Olen seurustellut puolisen vuotta ja kaikki on mennyt ihan upeasti tähän asti. Olemme kumpikin yli kolmenkympin ja lapsia on molemmilla "edellisistä elämistä".
Tapahtuipa kuitenkin jotain yllättävää viime lauantaina: olimme lähdössä viettämään iltaa toisen pariskunnan kanssa ja matkalla Helsinkiin sain ravintolamainoksen kännykkääni ja sen hänelle sanoinkin, enkä sen enempiä noteeraanut siihen. Ilta meni hienosti ja kävimme ruokailemassa. Tulin huonovointiseksi ja vatsaan koski niin, että en pystynyt enää istumaan paikoillani vaan kävin ulkona haukkaamassa happea ja kävelemässä. Palattuani takaisin oli mieheni hävinnyt ja ystäväpariskunta oli aivan ihmeissään mieheni katoamistempusta. Yritin soittaa, mutta turhaan. Sain hänet vasta aamulla kiinni ja sanoi, ettei ole mm. mikään idiootti ja pelle. Tajuaa kuulemma vähemmälläkin, että mulla on peliä jonkun toisen kanssa. Sisimmässää varmasti tietää, ettei asia ole tosi. Sillä käytän kaiken vapaa-aikani hänen kanssaan ja muuten juoksen työn ja tarhan väliä ja olen pienten lasteni kanssa.
Kuulin myös eräältä ystävättäreltäni, että pari kuukautta sitten, kun olimme viettämässä iltaa pariskunnittain, niin hän oli sanonut ystäväni miehelle, että on parempi pitää näpit musta erossa, koska olen hänen daaminsa?!?!? Miehet eivät olleet koskaan aiemmin edes toisiaan tavanneet. Ja 5 minuutin tuttavuuden jälkeen tämä minun mieheni oli tuon jutun letkauttanut kaverini miehelle.
Ihan outoja juttuja. Puhuimme tuosta lauantaisesta episodista, mutta keskustelu päättyi siihen, että minä olen se, joka on pitänyt häntä pilkkanaan ja nöyryyttänyt. Mitäs tästä pitäis ajatella. Olen aivan pihalla koko jutusta. Miten tällaiseen pitäisi edes suhtautua?
Tapahtuipa kuitenkin jotain yllättävää viime lauantaina: olimme lähdössä viettämään iltaa toisen pariskunnan kanssa ja matkalla Helsinkiin sain ravintolamainoksen kännykkääni ja sen hänelle sanoinkin, enkä sen enempiä noteeraanut siihen. Ilta meni hienosti ja kävimme ruokailemassa. Tulin huonovointiseksi ja vatsaan koski niin, että en pystynyt enää istumaan paikoillani vaan kävin ulkona haukkaamassa happea ja kävelemässä. Palattuani takaisin oli mieheni hävinnyt ja ystäväpariskunta oli aivan ihmeissään mieheni katoamistempusta. Yritin soittaa, mutta turhaan. Sain hänet vasta aamulla kiinni ja sanoi, ettei ole mm. mikään idiootti ja pelle. Tajuaa kuulemma vähemmälläkin, että mulla on peliä jonkun toisen kanssa. Sisimmässää varmasti tietää, ettei asia ole tosi. Sillä käytän kaiken vapaa-aikani hänen kanssaan ja muuten juoksen työn ja tarhan väliä ja olen pienten lasteni kanssa.
Kuulin myös eräältä ystävättäreltäni, että pari kuukautta sitten, kun olimme viettämässä iltaa pariskunnittain, niin hän oli sanonut ystäväni miehelle, että on parempi pitää näpit musta erossa, koska olen hänen daaminsa?!?!? Miehet eivät olleet koskaan aiemmin edes toisiaan tavanneet. Ja 5 minuutin tuttavuuden jälkeen tämä minun mieheni oli tuon jutun letkauttanut kaverini miehelle.
Ihan outoja juttuja. Puhuimme tuosta lauantaisesta episodista, mutta keskustelu päättyi siihen, että minä olen se, joka on pitänyt häntä pilkkanaan ja nöyryyttänyt. Mitäs tästä pitäis ajatella. Olen aivan pihalla koko jutusta. Miten tällaiseen pitäisi edes suhtautua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vahva johtaja-vietti? ;)
Auttaisiko jos osoittaisit enemmän ihailua miehellesi?