2005 juhannus päivänä olin veljeni kanssa ajelemassa kotiin hiekkatietä. Siinä tiessä on sellanen mutka ja sillon siinä kasvo aikamoinen pöheikkö näkyvyys oli heikko. Olimme siinä mutkassa juuri kohdasta josta ei nähnyt mitään, kun vastaan tuli skootteri väärää puolta vastaan. Kuski säikähti ja yritti vaihtaa kaistaa, mutta ei onnistunut. Hän törmäsi kylki edellä kuskin puoleiseen mutkaan ja lensi kuin leppäkeihäs mettään. Veljeni ryntäsi autosta kattoon miten oli käynyt. Pian kuski joka paljastu naapurin pojaksi istui tiellä ja veljeni soitti heille. Siinä jossakin tuli mökkiläinen joka otti ohjat käsiin.
Siinä vaiheessa lähdin kotiin.
Mä selvisin ihan vain järkytyksellä ja veli oli kyl shokissa muttei pahempaa. Kuskin jalka katkes sääresätä.
Muisto mulle 13 vuotiaalle tytölle on raskas, kun vielä sitä piti kaivaa kuulusteluissa esiin, sekä vielä käräjillä.
kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän
Siinä vaiheessa lähdin kotiin.
Mä selvisin ihan vain järkytyksellä ja veli oli kyl shokissa muttei pahempaa. Kuskin jalka katkes sääresätä.
Muisto mulle 13 vuotiaalle tytölle on raskas, kun vielä sitä piti kaivaa kuulusteluissa esiin, sekä vielä käräjillä.
kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä aika auttaa ja vaikka tapahtunutta ei unohda tai edes ns.pääse yli,niin siihen suhtautuu rauhallisemmin.Onneksi teille kenellekkään ei käynyt pahemmin!
Minä toivun vasta kolarista,henkisistä vammoista.
Voimia sinullekkin. Kauheinta on se kun joskus yksin ollessa se nousee taas mieleen. Niin ja se että oikeusprosessin jälkeen välit naapureihin jotka ovat minun sylikummeja menivät poikki. Päivä kerrallaan.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää! Jumalan siunausta. Onneksi ei käynyt pahemmin...