Ehkä olen liian radikaali, mutta olen melko varma, että suurin osa ylipainoisista kärsii eriasteisista syömishäiriöistä. Bulimiatyyppinen ahmiminen ja sen jälkeen tapahtuva oksentaminen, ulostuslääkkeiden käyttö ja/tai paastoaminen ei varmasti ole aivan harvinaista ylipainoistenkaan kohdalla, vaikka useimmat bulimikot pystyvätkin pitämään painonsa kurissa. Onhan se paljon kiinni siitä, kuinka vakava häiriö on kyseessä, esim. oksentaako välttämättä joka kerta jne, ja mitä syö niiden ahmimiskohtausten välillä. BED on kaytännössä sama kuin bulimia, mutta ilman ahmimisen jälkeen tapahtuvaa vatsan tyhjennystä. Sekin voi olla yhtä hyvin lievä tai vakava häiriö, riippuen esim. kuinka kauan sairaus on kestänyt. Syömishäiriöthän yleensä pahenevat pitkittyessään. Tämä epätyypillinen syömishäiriö kaiketi sitten erilaisten oireiden yhdistelmä, mikä ei täytä minkään muun syömishäiriön tunnusmerkkejä. Lihavien olisi syytä miettiä todella tarkkaan omaa suhtautumistaan ruokaan ja syömiseen, koska nämä sairaudet eivät ole mitään huuhaata. Ne tekevät normaalin syömisen mahdottomaksi. Laihdutus ei onnistu, vaikka kuinka hyvin tietäisi terveellisten elämäntapojen perusteet.
Jos olet lihava, mieti pystytkö kontrolloimaan syömistäsi. Pystytkö tekemään tarkan listan viikon aikana syötävistä aterioista, ja pitämään siitä kiinni? Jos päätät mennä kolme kertaa viikossa kävelylle, onnistuuko se? Syötkö vaikka sinulla ei ole nälkä? Miksi syöt? (Miksi et ole syömättä sitä epäterveellistä herkkua, jonka tiedät lihottavan sinua?) Laihdutuksessahan on kysymys siitä, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Jos tajuat sen, mutta et pysty siihen, sinulla voi olla syömishäiriö. Miksi muuten tekisit tahallaan pahaa itsellesi? Suomalaisten lisääntynyt ylipaino johtuu juuri siitä. Ja juuri siihen pitää yhteiskunnan/terveydenhuollon puuttua, että ylipaino saadaan vihdoin kuriin.
Syömishäiriöttömät lihavat kuuluvat mielestäni karkeasti seuraaviin luokkiin:
1. syö terveellisesti ja liikkuu, mutta on silti lihava -- pakko olla joku fyysinen sairaus, tai sitten ei vaan tajua, että ei oikeasti syö tarpeeksi terveellisesti/ liiku tarpeeksi paljon
2. on lihava, eikä edes halua laihtua -- jos ei ole terveydellistä haittaa, eikä itsellä ole ongelmaa oman painon kanssa, niin ihan ok! Mahdollisesti silti jonkinlainen minäkuvan vääristymä tms, jos ylipainoa on TODELLA paljon
3. on lihonnut huomaamattaan, ja tajuttuaan asian, on jo alkanut laihduttaa, tai ei yleensäkään pidä ylipainoa kovin vakavana ongelmana
4. ei tunnista itsellään syömishäiriötä, mutta ei silti pysty laihtumaan vaikka haluaisi -- ??? Ei sellaiseen voi olla mitään syytä!
Jos olet lihava, mieti pystytkö kontrolloimaan syömistäsi. Pystytkö tekemään tarkan listan viikon aikana syötävistä aterioista, ja pitämään siitä kiinni? Jos päätät mennä kolme kertaa viikossa kävelylle, onnistuuko se? Syötkö vaikka sinulla ei ole nälkä? Miksi syöt? (Miksi et ole syömättä sitä epäterveellistä herkkua, jonka tiedät lihottavan sinua?) Laihdutuksessahan on kysymys siitä, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Jos tajuat sen, mutta et pysty siihen, sinulla voi olla syömishäiriö. Miksi muuten tekisit tahallaan pahaa itsellesi? Suomalaisten lisääntynyt ylipaino johtuu juuri siitä. Ja juuri siihen pitää yhteiskunnan/terveydenhuollon puuttua, että ylipaino saadaan vihdoin kuriin.
Syömishäiriöttömät lihavat kuuluvat mielestäni karkeasti seuraaviin luokkiin:
1. syö terveellisesti ja liikkuu, mutta on silti lihava -- pakko olla joku fyysinen sairaus, tai sitten ei vaan tajua, että ei oikeasti syö tarpeeksi terveellisesti/ liiku tarpeeksi paljon
2. on lihava, eikä edes halua laihtua -- jos ei ole terveydellistä haittaa, eikä itsellä ole ongelmaa oman painon kanssa, niin ihan ok! Mahdollisesti silti jonkinlainen minäkuvan vääristymä tms, jos ylipainoa on TODELLA paljon
3. on lihonnut huomaamattaan, ja tajuttuaan asian, on jo alkanut laihduttaa, tai ei yleensäkään pidä ylipainoa kovin vakavana ongelmana
4. ei tunnista itsellään syömishäiriötä, mutta ei silti pysty laihtumaan vaikka haluaisi -- ??? Ei sellaiseen voi olla mitään syytä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
BED on OIKEA syömishäiriö, jonka taustalla on monenlaisia asioita, yleensä masennus. Jos masennusta ei hoideta, joka on SYY, pysyy BEDkin (oire) muuttumattomana. Se on yhdenlainen keino helpottaa ahdistusta, eikä ihminen tee sitä kovin tietoisesti. Sitten, kun alkaa asian tajuta, on yleensä jo lihonnut aika lailla.
BED, niin kuin muutkin syömishäiriöt, vaativat usein pitkän terapian ja lääkehoidon. Valitettavasti vain resurssit terapian myöntämiseen, ovat aika kehnot. Olen samaa mieltä kanssasi, että myös tähän syömishäiriöön pitää yhteiskunnan satsata, koska yhtään halvempaa ei ole sitten myöhemmin hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia. Myös BED:tä potevan elämänlaatu kohenee huomattavasti hoidon myötä.
Olen yrittänyt saada apua terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta, keskussairaalan psykiatriselta osastolta ym. Olen masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja epäilen, ettei minua haluta ottaa enää tosissaan sen takia. Laihdutin 2 vuoden aikana 17 kg, mutta sitten iski tämä hirvittävä syömishäiriö. Kohta en pysty enää liikkumaan. Tuhoon tuomittu!
minulla on elämä mallillaan. on ihana mies (joka sattuu tykkäämään pyöreistä naisista), ihana pieni poika, terve olen kuin pukki (verenpaineet yms huippulukemissa)... bmi-asteikolla olen lievän ylipainon ylärajalla. olen myös pitkä ja harteikas, joten en ole mikään löllökasa, liikun reippaasti ja vaatteita löytyy usein ihan ns normaaleista vaatemallistoista. ja kyllä voin myöntää että joskus ajattelen että pitäisköhän pudottaa painoa... mutta se ajatus menee hetkessä ohi. sitäpaitsi, olen päättänyt että vielä joskus pudotan ainakin jonkun kilon.. mutta se on sitten joskus... :)