Ensinnäkin te jotka haette ufo vitsejä voitte
lopettaa lukemisen tähän.Te muut jotka suhtaudutte vakavammin ilmiöön...puolesta tai
vastaan jatkakaa lukemista.En ole tottunut
kirjoittelemaan,joten varmasti löydätte rutkasti
kijoitusvirheitä.Pyydän anteeksi niitä.Pyrin kuitenkin kirjoittamaan niin että kokemuksemme
välittyy mahdollisimman hyvin...
Siirtykäämme nyt tapahtuma sarjaan.
Olimme nyt ensimmäistä kesää metsänistutustöissä
Ruotsissa.Suurin osa porukasta siirtyi seuraavalle työmaalle ja jäin Tertun (nykyisin
vaimoni) ja Pekan (nimi muutettu) kanssa viimeistelemään palstaa.Hommia riittäisi meille
vielä pariksi päiväksi,kunnes sitten muutettaisi
paikkaa.Niin asian selkeyttämiseksi asumme lähes
aina työmaan vieressä asuntovaunuissa.21.08.1985
tapahtui seuraavaa:
Olimme tulossa turhaksi osoittautuneelta koiranhakureissulta (Tessun,joka oli purrut köytensä poikki ja lähtenyt jonkun peuran tai vastaavan perään)vaunuille iltahämärissä ja olin
jo astumassa vaunun etutelttaan kun Tertun huomio kiinittyi metsässä liikkuvaan valoon ja
pyysi minutkin katsomaan.Valo näytti pujottelevan puitten välistä ja saapui pian eteemme istutus aukkoon.Kävin huutamassa Pekan
hereille jotta hänkin tulee ihmettelemään moista.Sen verran oli näkyvyyttä että puunlatvat erotti yötaivasta vasten eikä tämä valo noussut kertaakaan niin korkealle.Aina välillä sen ollessa matalalla niin maasto erottui selvästi
risuineen ja kivineen.Lähimmillään tämä oli meisttä n.15m päässä kunnes sitten siirtyi hitaasti vasemalle pienen metsikön taakse pois
näkyvistä.Jäätiin vielä ulos keskustelemaan näkemästämme ja olimme samaa mieltä että siittä oli erottunut pitkulainen silhuetti ja heikompi valo "takaa" arviomme sen n.5m pituiseksi.
22.08.1985.Huonosti nukutun yön jälkeen uusi aamu saapui kuitenkin.Sovin Pekan kanssa että
lähdemme kalaan töitten jälkeen.Työt tehty ja
aika mennä kalaan.Terttu vastusti ajatusta ,ettei
vaan sama toistu...Eihän nyt toista kertaa oli
vastauksemme.Joten jätimme Tertun paistelemaan
räiskäleitä.
16:30 Tertulle tuli outo tunne ja päätti lähteä
luoksemme,mutta lähti kulkemaan väärää järveä
kohti (ei ollut katsonut minne päin lähdimme ajamaan).Jo parin sadan metrin päähän kuljettuaan huomasi metsän lopputtua tienvierestä oikella puolella aukon takareunassa valosoikion joka tuli vastaan.Sitten Terttu oli
maastoutunut piiloon kukkulan taakse.Vähän ajan
päästä rohkaistui ja käveli mahdollisimman tavallisesti kunnes saapui puomille eikä edes katsonut enään oikealle.Puomin ollessa lukossa
tajusi erehtyneesä järvestä ja lähti kulkemaan
takaisin päin.Kävellessään huomasi nyt pienemmän valosoikion seuraavan häntä takaviistossa puhelin pylväitten puolivälin korkeudella samaa
tahtia edeten.Kun Terttu saapui takaisin metsän
kohdalle tämä soikio loittoni oikealle metsään.
Takaisin minun (Martti) ja Pekan luo.Olemme nyt
tovin virvelöineet ja jostain syystä on jotenkin rauhaton olo ja ehdotan Pekalle jo vaunuille lähtemistä.Pekka ei halua ihan vielä lähteä vaan heitellä vielä hieman.Itse en enään pysty keskittymään siihen,vaan odottelen.Lopulta lähdemme vaunuille päin.Tertun kuulessa automme äänen tulee vaunusta ulos ja erotan hänen kalpeat kasvot pitkän matkan päähän ja toteankin Pekalle että näyttääpä Terttu huonovointiselle.Tertun lyhyen selostuksen jälkeen ehdotan että käymme kurkkaamassa,näkyykö mitään.Vastaus on kielteinen,mutta minäpäs meen (sammakon suusta päästettyäni).Joten kai se oli mentävä,mutta jo muutaman askeleen otettuani tapahtui jotain aivan odottamatonta...musiikkia rupesi tulvimaan metsästä (satumaisen kaunista huilumusiikkia)lopulta saartaen meidät kokonaan.Siinä tilanteessa kaikki muut äänet
tuntui häipyvän ja jotenkin tuntui kuin hidastusta katsoisi.Näin sivusilmällä kun meidän Mikki kissa lähti kulkemaan suoraan siihen suuntaan josta musiikki oli ensin ruvennut kuulumaan.Tertun huutelusta huolimatta jatkoi vaan menoa päättäväisesti.Minukin teki mieli lähteä sinne kovasti.Tertun karjuessa nimeäni ikään kuin havahduin.Autolle oli seuraava ajatus...huusin Pekalle että sieppaa makuupussinsa (Tertun tehdessä samaa meidän pussukoille)sillä nyt lähdetään.Pekka oli luullut että olimme laittaneet automankan päälle.Lopulta sain avaimen osumaan virtalukkoon ja pääsimme matkaan.Ajaessa paniikki tunnelmaa ja seuratuksi tulemisen pelkoa.
Saavumme lopulta Almungeen johtavalle tielle isojen peltojen kohdalle ja katsomme kirkasta tähtitaivasta.Miksi nyt on jo pimeää???
Saavumme tuttavaperheen luo 22.10 kyyneleet silmissä.Matka noin 20km.Selitimme heille tilanteen.Otimme myös aamulla yhteyttä poliisiin ,mitäs heidän pitäisi asialle tehdä oli se komentti jonka vastaukseksi sain ja kun en oikein osannut vastata asia jäi sikseen.Tulihan ainakin ilmoitettua viranomaisille.Kävimme myös joka aamu viikon ajan huutelemassa kissaamme..ei ilmaantunut.
Tessun haimme loppujen lopuksi poliisiaseman putkasta.Vielä näin lopuksi jos joku epäilee että alkoholilla tai jollain muulla olisi osuutta asiaan,niin on ikävä tuottaa pettymys.Olemme Tertun kanssa "raivoraittiita" ja pyrimme muutenkin pitämään itsestämme hyvää huolta.
lopettaa lukemisen tähän.Te muut jotka suhtaudutte vakavammin ilmiöön...puolesta tai
vastaan jatkakaa lukemista.En ole tottunut
kirjoittelemaan,joten varmasti löydätte rutkasti
kijoitusvirheitä.Pyydän anteeksi niitä.Pyrin kuitenkin kirjoittamaan niin että kokemuksemme
välittyy mahdollisimman hyvin...
Siirtykäämme nyt tapahtuma sarjaan.
Olimme nyt ensimmäistä kesää metsänistutustöissä
Ruotsissa.Suurin osa porukasta siirtyi seuraavalle työmaalle ja jäin Tertun (nykyisin
vaimoni) ja Pekan (nimi muutettu) kanssa viimeistelemään palstaa.Hommia riittäisi meille
vielä pariksi päiväksi,kunnes sitten muutettaisi
paikkaa.Niin asian selkeyttämiseksi asumme lähes
aina työmaan vieressä asuntovaunuissa.21.08.1985
tapahtui seuraavaa:
Olimme tulossa turhaksi osoittautuneelta koiranhakureissulta (Tessun,joka oli purrut köytensä poikki ja lähtenyt jonkun peuran tai vastaavan perään)vaunuille iltahämärissä ja olin
jo astumassa vaunun etutelttaan kun Tertun huomio kiinittyi metsässä liikkuvaan valoon ja
pyysi minutkin katsomaan.Valo näytti pujottelevan puitten välistä ja saapui pian eteemme istutus aukkoon.Kävin huutamassa Pekan
hereille jotta hänkin tulee ihmettelemään moista.Sen verran oli näkyvyyttä että puunlatvat erotti yötaivasta vasten eikä tämä valo noussut kertaakaan niin korkealle.Aina välillä sen ollessa matalalla niin maasto erottui selvästi
risuineen ja kivineen.Lähimmillään tämä oli meisttä n.15m päässä kunnes sitten siirtyi hitaasti vasemalle pienen metsikön taakse pois
näkyvistä.Jäätiin vielä ulos keskustelemaan näkemästämme ja olimme samaa mieltä että siittä oli erottunut pitkulainen silhuetti ja heikompi valo "takaa" arviomme sen n.5m pituiseksi.
22.08.1985.Huonosti nukutun yön jälkeen uusi aamu saapui kuitenkin.Sovin Pekan kanssa että
lähdemme kalaan töitten jälkeen.Työt tehty ja
aika mennä kalaan.Terttu vastusti ajatusta ,ettei
vaan sama toistu...Eihän nyt toista kertaa oli
vastauksemme.Joten jätimme Tertun paistelemaan
räiskäleitä.
16:30 Tertulle tuli outo tunne ja päätti lähteä
luoksemme,mutta lähti kulkemaan väärää järveä
kohti (ei ollut katsonut minne päin lähdimme ajamaan).Jo parin sadan metrin päähän kuljettuaan huomasi metsän lopputtua tienvierestä oikella puolella aukon takareunassa valosoikion joka tuli vastaan.Sitten Terttu oli
maastoutunut piiloon kukkulan taakse.Vähän ajan
päästä rohkaistui ja käveli mahdollisimman tavallisesti kunnes saapui puomille eikä edes katsonut enään oikealle.Puomin ollessa lukossa
tajusi erehtyneesä järvestä ja lähti kulkemaan
takaisin päin.Kävellessään huomasi nyt pienemmän valosoikion seuraavan häntä takaviistossa puhelin pylväitten puolivälin korkeudella samaa
tahtia edeten.Kun Terttu saapui takaisin metsän
kohdalle tämä soikio loittoni oikealle metsään.
Takaisin minun (Martti) ja Pekan luo.Olemme nyt
tovin virvelöineet ja jostain syystä on jotenkin rauhaton olo ja ehdotan Pekalle jo vaunuille lähtemistä.Pekka ei halua ihan vielä lähteä vaan heitellä vielä hieman.Itse en enään pysty keskittymään siihen,vaan odottelen.Lopulta lähdemme vaunuille päin.Tertun kuulessa automme äänen tulee vaunusta ulos ja erotan hänen kalpeat kasvot pitkän matkan päähän ja toteankin Pekalle että näyttääpä Terttu huonovointiselle.Tertun lyhyen selostuksen jälkeen ehdotan että käymme kurkkaamassa,näkyykö mitään.Vastaus on kielteinen,mutta minäpäs meen (sammakon suusta päästettyäni).Joten kai se oli mentävä,mutta jo muutaman askeleen otettuani tapahtui jotain aivan odottamatonta...musiikkia rupesi tulvimaan metsästä (satumaisen kaunista huilumusiikkia)lopulta saartaen meidät kokonaan.Siinä tilanteessa kaikki muut äänet
tuntui häipyvän ja jotenkin tuntui kuin hidastusta katsoisi.Näin sivusilmällä kun meidän Mikki kissa lähti kulkemaan suoraan siihen suuntaan josta musiikki oli ensin ruvennut kuulumaan.Tertun huutelusta huolimatta jatkoi vaan menoa päättäväisesti.Minukin teki mieli lähteä sinne kovasti.Tertun karjuessa nimeäni ikään kuin havahduin.Autolle oli seuraava ajatus...huusin Pekalle että sieppaa makuupussinsa (Tertun tehdessä samaa meidän pussukoille)sillä nyt lähdetään.Pekka oli luullut että olimme laittaneet automankan päälle.Lopulta sain avaimen osumaan virtalukkoon ja pääsimme matkaan.Ajaessa paniikki tunnelmaa ja seuratuksi tulemisen pelkoa.
Saavumme lopulta Almungeen johtavalle tielle isojen peltojen kohdalle ja katsomme kirkasta tähtitaivasta.Miksi nyt on jo pimeää???
Saavumme tuttavaperheen luo 22.10 kyyneleet silmissä.Matka noin 20km.Selitimme heille tilanteen.Otimme myös aamulla yhteyttä poliisiin ,mitäs heidän pitäisi asialle tehdä oli se komentti jonka vastaukseksi sain ja kun en oikein osannut vastata asia jäi sikseen.Tulihan ainakin ilmoitettua viranomaisille.Kävimme myös joka aamu viikon ajan huutelemassa kissaamme..ei ilmaantunut.
Tessun haimme loppujen lopuksi poliisiaseman putkasta.Vielä näin lopuksi jos joku epäilee että alkoholilla tai jollain muulla olisi osuutta asiaan,niin on ikävä tuottaa pettymys.Olemme Tertun kanssa "raivoraittiita" ja pyrimme muutenkin pitämään itsestämme hyvää huolta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Soittiko klassista vai status quota huilulla?
lähempänä kuin tuota status quota.
pidän kyllä jälkemmäisestäkin,mutta en ole
vielä huiluversioita kuullut...
Pidän juttua ihan uskottavana omienkin kokemusten perusteella ja pari työkaveria on myös kertonut omista vähän samantapaisista kokemuksistaan.
Olen tuossa muutaman päivän ajan huomannut että palstalla liikkuu joku ihmeen häirikkö en ole puuttunut aiemmin, mutta nyt puutun häirikkö tuskin on kadonnut joten veikkaampa, että jutun kirjoittaja
voisi olla sama tyyppi trolli mielellä. En ole kuitenkaan varma ja en kommentoi ennenkun mrkala palaa takaisin ja bannaa häirikön.
nyt meni epällyt vikaan ihan totaalisesti...
Mutta minkäs sille voi että joku ottaa asian
tuolta kantilta.Jos joku luotettava taho hommaa
valheenpaljastimen olen kyllä heti valmis käytettäväksi.Kai tähän kohtaan käy sanonta
totuus on tarua ihmeelisempää.Ja koska et tunne
minua voi olla helpompaa pitää minua sadunkertojana,kuin pitää lukemaasi oikeasti
tapahtuneena...
jospas seireenit odysseian tarustossa nousi mieleen... mielenkiintoista
mutta toisaalta hyvin traumaattinen.Samoja
metsänhoito töitä tehdään edelleen,mutta esim.
Terttu ei uskalla jäädä hetkeksikään yksin
ilman autoa minnekkään ja jos minun pitäisi
jäädä yksin...no way!!! meinaan että vaikka
on jo kulunut aikaa tapahtuneesta rupeaa jo
ajatuskin ahdistamaan.
mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tämän..
paikallislehdessä seuraavaa (olikohan 23.08?)
..Mies heräsi siihen kun makuuhuone muuttui
yllättävän valoisaksi keskellä yötä,valo
tulvi sisään sälekaihtimien säleiden välistä.
Uteliaana oli mennyt kurkkimaan mistä
moinen johtuu,jokin valopallohan se oli
puutarhassa leijuskellut..