Iloakin mahtuu, kyllä, ihan kummasti.
Eipä usko ole sidoksissa mihinkään kirkkoon, vaan ainoastaan Häneen, joka sanoi, että "minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö paitsi minun kauttani". Siis usko on sidoksissa ja kulkee vain Jeesuksen kautta. Hänen, joka on syntien sovittaja, ihmisen Vapahtaja, Tie Isän tykö, Hän näytti sen. Lue vaikka ensimmäiseksi Johanneksen evankeliumia, vaikka siellä luonnossa ollessasi. Pyhä Henki itse auttakoon Sinua. Muistathan, että "kolkuttavalle avataan".
Tuo Sinun kertomuksesi kokemuksistasi ja 'tavoistasi' oli hyvin koskettava. Tiesin tarkkaan mitä saatoi tarkoittaa milläkin! Minäkin, kun istun synkkyyteen valahtaneena tässä kotonani ja katselen ulos, niin sitten sattuukin kalalokki (!) liihottamaan ikkunani takana. Minä ajattelen, että se valkoinen lintu on kyyhkynen, Pyhän Hengen vertauskuva, ja se lintu muistuttaa ja vilkuttaa siivillää minulla, että 'hei, kato, minä (Jumala, Taivaallinen Isäsi) NÄEN SINUT; olet ihan turvassa, Sinusta pidetään huolto koko elämäsi ajan...' Sitten minut valtaa ilo, parempi mieli ja saan jonkin tekemisen inspiksen. - Ei tämä ole mitään huuhaata, siis sinunkaan kokemuksesi. Tässä kun on sisällä, tämän tajuaa. Se on Armoa ja Rakkautta ylhäältä, kun pääsee tajuamaan, saa yhteyden.
Kaikkea hyvää Sinulle, jatka etsimistä ja rukoilemista. Sillai me jaksamme, eipä muuta ole. Emme todellakaan ole koskaan yksin, kuten totesit. - (Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus ärsyttää ketään, jos ärsyttää jotakuta, niin hyppää yli, kylläpä suomi24:stä palstoja löytyy, eikö! :-)
minulla(toisista en tiedä)ole ollut kuoleman pelkoa ja se viimeinenkin oudoksunta kuolemaa kohtaan katosi,kun minulle niin rakas ihminen kuoli syliini-huokaus vain ja hän oli poissa ja hänen kasvoillaan oli niin syvä rauha ja aivan kuin valo olisi hohtanut hänestä.Silloin tunsin,että kuolema on kaunis,ei lopullinen,vaan siirtyminen toiseen ulottuvuuteen.Tiedän tapaavani tuon läheiseni joskus ja vaikka se luopumisen tuska oli niin suuri,se opetti niin paljon:kuolema voi olla kaunis,kun rakkaus on läsnä.Enkä usko paniikkihäiriöni pahentuneen tästä tapauksesta-päinvastoin,nyt uskon,ettei kuolemaa tarvitse pelätä,kaikilla meillä se on edessä-olipa paniikki tai ei.Eikähän elämästä selviä hengissä,ei ainakaan näissä kengissä(rantashandaalit)!!
sinut lestaadiolaiseksi-olen niin niin monesti kuullut sanonnan:"ennen olin maalimassa,nyt olen uskomassa"!Tämä herättää taas mieleeni kysymyksen,etta vaikka olet uskomassa,etkö sittenkin ole maalimassa?Olet meidän syntisten keskellä,kaikkine paniikkioireinesi-etkö sittenkään ole yksi meistä,koska olet uskomassa?Eiköhän meistä jokainen paniikkihäiriönen ole uskomassa,etteikö huominen päivä tuo lohdutuksen ja antaa meille syyn elämään?Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella....
Äh ku minä huumorimielellä käytin sanontaa 'olla uskomassa', koska se on minusta niin mainiota suomen kieltä vain. En ole lest. Olen erittäinkin normaali tiedetyimmissä uskovien yhteydessä käyvistä ihmisistä (pääkaupungissa), hyvinkin terve siinä mielessä. - Minun viestini kai yli korostaa sitä, että kantsii ratkaista kunnolla ja tietoisesti se, että antaako elämänsä Jeesuksen sovitustyön varaan; se on kyllä tai ei. Mielestäni ja kokemuksestani monien ihmisten kautta ei kannata haihatella jossakin 'kehällä' haaveilemassa. Tehdä rohkeasti totta vain, niinpä on mahtava juttu. Silti saat kulkea missäs' lystäät, mutta se jokin täyttää ihmisen. Usko vain pois, että kyllä ihan ymmärrän kaikkikin Sinun kirjoituksesi tänne palstoille, ei siinä mitään. Osallistuin vain omalla tarinallani ja toistan en ole ollenkaan niinkuin luulit. - Tämä vastaus olkoon nyt vain Sinulle; tämä ei ole niin tärkeä muille. Hyvää nousevaa päivää Sinulle, ihanan herkällekin ihmiselle. Jumala Sinua siunatkoon jatkossakin. Terv. Ystäväsi X.
kiitos sinulle-ajatuksemme kohtasivat toisensa sittenkin...
luin viestisi monta kertaa-Ystäväni X-jossa ilmoitit,että olet normaali,et lestaadiolainen.Onkohan mulla menossa paha "oikosulku",kun minun mielestäni ne tuntemani lestaadiolaiset ovat ihan normaaleja ihmisiä,vaikkakaan en paljon perusta heidän opeistaan,joka tuntuu olevan se,että jos et kuulu "meikäläisiin"olet helvettiin matkalla!Ja tämä on taivahan tosi,sillä puolet suvustani kuuluu tähän nimenomaiseen uskontokuntaan ja "kastijako"on hyvin selvä:on nämä uskomassa olevat ja me "syntiset" erikseen.Silti sieltä heidän joukostaan on löytynyt oikeita "helmiä"jotka ovat avarakatseiduudessaan antaneet minulle niin paljon!!!!!
sanoit,että,jatka vaan etsimistä!Minkä etsimistä?Vuosien varrella rukouksen voima on kantanut minua monien vaikeuksien yli ja tässäkin paniikkihäiriössä olen saanut kokea turvaa Jumalasta(tietysti myös lääkkeistä ja ennenkaikkea ystävistä).Minun "etsikkoaikani" on ohi-Jumala.ystävät ja lääkkeet ja huumorin höystämä "keskustelu" susiystäväni kanssa on nyt tätä päivää-miksi etsisin jotakin vielä,kun minulla on jo kaikki apu,mitä tarvitsen.Ei kai uskoon tarvita ainaista etsimistä,kun vierelläni on jo "auttaja",johon voin turvata aina,kun vain muistaisisin kiittää silloinkin,kun on kiitoksen aika.Ystäväni X-ymmärräthän, mistä nyt puhun?
jos et halua leimautua lestaadiolaiseksi,tai et todellakaan ole lestaadiolainen,jätä sanavarastostasi pois tuo sanonta:olen uskomassa",sillä se ei kuulu muitten,kuin lestaadiolaisten sanavarastoon!En minä tuomita halua,mutta juuri näistä "sanontatavoista"tulee niin monta kertaa väärinkäsityksiä!Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi-minulle riittää tuo hiljainen korpimetsä,siellä tunnen olevani lähellä Jumalaani-rukoukseni kumpuaa metsän tuoksujen keskeltä suoraan ylös-paniikki rauhoittuu-olen yhtä luonnon kanssa,osa siitä,osa Jumalaa!
ethän vain loukkaantunna nuista minun viesteistäni-oon semmonen luonnonlapsi ja hyvin suorasukainen puhheiltani.Jos jollakin tavalla loukkasin tunteitasi -uskoasi en todella epäillyt-kaikesta sanomisistasi kuului syvä uskosi Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön!Jos olen sinua ja tunteitasi tahtomattani loukannut-jaksatko antaa anteeksi minulle?