Olen 12 vuotias tyttö(täytän 13 toukokuussa)ja haluaisin itselleni koiran. Mieluiten tollerin! Olen urheilullinen ja ns. melkein, joka sään tyttö eli menen lenkille, vaikka sataisi tai paistaisi :) Minulla ei ole ennen ollut koiraa ja tiedän, että tolleria ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, mutta äidilläni on ollut ennen kaksi koiraa, joten äitini varmaan auttaa sen hoitamisessa. Asumme metsän lähellä, joten se saisi olla vapaana metsässä. Olen taluttanut monia erilaisia koiria ja mielestäni pärjäisin hyvin tollerin kanssa. Aion harrastaa tollerini kanssa näyttelyä ja ehkäpä TOKOa.
Talossamme asuu äitini, isäni, minä ja 2 vuotias kissa. Haluaisin tietää vähän, jos jollain sattuisi olemaan saman katon alla kissa ja tolleri, että miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Kysyisin nyt mielipiteitä, että sopisiko minulle tolleri vai joku muu?
Talossamme asuu äitini, isäni, minä ja 2 vuotias kissa. Haluaisin tietää vähän, jos jollain sattuisi olemaan saman katon alla kissa ja tolleri, että miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Kysyisin nyt mielipiteitä, että sopisiko minulle tolleri vai joku muu?
Vastaukset 62
Vanhimmat
sain ensimmäisen koirani seitsemän vanhana joka oli tolleri =) hyvin meni!
Luultavasti sinulla oli kuitenkin jompikumpi vanhempasi vastuussa koirasta? Kuulostaa täysin uskomattomalta, että seitsenvuotias kouluttaisi tollerin. Se nyt vaan on mahdotonta, sitä on niin pieni kokoinenkin seitsemän vuotiaana. :) Ainakin oma tolleri kiskaisee kyllä vaivatta kumoon tuon ikäisen.
Oma mielipide on, että tolleri on kokeeneen koiraihmisen ja aikuisen koira. (Huom. itse en ole aikuinen, ja minulla on oma tolleri :D Voi päätellä, että ei ole ollut kovin helppoa.)Kirjoitan omista kokemuksistani tässä joskus vähän lisää jos ehdin..
Ajattelin itse kirjoittaa sinulle kokemuksistani, kun oma koira on tolleri. Mutta mutta. Minulla on kuitenkin kokemusta vain yhdestä tollerista (joka on ollut hyvin hankala koira, jos saisi nyt valita olisinko ottanut, sanoisin en.) Oletko käynyt täällä lukemassa keskuteluja? http://forum.prettybit.fi/viewforum.php?f=9
Siellä on jonkinverran keskustelua siitä, sopiiko tolleri lapsen/nuoren koulutettavaksi.
Minkä verran olet tavannut tollereita? Kiertele näyttelyitä ja koulutuksia ja koita päästä tutustumaan. Eivät ehkä olekaan sitä miltä päällepäin vaikuttavat ;) Oma mielipide on, että tolleri sopii parhaiten metsästävälle/muuten aktiivisesti harrastavalle aikuiselle. Mutta en minä nyt kokonaan ajatustasi tyrmää, on niitä helppojakin tollereita nähty. Usein vaan tuppaavat olemaan melkoisia riiviöitä, joiden kanssa kokeneempikin on helisemässä.
Kiitoksia vastauksestasi poTTahead. En ole käynyt lukemassa, mutta menen heti kun olen kirjoittanut tämän viestin. Olin viime vuonna Helsingin messukeskuksessa. Siellä sitten ihastuinkin tollereihin. Kävin pari kertaa silittämässä, mutten sen enempää kysellyt ynm. Olen lukenut tolleri-sivulta, minkälaisia tollerit ovat ja sellaista. Innostukseni lopahti, kun luin että tämä rotu ei sovi lapsille, mutta äitini innosti minua sanomalla, että heillä on ollut koira, jolla oli samanlainen luonne, mutta se ei ollut tolleri. En muista juuri nyt minkä rotuinen se oli... Kyllähän sen hyvin kokenyt kasvattaja voi sanoa pennun luonteesta, vaikka se olisikin hyvin nuori, että onko se rauhallinen vai hirveä vesseli :) Kiitoksia vielä paljon vastauksesta! Toivottavasti moni muukin vastaisi viestiini.
"Innostukseni lopahti, kun luin että tämä rotu ei sovi lapsille, mutta äitini innosti minua sanomalla, että heillä on ollut koira, jolla oli samanlainen luonne, mutta se ei ollut tolleri."
Jos se ei ollut tolleri niin ei se ollut sitten samanluontoinenkaan. Mielestäni sinun äitisi on nyt hieman väärässä sillä tolleri todellakaan ei ole lapsen koira. On tapauksia joissa sinun ikäisesi kyllä on pystynyt tolleria kouluttamaan mutta se on harvinaista.
Ethän sinäkään varmasti haluaa koiraa jonka kanssa sinä et pärjää?
On nimittäin paljon muita rotuja jotka soveltuvat sinun ikäisellesi ja jotka eivät ole niin vaikeita kuin tolleri. Kasvattaja toki tuntee pentunsa mutta tosiasia on se että löytyy kasvattajia joilta saatte pennun ja vakuutuksen että hyvä tämä on ja todellisuus on toinen kun se kasvaa.
Loppupeleissä kuitenkin sinä tulet rakastamaan sitä omaa koiraasi vaikka se olisi jonkun muun rotuinen.
Hei Karamelli,
Oletko äitisi kanssa miettinyt ollenkaan MIKSI tolleria ei suositella ensimmäiseksi koiraksi? Näin ei sanota huvin vuoksi ja tollereiden rotuyhdistyskin on ottanut sen kannan että tolleri on ensisijaisesti harrastuskoira.
Olethan käynyt siellä sivuilla www.tollerit.fi, lukenut pennunosto-oppaan ja mielellään myös koko tollereiden jalostusohjelman jossa kerrotaan rodusta enemmän. Ottakaa yhteyttä kasvattajiin ja pentuvälittäjiin ja keskustelkaa heidän kanssaan niin saatte laajan käsityksen siitä minkälainen rotu on kyseessä
En tyrmää ajatustasi/unelmaasi täysin mutta toivon että ymmärrätte koko perhe että tolleri ei ole todellakaan sohvaperuna joka on tyytyväinen muutamaan koulutuskertaan viikossa.Suloinehan se on, älyttömän suloinen mutta se ei ole SYY ottaa koiraa. Etenkin pentuna se vaatii todella paljon puuhaa ja vanhempanakin jotta se on onnellinen, ja jotta sen omistajatkin ovat onnellisia;). On myös tärkeätä ymmärtää tollerin perusolemus.Tolleri vaatii todellakin johdonmukaisen omistajan. Ei päästetä sitä sänkyyn jos se ei saa aina olla siellä. Pitää myös varautua siihen että teille tulee sellainen yksilö joka ei olekkaan sieltä helpoimmasta päästä. Se saattaa vaikuttaa vaikeina hetkinä itsepäiseltä ja sen kanssa saattaa hermo mennä helpostikin. Jos silloin kohtelee tolleria väärin, on luottamus mennyt todella helposti ja suhde on pilalla.
Tolleri osaa olla todella kenkkumainen halutessaan. Päästät sen vapaaksi niin eipä se välttämättä tulekkaan luokse, se saattaa keksiä ties mitä temppuja niin mitäs silloin teette. Oletteko varautuneet siihen että se koira ei oikeasti välttämättä olekkaan sellainen mitä se uskomattoman söpö ulkokuori antaa ymmärtää.
Totuus on se että kyllä te jostain tollerin saatte jos haluatte mutta onko se sitten kenenkään edun arvoista että teillä on käsissänne koira jota ette osaa käsitellä.
Toivon että harkitsette tarkkaan muitakin rotuja.
Kartoittakaa tarkkaan mitä haluatte koiralta. Mielestäni yksi tärkein asia mikä sinun tekstistä puuttuu on se että et ole valmis tarjoamaan tollerille mitään rodun omaista toimintaa, jäljestystä, noutojen harjoittelua (ei sitä varten tarvitse metsästää) joten miksi ottaa metsästyskoira?
Isot kiitokset taas kerran vastauksistanne!
Olen lukenut melkein kokonaan tollerit.fi-sivuston. Monet sanovat, että kyllä tolleri sopii ensimmäiseksi koiraksi ja heillä itsellään on tolleri, joka on heidän ensimmäinen koiransa. Enkä usko, että sellainen puhe on hölynpölyä.
Harjoittelisin koiran kanssa melkein joka kolmas päivä KUNNOLLA, mutta saattaisi sitä muulloinkin harjoitella pikkasen. Ainakin itse olen ymmärtänyt, etteivät tollerit tarvitse mitään super hyper liikuntaa...
Olemme kyllä ajatelleet lapukkaa myös, mutten ole innostunut siitä niin paljoa, koska ystävälläni on kaksi lapukkaa. Lapukasta en ole lukenut melkein yhtään. Olen vain kuullut mitä ystäväni on selittänyt. :D Enkä siten tiedä sopisiko sekään rotu minulle. Toivottavasti edes, joku noutajista sopisi minulle! Nimittäin olen aivan hurahtanut noutajiin.
Se täytyy tunnustaa, etten ole ajatellut koko harjoitus puolta juuri niitä asioita joita "oma mielipiteeni" sanoi.
Enkä usko, että luopuisin toivosta saada tollerin. Jos en vielä saa niin toivottavsti ainakin täysi ikäisenä sitten.
Heips taas. Kuten jo tuolla aikaisemmin sanoin niin ei sinun tarvitsekkaan luopua toivosta ottaa tolleri kunhan perehdyt ETUKÄTEEN siihen luonteeseen ja jos siellä joku epäilyttää niin sitten odotat että olet vanhempi. Lue etukäteen kirjoja ja kysele muilta tollerin omistajilta että mitä ongelmia heillä on ollut. Ja nimenomaan että mitä ongelmia, useinhan ihmiset mielellään kertovat vain ne hyvät puolet. Tollereilta löytyy paljon kotisivuja ja monet varmasti vastaavat mielellään kun laitat sähköpostia ja kerrot että olet kiinnostunut.Itse ainakin arvostan sitä että ihminen ottaa selvää.
Oma tollerini nimittäin ei ole helppo, siksi yritän saada sinut todella miettimään.
Minusta on erittäin hyvä että ole päätä pahkaa soittamassa ensimmäisen pentueen perään.
Tärkeää on myös että todella sisäistät sen tollerin toiminnan tarpeen, se on harrastus harrastuskoira.
Et kertakaikkiaan voi ajatella että kun joku toinen sanoo että minun eka koira oli tolleri ja me pärjäämme oikein hyvin että se tarkoittaa myös sitä että sinä pärjäisit. Älä ikinä lähde vertaamaan muiden kokemuksia itseesi. Ihmiset ovat yksilöitä ja niin ovat myös koirat.
Monella on tolleri ekana koirana, sehän on mahdotonta ajatella että koko Suomen tolleri populaatio olisi ihmisillä joilla on jo koira ollut aikaisemmin.
Se mitä sinun pitää myös ymmärtää että tollereita on todella paljon eri luonteisia, ja jo eri näköisiä. Toinen saattaa ollakin oikea sylivauva mutta paljon on myös koiria joilla on taipumusta dominanssiin ja niiden kanssa todellakin tulee ongelmia jos omistaja(t) eivät osaa niiden kanssa käyttäytyä kuten pitää. Silloin se koira on sen koko lauman johtaja ja se on paha tilanne.
Sen takia muistaakseni kysyin tuolla että oletko ajatellut ollenkaan miksi tolleria ei suositella ensimmäiseksi koiraksi? Oletko?
Kun lähtee siitä liikkeelle ja todella miettii sitä niin olet jo pitkällä.
Ei ole kyse siitä etteikö ihminen jolla on ensimmäinen koira käsissä osaisi tolleria kouluttaa mutta totuus on se että usein ihminen joka ottaa ensimmäisen koiran ei tiedä mistään mitään. Asioihin puututaan vasta kun ongelmat ovat jo alkaneet tai niitä on ollut jo pidemmän aikaan.
Tolleri saattaa olla raivostuttava, se saattaa olla välillä ihastuttava, se on vaikka mitä mutta kova käsi pilaa tollerin luonteen alta aikayksikön.
Tärkeätä on myös hyvän kasvattajan valinta. Eli yksi kysymyksistä joka sinun tulee esittää on se että onko kasvattaja valmis auttamaan sinua jos tulee ongelmia.
Ja päävastuu koirasta kuuluu olla vanhemillasi. Pyydä että äitisi lukee nämä kirjoitukset niin ehkä hänkin tulee mukaan miettimään kanssasi ja soittaisi kasvattajille yms.
"Monet sanovat, että kyllä tolleri sopii ensimmäiseksi koiraksi ja heillä itsellään on tolleri, joka on heidän ensimmäinen koiransa. Enkä usko, että sellainen puhe on hölynpölyä. "
Mutta sinä et saakkaan heidän koiraansa vaan saat ihan oman yksilön jonka kanssa et ehkä pärjääkkään jos et ole tarpeeksi selvillä asiosta. Se on ihan sama mitä muut sanovat. Tärkeintä on se että tutustut mahdollimman monen koiran luonteeseen, etenkin sitten sen mahdollisen pennun vanhempien luonteeseen.
Romukoppaan kaikki nuo mielipiteet että "me kyllä pärjätään". Sillä ei ole mitään merkitystä mitä joku muu tekee.
Itse en lähde tässä edes kertomaan miten olen itse pärjännyt koirieni kanssa sillä sillä ei ole mitään merkitystä.
Missä asutte? Jos pääkaupunkis ja laitat sähköp. osoitteen niin meille saa tulla tutustumaan ja juttelemaan.
http://www.dandytails.com/meillekotolleri/meillekotolleri.html
Tämä lista kannattaa lukea ja ottaa jokainen kohta tosissaan ja sisäistää myös se että joku tietty asia saatta joissakin koirissa jopa olla "pahempaa"
Kiitos taas kaikille vastanneille. Olen iloinen, kun näin moni on tuhlannut aikaansa!
Oma mielipiteeni-kirjoittajalle:
Tuo kaikki mitä sanoit on totta. Olemme miettineet sopiiko tolleri meille ja miksi ei sopisi tai miksi se sopisi. Olemme tulleet siihen päätökseen, ettei tolleri ole aivan paras valinta meille, mutta luulisin, että tulisimme toimeen sen kanssa ja auttavia käsiä löytää suvusta ja ystävistä. Kasvattajaa emme ole vielä valinneet. Äitini ei ole lukenut näitä viestejä vielä, mutta eiköhän se tänään jossain vaiheessa tai huomenna lue.
Miten muut pärjääväät-kirjoittajalle:
En tunne ketään, jolla olisi tolleri, joten en pääse tutustumaan, mutta onneksi näyttelyjä on keksitty. Olemme ajatelleet, että kävisimme jollain kennelillä tutustumassa tähän rotuun... En ole ajatellut, että pärjäisimme loistavasti tollerin kanssa, mutta luulisin, että se menisi aika hyvin. Tietenkin saattaisi olla ongelmia ainakin alussa.
Mistä päin- kirjoittajalle:
Asumm Vantaalla, mutten ole varma vielä ainakaan mitä äitini ja isäni sanovat, koska olette tuntemattomia, mutta sähköposti osoitteen voin antaa eli se on : [email protected] Jos laitat sähköpostia minulle niin voimmehan miettiä sitä, että tulisimme käymään.
Miksi ei ota tolleria- kirjoittajalle:
Olen lukenut tuon sivun, mutta päätynyt siihen, ettei se estä hankkimasta tolleria, vaikka emme ole päätyneet vielä tolleri rotuun.
Ei sinun tarvitse tuntea ketään jolla on tolleri päästäksesi tutustumaan. Monet ottavat mielellään lenkille seuraksi rotua harkitsevan tai kotiinsa tutustumaan. Se on paras tapa tutustua rotuun. www.tollerit.fi sivuilta löytyy paljon linkkejä kotisivuihin joilla on yhteystietoja joten rohkeasti vain sähköpostia.
Ja tuossahan tulikin jo yksi tarjous.
Eipä ole vielä tullut tarjouksen antajalta sähköpostia, jos tulisi niin kyllä menisinkin ;DD Moni muukin voisi tarjoutua, mutta ei ole pakko. Pitääkin mennä katsomaan ja lähettee sähköpostia tuolla tolleri-sivuilla oleville!
Koirarodun valinnassa on tärkeää olla realisti. Itse olisin halunnut alaskan malamuutin mutta mielestäni on suorastaan rääkkäystä ottaa sellaista kerrostaloon.Koiraa jolla on ihan muu käyttötarkoitus. Joten otin noutajan sillä liikun paljon metsässä ja mieheni metsästää, luonnollinen valinta.
Mielestäni on tärkeät kunnioittaa sitä rodun alkuperäistä tarkoitusta.
Tärkeää on myös miettiä itseään ihmisenä. Jos itse painaa 50 kg eikä ole ennen kouluttanut yhtäkään koiraa niin ei ole välttämättä fiksua ottaa koiraa joka painaa puolet omasta painosta.
Toisaalta pienemmät rodut osaavat antaa ihan yhtälailla vastusta mutta ovat toisaalta sitten helpommin hallittavissa.
Koiran rotu vaikuttaa myös. Ei ole välttämättä fiksua ottaa huippuenergistä harrastuskoiraa jos ei ole selvillä mitä sen kanssa aikoo tehdä. Isompiakin koiria löytyy jotka ovat hieman rauhallisempia ja joista tarvittaessa löytyy sitä poweria.
Jos toivoo että koira on sellainen jota voi pitää vapaana niin onkohan se metsästyskoira oikea rotu? Vai olisiko parempi ottaa ns seurakoira joka ei lähde hajujen perään ja jolla ei ole sellaista viettiä joka metsästyskoiralla on.
Ja se ulkonäkö...sen pitäisi olla se viimeinen juttu mitä katsotaan koiran valinnassa.
Näitä juttuja riitäisi ihan loputtomiin...
Olen itse 35 kg, joten Chihuko minun pitäisi ottaa??? Jos ei yhtään tykkää sellaisista sinteistä, niin pitäisi ottaa painon mukaan sellainen... Aika tyhmästi ajateltu minun mielestä. Sen ymmärrän, ettei kannata ottaa esim. 60 kg koiraa, jos itse on vain 40kg. Kyllähän koiran, vaikka se olisi noutaja tai mikä tahansa muu koira, jolla on edes vähän metsästysviettiä olisi mukava pitää vapaanakin! Minun mielestä ulkonäölläkin on vähäsen merkitystä koiran hankinnassa.
Tässä oli minun mielipiteitäni, en tiedä mitä mieltä itse olette...
Ei sinun pidä ottaa kaikkea kirjaimellisesti. Kirjoitin YLEISESTI.
Ja tuosta koiran ulkonäöstä...Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä vaan sillä koiran luonteella pitäisi olla merkitystä ja sillä miten se soveltuu sinun elämään. Näin se asia mielestäni vain on.
Siis ymmärrän että ei halua esim bulldogia tai chihua jos ne eivät miellytä kertakaikkiaan mutta se että tolleri on suloinen on todella surkea syy ottaa koira (en taaskaan sano että sinä olisit niin tekemässä) Rotuja kun on erilaisia. Jos tietää että ei pidä pienistä koirista vaan haluaa keskikokoisen niin valinnan varaa on.
Sitä omaa koiraa rakastaa vaikka se nyt sitten onkin eri rotuinen kuin mistä ehkä haaveili. Siinä nimittäin käy helposti niin että jos koiran ottaa ulkonäön perustella sitä päätyykiin vihaamaan koska se ei luonteeltaan olekkaan sellainen söpönassu mitä ulkokuori antaa ymmärtää. Olen tälläisen perheen elämää läheltä seurannut ja se ei ollut mukavaa. Tuloksena siinä lopulta oli se että heidän koiransa muutti minulle.
Anteeksi, jos satuin ottamaaan tämän kirjaimellisesti ja vakavasti ;P
Olen vielä samaa mieltä, että ainakin minulle ulkonäöllä on merkitystä! Haluaisin keskikokoisen koiran, mutta mutta... Äidilläni on aivan eri ajattelut mikä on keskikokoinen, mikä pieni ja mikä iso.
Sellaista tilannetta en ole vielä itse ainakaan nähnyt, että joku antaisi pois jos rotu ei olisikaan hyvä, mutta setäni on antanut koiransa pois, koska he muuttivat kerrostaloon ja lopettivat metsästyksen. Koira oli saksan metsästysterrieri. Haluaisin tietää syyn miksi he antoivat koiransa pois ( eikö se totellut vai jotain muuta) ja rotukin olisi kiva tietää? :D
Minä tiedän, että on valitettavan paljon tilanteita, milloin koira annetaan pois, kun on otettu väärän rotuinen. (siis liian vaativa rotu. Vaikka toki jokainen koira on erilainen kuin toinen saman rodun edustaja..)
Ei ole ollenkaan harvinaista, että perhe ei pärjää omalle koiralleen, kun tarvittavaa kokemusta ja osaamista koiran koulutuksesta ei ole.
Usein saattaa olla kyse siitä, että koira on päässyt perheessä niskan päälle, luulee siis olevansa johtaja. (mistä seuraa paljon ikävää käyttäytymistä) Omalla tollerillani on voimakas taipumus kokeilla aina, että josko se pääsisi pomottamaan minua ja pääsisi perheen johtajaksi. Näissä tilanteissa pitää olla tarkkana. Ja hermoja pitää olla loputtomasti.
Sinulla on varmaan muutama muu rotu mitä olet tollerin lisäksi ajatellut? :) (vaikka tolleri olisikin se ykkönen) Ihan oikeasti, tiedän, miten johonkin rotuun vain ihastuu, ja se tuntuu itselle täysin oikealta. Mutta mieti tosissaan kannattaisiko sinun valita ensimmäiseksi koiraksi jokin muu kuin tolleri. Voithan ehkä ottaa tollerin, kun olet itse aikuinen ja sinulla on kokemusta jo ainakin yhdestä tai useammasta koirasta? (Ja jos sinusta silloin tuntuu, että jaksat hyperaktiivisen koiran omistajana)
Jos kysyit minulta että mikä koira se oli joka minulle muutti niin tollerihan se.
Nyt ajattelet taas hieman väärin. He antoivat sen pois koska rotu nimeomaan oli väärä. Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon. Ei kertakaikkiaan oteta selvää mitä se rotu oikeasti on ja mitä se vaatii ja siksi otetaan väärän rotuinen koira. Kuten tässä tapauksessa.Sitten tulee ongelmia. Perheessä eräällä paloi pinna koiraan ja sen tempauksiin, yksi teki toisella tavalla asiat, toinen toisella ja tuloksena oli koira joka oli kertakaikkiaan sekaisin. Se on myös aktiivinen koira joka tarvitsee lähes päivittäin aktivointia ja se etenkin rakastaa noutamista ja verijäljestystä. Kun se ei saanut näitä aktiviteetteja se keksi niitä itse.
Ja perhe on ihana ja fiksuja ihmisiä mutta kun ei niin ei.
Eikä se aina ole koulutuksesta kiinni. Tämäkin koira oli saanut oikein hyvän peruskoulutuksen mutta ei se auta mitään jos suhteet muuten ovat ihan pielessä.
Monia rotuja on ajateltukin, mutta ei ole vielä ainakaan sellaista löytynyt, joka sopisi jokaiselle. Kun minä haluaisin noutajan, äiti haluaisi pienen tai keskikokoisen koiran ja isä taas ei oikeen puutu koko asiaan vaan hänelle pitää ehdottaa, että olisiko tuo hyvä jne.
Kysyisin tässä samalla, että sopisiko mikään noutaja minulle? Toivottavasti tähänkin vastataan!
Olen sanonutkin jo sen, ettei tolleri ole paras valinta meille. Emmekä ole päätyneet tähän rotuun ainakaan vielä. Se vain on niin ihana, sopivan kokoinen ja tarpeeksi energinen ( vaikka kaikki koirathan ovat energisiä). Ehkä jopa liian energinen, mutta itsekin olen aika urheilullinen, joten luulisin (taas näitä minun luuloja/arvauksia) että se sopisi energisyydellään meille.
Tollerissa ulkomuoto hämää suuresti. On erittäin ilmeikäs ja kaunis rotu mutta se totuus on usein toinen kokemattomissa käsissä.
Sitten kun olet varma että tolleri on oikea rotu teille ota se. Mutta niin kauan kuin sinulla on pienikin epäilys niin en ottaisi.
Mitkäs muut rodut sinua kiinnostavat noutajien lisäksi?
Kultanen on suht neutraali koira naapurilla sellainen itsellä labbari oli,ainakin rauhallisempi kuin labukka.Kaikki isot rodut "labukka" ei aikuistu koskaan,Aina koirakouluun koirat.
Kultainen noutaja on kyllä tolleria rauhallisempi mutta tarvitsee myös koulutusta ja aktivointia. Sitähän kuitenkin alkup on valmis antamaan. On usein myös helpompi mutta löytyyhän niitäkin varmasti sellaisia jotka omistajansa haastavat.
Mainitsit, että olet urheilullinen. Hyvä juttu, mutta aktiivista koiraa ei väsytetä liikunnalla, vaan aivotoiminnalla. Mitä enemmän annat koiralle liikuntaa, sitä paremmaksi sen kunto kasvaa ja sitä enemmän se vaatii aina liikuntaa, ja halutaksesi väsyttää koiran liikunnalla joudut käyttämään sen lopulta ihan hirvittävän pitkillä lenkeillä. Eli liikunta ei ole avain aktiivisen koiran kanssa elämiseen. Pitää olla jotain muuta - jokin mikä väsyttää koiran henkisesti.
Sen mitä olen kuullut ensi näkemisen jälkeen tollerista on hämmästyttävää. Sen ulkokuori todellakin hämää! Minusta melkein kaikki ryhmässä 8. ovat ihastuttavia. Tietenkin löytyy yksittäisiä tapauksia sieltä täältä ;D Kultsu ei jotenkin tunnu minun rodulta, en tiedä miksi.
Olen aika tietämätön tästä aivotoiminnasta, joten voisiko joku kerota mitä kaikkea siihen liittyy jne.?
Olemme miettineet myös kooikkeria...
Niin, ei ole koiraa karvoihin katsominen ja söpö ulkonäkö on tollerin kirous. Eli toistoa tulee mutta koiraa ei saa valita ulkonäön perusteella. Kooikkeriin pätee aika moni sama asia kuin tolleriin...valitettavasti..
Meillä tuli tänään käymään uros tolleri! Se oli tosi energinen, mutta ihana kuitenkin. Vapaaksi sitä ei päästetty valitettavasti, muutakuin pikku hetkeksi. Sekin sen takia, että saisi vähän aikaa vapaana olla ja purkaa energiaa hepuli kohtaukseen :P mutta tosi kiltisti tuli takaisin. Oli myös tosi tottelevainen koira.
Ajattelin vain kirjoittaa tälläisen viestin ;D Ei tarvitse vastata ellei halua! Tutustumiskäyntejä otetaan vielä vastaankin.
Paljon kiitoksia vastanneille!! Sain paljon negatiivista vastaanottoa, mutta muutama positiivinenkin pompahti joukkoon. Mielipiteeni muuttui tästä rodusta vähän tai oikeastaan aika paljon. Aluksi ajattelin, että juuri tuo! Se on aivan ihastuttavan näköinen. Sitten, kun kirjoitin tänne; Eipä taida tämä rotu niin hyvä ollakkaan! Mutta vielä emme tiedä minkärotuisen otamme. Se saattaa olla tolleri :D
Tolleri on haastava rotu, mutta kun pelisäännöt koiran koulutuksessa ovat selkeitä perheen keskuudessa, niin mikä ettei siitä olisi myös koiraksi teillekin. Tollerille ei voi antaa siimaa oikeastaan missään tilanteessa, jos joskus heltyy koiran tahtoon niin jatkossakin mennään koiran ehdoilla. Tolleri testailee aina välillä mikä onkaan sallittua ja mikä ei, eli johdonmukaisuus tulee säilyttää.
Oma-/tervepäisyys on rodun hyvä sekä huono puoli. Rotu on myös omanarvonsa tunteva eli liika mielenkiinto koiraa kohtaan voi saada aikaiseksi helposti johtajuusongelman. Koira voi helposti mieltää itsensä perheen arvoasteikossa korkeammalle kuin minne kuuluu.
Summa summarum: jos perheessänne kaikki kouluttavat osaltaan koiraa, niin homma todennäkoisesti toimii. Viesteistäsi päätellen ainakin sinulla tuntuu olevan oikea asenne koiran hankintaan/kouluttamiseen.
Kiva, kun eksyit vastaamaan viestiini =D
Se onkin jo selvinnyt, ettei tolleri todellakaan ole helpoin koira rotu, eikä edes helpoimmasta päästä. Siitä ei oikein vielä tiedä, että mieltääkö koira itseänsä ylemmäs, mutta parhaani yrittäisimme, että se ei pääsisi ketään arvokkaammaksi. Joutuisi olemaan samalla tasolla kissamme kanssa.
Valitettavasti vain peruskoulutus (sekään ei kokonaan) olisi yhteinen, mutta loput koulutukset esim. tottelevaisuus kokeisiin koulutukset olisivat minun vastuulla. En tiedä vaihtuuko mielipiteesi tuosta paljon.
En nyt oikein usko, että minulla olisi oikea asenne ainakaan koiran koulutukseen, kun en niin paljoa tiedäkkään koulutuksesta...
P.S
Vastauksia voi vielä lähettää ja niihin vasteilen innolla, vaikka loppu kiitokset on jo sanottu.
mietteisiini. Tuossa aikaisemmin perheen yhteisellä koulutuksella tarkoitin juuri tuota peruskoulutusta, en vaan kirjoitellut asiaani kovin tarkkaan. TOKO-kokeisiin tähtäävä koulutus toimiikin oikeastaan parhaiten, jos koira on vain yhden henkilön koulutettavana. Tällöin ohjaaja on selvillä koiran tasosta ja koira saa aina samat käskyt. Ohjaajissa, kun on aina eroa, vaikka kuinka yrittäisi samalla lailla hommat tehdä. Itse asiassa yhden ohjaajankin käskyjen antaminen voi vaihdella huomattavastikin, äänen paino etc. muuttuvat välillä helposti.
Lähinnä yritin aikaisemmin tuoda esille sitä, että jos perheen muut jäsenet antavat koiran tehdä mitä tahansa (näin kärjistettynä), niin se vaikeuttaa myös sinun ja tulevan koirasi koulutusta.
Tollereista sen verran vielä, että valitettavasti rodussa esiintyy joissakin kasvatuslinjoissa arkuutta hyvin paljon, joten kannattaa koiraa ottaessa selvittää taustat tarkkaan ja tutustua etukäteen myös emään sekä isään, jos mahdollista. Arka tolleri on sitten todellinen haaste koulutuksen suhteen... Varmaan muissakin roduissa esiintyy arkuutta yhtä lailla, mutta omien kokemusteni kautta otan jatkossa paremmin taustoista selvää koiraa hankkiessa.
Mutta, onnea vaan koiran valintaan/hankintaan! Meidän kohdalla rotuvalinta ainakin osui kohdalleen rodun monipuolisuuden ansiosta.
Minusta on hienoa, että uskallat myöntää ettet tiedä paljon kouluttamisesta :) Monet väittävät tietävänsä, ja alkavat itsekin uskomaan niin. Sitten hankitaan vaativa koira ja ongelmat ovat valmiita.
Olen sama ihminen kuin tuolla aiemmin kirjoittanut "pottahead". Minä olen nyt ihan kahdenvaiheilla luovunko omasta tolleristani. Meillä on paha johtajuusongelma, koira käy minuun hampaillaan lenkillä kiinni. Ja tätä tapahtuu usein. Voitte uskoa, että monet konstit on koitettu, ja olen myös ollut yhteydessä koiraterapeuttiin. Mutta kun koira on erittäin dominoiva (tarkoittaa siis sitä, että se yrittää voimakkaasti päästä perheen johtoon) niin on erittäin vaikeaa päästä koiran johtajaksi. Suoraan sanottuna elämä oman tollerini kanssa on ollut ja on aivan hirveää.
Suosittelen sinulle lämpimästi, että ottaisit ensimmäiseksi koiraksesi jonkun seurakoirarodun, joka ei vaadi kovin paljon aktiivista koulutusta, mutta joka on iloinen ja reipas. Koita myös valita rotu, jossa ei ole yleistä tuo, että koira koittaa päästä ihmisen johtajaksi. Seurakoirissa on paljon kauniita ja ihania keskikokoisia koiria :)
Ikävä kuulla teidän ongelmistanne pottis. Onko teillä ollut koiraterapeutti ihan kotona käymässä tai oletteko itse olleet jonkun luona?
Onko tuo hampailla kiinni käyminen sellainen jäänne pentuajoista? Ja miten olet yrittänyt saada johtajuuden koiralta? Huomiomattomuus, totaalinen sellainen parin viikon ajan tehosi meillä oikein hyvin ja sen jälkeen oli suhdetta suht helppo alkaa työstämään.
Tollerit kun ovat erittäin fiksuja koiria niin vaikka koira olisi kuinka dominoiva jos sillä silti on hyvä hermorakenne yms kunnossa niin se on "hyvinkin helppo" tiputtaa sinne omalle paikalleen. Fiksu koira hiffaa nopeasti mikä on homman nimi ja ei ehkä edes taistele vastaan. Idea on vain siinä että se tehdään oikealla tavalla niin että koiran luottamus säilyy.
Olisiko sinulla jotain sähköpostiosoitetta jonka uskaltaisit laittaa tälle palstalle niin voisin kirjoitella?
Tietoa varmasti vanhemmista ja kennelin omistajasta ynm. tulisi ahmittua paljonkin. Olen nytkin hirveän innoissani koiran saamisesta!
En ole kertaakaan kouluttanut koiraa, joten ei silloin voi paljoa tietääkkään =D
Kauhea kuullakkaan pottis sinun ongelmistasi. Vaikea kuvitellakkaan niin ihanasta karvaturrista tuollaista, mutta uskommehan me. Toivottavasti et joudu luopumaan koirastasi!
Seurakoirissa ei oikein vielä ole tosi hyvää löytynyt eikä kyllä hyvääkään, kun nyt on ihastunut noutajiin ja spanieleihin niin on vaikea ajatellakkan muuta.
SItten se KYSYMYS:
Pystyisinkö minä YKSIN kouluttamaan peruskoulutuksen?
Tietenkin niin, että vanhempani kuitenkin sanoisivat sille Ei jos se tekee jotain pahaa jne.
En usko oikein, että pystyisit. Et ainakaan tolleria, varsinkin kun tämä olisi ensimmäinen koirasi. Nyt harkintaa peliin, ettet joudu myöhemmin kovasti katumaan ja suremaan, kun tuli otettua vaikea koira, jolle et pärjääkään :) En halua pilata iloasi koiranhankinnassa, mutta haluan laittaa sinut ajattelemaan, että koiran peruskoulutus ei ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitellaan. Kyllä koira kuin koira on mieluiten aikuisen peruskoulutettava. Sinun kannattaa olla kasvattajille rehellinen, ja kertoa, että sinä olisit se, joka koiran koittaa kouluttaa.
Muusta minulla ei nyt niin kokemusta olekaan, mutta jos nyt käy niin, että saat vaikean yksilön niin en jaksa uskoa että selviäisit peruskoulutuksesta niin, että koirasta tulisi tottelevainen ja "yhteiskuntakelpoinen". Tollerit nyt osaavat olla niin kieroja, että siinä pitää kyllä kerrassaan ymmärtää paljon siitä, miten koira ajattelee ja miten saat koiran pitämään sinua johtajana.
Älä nyt pahastu tästä mitä sanon, mutta kun sanoit, että itse hoitaisit peruskoulutuksen mutta vanhempasi sanoisivat "ei" kun se tekee jotain pahaa. Jo tuosta tulee ilmi, että koiratietoutesi on varsin alullaan. Siksi sanon jälleen, että mieti koiraa joka ei tarvi välttämättä jokapäiväistä aivotyöskentelyä ja huolellista kasvatusta ajatellen sitä, että koira ei pääse perheen johtajaksi.
Miten niin muka tolleria ei suositella ekaksi koiraksi...? Tollerihan nimenomaan on ihanteellinen rotu ekaksi koiraksi, jos haluaa helposti oppivan ja koulutettavan koiran. Tietysti sekin riippuu pitkälti siitä miten halukas oot kouluttamaan sitä yms. Eikä sekään vaikuta koiran ostamiseen, että miten montaa eri koiraa on taluttanut tai hoitanut, vaan tärkeetä on ottaa selville kaikki tästä kyseisestä rodusta, eli novascotiannoutajasta, ja miettiä että onko se luonteeltaan yms. juuri sopiva koira sulle. Meidän tollerityttönen ei ainakaan tykkää kissoista, mut jos se pennusta asti olisi kissan kanssa saman katon alla niin luulisin ettei ongelmia ehkä synny. Kannattaa ottaa selville tollerista kaikki mahdollinen ja lukea keskusteluja yms. että tiedät mihin olet ryhtymässä.
En edellisessä viestissäni tarkoittanut, että olisin kouluttamassa peruskoulutuksen yksin. Se oli vain ehdotus ja se oli esimerkki, että "sanovat ei, kun se tekee pahaa jne.", mutta en osannut sanoa sitä kunnolla. Minusta vain tuntuu, että siitä tulisi aikamoinen sekasorto, jos kaikki perheestämme kouluttaisivat koiraa. Olemmekin ajatelleet, että vain äitini ja minä kouluttaisimme sen peruskoulutuksen.
Tolleriinhan minä ensiksi ihastuin ja sitten näytin kuvia äidilleni ja sen jälkeen luin siitä. Olen lukenut tosi paljon ja näyttänyt tärkeimpiä kohtia äidilleni ja isälleni. Ja niin kuin olet huomannut varmaan "Lila" olen kirjoittanut tänne =D ja lukenut täällä olevia keskusteluja ja välillä myös noutaja sivuilla olevia keskusteluja.
Olemme hankkimassa sen takia koiraa, jotta minulla olisi muutakin tekemistä kuin olla netissä katselemassa koirien kuvia, sekä yhteiseksi rapsutettavaksi ja ulos viejäksi. On tietenkiin niitä muitakin miksi haluan koiran esim. tosi monella luokkalaisella on koira jne.
Vielä koulutuksesta...
Olisin innolla kouluttamassa koiraa. Kissaamme olen yrittänyt kouluttaa agilityyn, mutta se alkaa olla jo vanhempi eikä oikein halua oppia mitään. (virhe ensimmäisessä tekstissäni, kissani on 3 vuotias ja täyttää kesällä 4). Olin silloin vain n.9 vuotias, kun saimme kissamme, joten en silloin tajunnut kuin rapsutella ja leikkiä sen kanssa!
Hei Lila, kysyit tuossa että miten niin tolleria ei suositella ekaksi koiraksi.
Tuolla tarkoitetaan nimenomaan sitä että tolleri on erittäin fiksu ja aktiivinen rotu. Fiksuna koirana se oppii asiat nopeasti ja tämä pätee myös vääriin asioihin. Jos sen antaa kerran luistaa jostain se on ihan varmaa että se tekee sen toistekin. Eli se että se oppii kaiken nopeasti kyllä kääntyy hyvin äkkiä omistajaansa vastaan.
Eli kuten totesit itsekin niin tärkeätä on ottaa selville hyvin minkälaisia koiria tollerit ovat ja tutustua mahdollisimman moneen yksilöön jotta saa kuvan siitä minkälaisia ne ovat. Yhden koiran perusteella ei ikinä kannata mielipidettään muodostaa tai edes sen perusteella että joku toinen sanoo että "me ainakin pärjätään tosi hyvin". Harvemmin nimittäin ihmiset mainostavat niitä huonoja kokemuksia.
Vaikka olet saanut neuvoja siitä, että tolleria ei kannata ottaa eka koiraksi, niin _henkilökohtainen mielipiteeni_ on se, että tolleri soveltuu kyllä ensimmäiseksi koiraksi. Ongelmia voi silti tulla vastaan, mutta sama tilanne voi olla muidenkin rotujen suhteen. Pennusta lähtien koira kuin koira kannattaa ja pitää sosiaalistaa mahdollisimman hyvin eli kissanristiäisistä toisiin vaan!
Tärkeintä koulutuksessa on johdonmukaisuus ja periksiantamattomuus. Koiran silmissä jokaisen perheen jäsenen tulee olla sille johtaja, joten muidenkin kuin sinun pitää noudattaa koiran kanssa sille luotuja pelisääntöjä. (Esim. kun koira ei saa vetää hihnassa - ei se saa vetää muidenkaan lenkittäessä koiraa, jos sohva on kielletty koiralta niin se on kans, ...)
Olen nähnyt tollereita nuorilla tytöillä, ja tollot ovat heillä paremmin hallussa kuin vanhemmilla tollereiden omistajilla, jotka eivät ole kouluttaneet koiraansa kunnolla, jos ollenkaan. Mielestäni nuorilla on keski-ikäisiin verrattuna myös enemmän halua paneutua koiran koulutukseen, joten mikäli aiot kouluttaa koiraa tosissaan ja huolella, niin voit mielestäni ottaa tollerin.
Sukupuolesta sen verran, että nartun kanssa voit päästä paljon helpommalla kuin uroksen. Urokset voivat haastaa omistajansa johtajuustaistoon narttuja helpommin. Näin yleisesti ottaen, mutta poikkeuksiakin tosin on.
Noutojutut tollerin kanssa ovat omistajallekin hauskaa puuhaa, joten niihin kannattaa tutustua. Eikä niihin välttämättä tarvita riistaa. Ajallisesti harjoitteisiin ei mene paljon aikaa, eikä niihin kannatakaan käyttää kerralla paljoa aikaa ettei koira tylsisty hommaan.
Taisit tarkoittaa tuolla "perheessä pari tolloa" sitä, että koira kannattaa totuttaa erilaisiin ympäristöihin ja eläviin olentoihin. Jos oikein ymmärsin?
Taas kerran koulutuksesta. Minulla on isot toiveet koulutukseen ja haluan harrastaa kaikenlaista koiran kanssa. Eniten ToKoa.
Nartun ajattelimme ottaa, koska siitä on kuullut että yleensäon vähän helpompi kuin uros. Ja kun kissakin on tyttö niin eiköhän lisää tyttöjä tähän taloon.
Eikös ToKoon kuulukkin (ainakin) vähäsen noutamista? Siinä sitä ainakin tulisi harjoiteltua. Tietenkin muutenkin nouto harjoitteluja tulisi otettua.
Isäänikin olen yrittänyt saada innostumaan metsästys lajeista ja sen sellaisista =D
PALJONKO/KAUANKO YLEENSÄ HARJOITTELETTE TOLLERIENNE KANSSA VIIKOSSA?
Treenaan normaalisti tollerini kanssa suunilleen viitenä päivänä viikossa noin 1-2tuntia per päivä tokoa, nome/nou lajeja tai muuta aivojumppaa. Siis liikunnan lisäksi (n. reilut 2h/päivä, koira on vielä nuori). Jos ei pääse työskentelemään on turhautunut ja yrittää purkaa energiaansa tuhotyönä.
Ei se, että käyt kerran viikossa toko tai agility kurssilla tyydytä aktiivisen koiran tarpeita.
Sekin saattaa kyllä olla ihan yksilökohtaista että miten aktiivinen ja fiksu se tolleri onkaan. Ei näytä ainakaan kaikki tollerit sopivan tuohon yleiseen vaikutelmaan rodusta. Toki oon tavannut myös ihan superaktiivisiakin tollereita, mutta kaikki tollerit, kuten esim. meidän oma tyttönen, ei oo aktiivisia ja superliikunnallisia. Meidän tolleri taitaa olla sieltä rauhallisemmasta ja lepsuimmasta päästä... Toki tytön kanssa on ollut muutamia ongelmia mutta ihmettelen kyllä että miten vähän niitä on ollut kerta kaikkiaan! Mietinki joskus että onkohan se tolleri ollenkaan, mut kyllä se sen aktiivisuuden ja oman tahtonsa myös joskus osaa osoittaa.
Kyllä minusta mitä tahansa koiraa hankittaessa katsotaan sitä koko rodun YLEISLUONNETTA ja tollerilla se on nimenomaan aktiivinen harrastuskoira. Ei voi lähteä ajattelemaan "no toivottavasti minä nyt saan sellaisen rauhallisen yksilön joka ei jaksa tehdä mitään".
Harjoittelisin varmaan n. 1-2 joka toisena päivänä. Riippuisi vähäsen koiran innokkuudesta. Joskus saattaisi arkipäivinä jäädä vähän vähäiseksi, mutta viikonloppuna olisi aina paljon aikaa!
En ajattelekkaan, että sen täytyisi olla rauhallinen. Toivomuksena olisi, ettei se olisi se vaikein koira siitä pentueesta...
Korjaus tuohon kohtaan; Harjoittelisin varmaan n. 1-2 joka toisena päivänä. ->
Harjoittelisin varmaan n. 1-2 tuntia vähintään joka toisena päivänä!
Niin en todellakaan ottanu tolleria sillä periaatteella että "voi ku se olis laiska ja ei-energinen vaikka rotumääritelmä sanookin toista." Huh huh... Sanoinpahan vaan että kaikki tollerit ei ole sellaisia niinku niitä mainostetaan.
Sinä joka kyselit minun sähköpostiosoitetta, (ja annoin sinulle osoitteeni) niin nyt näyttää siltä että pottahead osoite ei toimi :/
Otsikossahan se melkein paljastuu...
Olemme siis päättäneet, että ottaisimme tollerin tai kooikkerin. Osaksi niiden luonteen takia. Osaksi niiden kooon takia ja hyvin pieneksi osaksi niiden söpöyden takia.
Toivottavasti, ette ala nyt siitä höpöttämään, kun sanoin tuon "hyvin pieneksi osaksi niiden söpöyden takia". Toivon, että kaikki ymmärtävät, että ainakin tämän ikäisenä on koiran ulkonäölläkin vähäiisen merkitystä!
Kommentteja tietysti saa vieläkin lähettää =DD
me omistamme tolleri Cassun ja se on tosi kiltti luonteeltaan suosittelen tolleria esim. lapsiperheisiin sillä se tulee todella hyvin lapsien kanssa toimeen :D
Meidän perheessä on minä 12v. iskä ja äiti, sekä kissamme. Niinkuin varmaan luitkin teksteistäni! Olemme ajatelleet nyt aika paljon tollerin ottamista...
Olemme myös ajatelleet, että jos otamme tollerin niin ehkä otamme sen vasta 2008 kesäksi!
meillä on tolleri ja kissa. aluksi meni aika huonosti mutta nyt se on ajan myötä parantunut.. koira kyllä vähän komentaa kissaa (välillä) :D
ennen nähnyt koiraa ja ollut sen kanssa tekemisissä?
Meidän kissa ei ole nähnyt kuin yhden koiran ja sitäkin se yrtitti tassulla raapia sohvan päältä käsin...
Tollerin omistajana olen huomannut seuraavaa, joka pätee varmaan moniin muihinkin rotuihin, mutta tollereilla on erityisen korostunutta.
Jos perheen jäsenten vaatimukset jonkin asian suhteen eroavat, niin tolleri valitsee niistä itselleen edullisimman toimitatavakseen.
Sama suomeksi: Jos on jotain, mitä KAIKKI perheenjäsnet eivät tollerilta kiellä, se pitää sitä sallittuna. Otetaanpa vaikka pennun tarve pureskella kenkiä esimerkiksi. Yksi perheenjäsen kieltää koiraa menemästä kokonaan eteiseen jossa kengät ovat. Toinen antaa mennä eteiseen, mutta kieltää jos koira koskee kenkiin. Kolmas ei välitä vaikka koira välillä noutaisi ja riepottelisi kenkiä. Tällöin voi olla varma, että koira riepottaa kenkiä ympäriinsä aina kun huvittaa. Se valitsee tarjotuista vaihtoehdoista sen, mikä on sille itselleen mieluisin.
Itselläni on melko kurinalainen nuori tolleri, joka ei tee kotona juuri mitään laittomuuksia. Ei hypi sänkyyn, ei varasta ruokaa, ei hypi vasten, ei koske kenkiin tai muuhun vaikka olisivatkin sen ulottuvilla. Kaikki perustuu siihen, että pidän pienillä teoillani yllä vahvaa johtajan asemaani. Koiran pitää istua ja katsoa silmiin ennen kuin saa luvan kulkea ovesta, tervehdin koiran viimeisenä tullessani otiin, syömme aina ennen koiraa, rapsutuksia ei muuten kuin palkkioksi jne jne..
Kuitenkin kun menemme vanhempieni luo maalle kyläilemään, tästä nuoresta hienosti käyttäytyvästä miehestä tulee muutamassa päivässä täysi hirviö kun se huomaa, ettei kaikki vaadikaan häneltä samoja asioita. Hyppii pöydille, syö kenkiä, tunkee sohvalle/sänkyyn, syö huonekasveja... Vanhempani ovat niin ihastuneita tähän pieneen suloiseen punaturkkiin, että lepertelevät sille jatkuvasti, antavat aina rapsutuksia kun koira niitä pyytää, eivätkä viitsi noin söpöä otusta kieltää juuri mistään.
Se mitä tässä yritän sanoa on, että jokaisen perheenjäsenen on otettava vastuu koirasta. Yhdessä on sovittava mitä koira saa tehdä, mitä ei. Kaikkien on asetettava samat säännöt, vaadittava koiralta samoja asioita ja toimittava samalla tavalla kaikissa tilanteissa. Muuten tollerista saa helposti täyden hirviön...
Meidän perheessä minä olen erittäin innostunut äiti ja isä eivät ole niin innostuneita, mutta parhaamme mukaan yritämme pitää säännöt selvillä kaikille. Jos koira keksii jonkun uuden tempun, mistä torutaan niin siitä kerrotaan sitten muillekkin.
Yksi kysymys/toteamus tuli mieleen: Entä jos, vaikka isäni on torunut jostain asiasta mistä ei tarvitsisi torua ja äitikin olisi torunut. Oppisiko koira kuitenkin, kun sitten antaisimmekin tehdä niin, että se on sallittua??
Kiitos pitkästä vastauksestasi =D
Taas tulee piiiiitkä vastaus.... =D
Se ei tosiaan riitä, että perheessä joku määrätietoisesti kouluttaa koiraa, jos samalla joku toinen puolivahingossa opettaa sille vääriä tapoja.
Paha vastata tuohon kysymykseesi, kun kyseessä on niin tapauskohtainen juttu. Koira varmaankin pitäisi asiaa sallittuna kun kaikki eivät siitä kiellä. Tai sitten se suhtautuisi kieltoon siten, että on väärin tehdä sitä isän ja äidin (jotka kieltävät) nähden, mutta muuten se on sallittua.
Yksi hyvin tärkeä asia johtajuussuhteen kannalta on suhtautua aina koiran tekemään asiaan samalla tavalla. Eli jos joku asia on kiellettyä, se on AINA kiellettyä. Ei kannata sekoittaa koiran päätä esim. sallimalla sen tulla välillä sohvalle ja välillä taas kieltää. Koiran mielestä epäjohdonmukaisesta ihmisestä ei ole johtajaksi.
Tollerit eivät yleensä ole kovinkaan dominoivia koiria, eivätkä suoraan koita kaapata valtaa itselleen. Ne sen sijaan koittavat ovelasti ja huomaamattomasti hivuttautua pikkuhiljaa arvoasteikossa ylemmäksi. Aina silloin tällöin on pakko kokeilla, josko jokin kielletty asia olisikin nyt sallittua.
Suosittelen lämpimästi kaikkia perheenjäsenten johtajuusasemaa parantavia tapoja. Johtajuus ei tarkoita koiran ankaraa komentamista ja rankaisemista vaan ennemminkin usein toistuvia pieniä tekoja, jotka muistuttavat sitä omasta asemastaa. Itse käytän mm. seuraavia metodeja:
-Ihmiset syövät aina ensin ja vasta kun kaikki ovat syöneet, koiralle annetaan ruoka. (=johtaja(t) syö ensin ja lauman alimmat "saavat mitä jäljelle jää")
-Koiran pitää pyytää lupa istumalla ja katsomalla silmiin ja sitten vasta "ole hyvä" käskyllä se saa luvan syödä.
-Kuljen itse aina ensin kaikista ovista sisään/ulos ja koiran pitää pyytää lupa edellämainitulla tavalla. (=johtaja menee ensimmäisenä kaikkiin uusiin tilanteisiin/ympäristöihin)
-Kun tulen itse kotiin (tai tulee vieraita) niin ensin rupatellaan hetki muiden ihmisten kanssa ja viimeisenä vasta tulija(t) tervehtii koiraa. (=lauma tervehditään aloittaen korkea-arvoisimmista)
-En koskaan rapsuttele tai leiki koiran kanssa kun se sitä pyytää. Aina kaikki tehdään minun aloitteestani. (=johtaja päättää milloin leikki alkaa ja loppuu)
Meillä ainakin koira muuttui täysin muutamassa päivässä kun kävin johtajuuteen liittyvän kurssin ja aloitimme edellämainittuja metodeja käyttämään. Siitä tuli sisätiloissa paljon rauhallisempi, se lopetti kaikenlaisen komentelunsa ja kiellettyjen asioiden pureskelun, hihnassa kulkeminen alkoi sujua paremmin jne. Koira muuttui muutenkin selvästi onnellisemmaksi ja nauttii yhteisistä hetkistämme enemmän ja todellakin arvostaa isäntäväkeään. Suosittelen kaikille, sillä nuo ovat niin pieniä ja vaivattomia tekoja ja niiden vaikutus on todella suuri!
Kysymykseni taisikin olla aika typerä...
Hyviä nuo tekemäsi metodit. Varmasti meilläkin tulisi käytettyä melko samoja. Yksinkertaisesti ja lyhyesti sanottuna. Niin johtaja lauman korkein jäsen päättää asiat ja tekee/saa jotain ensiksi. Eikö se näin ollut?
Tuli ihan sattumalta mieleen, että mikä se johtajuus-kurssi minkä kävit oli? Oliko se joku ns. luento?
Jeps. Yksinkertaisesti siis johtajalla on etuoikeus ruokaan (ihmiset syö ensin), parhaaseen makuupaikkaan (ei koiraa sohvalle/sänkyyn), johtaja menee edeltä kaikkiin tilanteisiin, johtaja vaatii koiralta aina jotain eikä anna mitään ilmaiseksi, johtajan aloitteesta tehdään kaikki mukavat asiat ja johtaja myös päättää milloin leikki tms. loppuu.
Kävimme sellaisen pentukurssin, jonka oleellisena osana oli johtajuussuhteen vahvistaminen ja johon liittyi juuri sellainen johtajuusluento. Ainakin tälle kyseiselle luennolle sai pienestä maksusta tulla kuka tahansa vaikkei kurssilla ollutkaan tai edes omistaisi koiraa.
Kerrottakoon vielä, että itsellänikin tämä tolleri on ensimmäinen oma koira ja koko suku oli kauhuissaan, että miksi noin vaikean rodun valitsin. Tuli sellaista kommenttia kuten, et "Me kun ollaan mietitty kans koiraa, mut jotain helpompaa, vaikka Rottweileria tai saksanpaimenkoiraa.." Just joo... Tolleri on vaativa rotu ja mukaan mahtuu todella hankalia ja itsepäisiä yksilöitä. Mielestäni tuo rodun vaativuus on kuitenkin hieman liioiteltu, johtuu kai siitä, että tolleri on ainakin toistaiseksi ollut harvinaisempi ja vain vakavissaan harrastavien ihmisten rotu.
Toistaiseksi ollaan pärjäilty hienosti. Ilman kursseja joita olemme käyneet, käsissäni olisi varmaankin 'ongelmakoira', sen verran kokematon koiraihminen kuitenkin olin pentua hankittaessa. Vaikka kurssit tuntuvatkin kalliilta, niistä saatava hyöty ei ole rahassa mitattavissa. Suosittelen!
minun ikäinen "lapsi" niille kursseille vai onko se vain aikuisille? Olisi kiva käydä ihan hakemassa lisää tuntumaa koiran hankintaan =D
Kiitos pitkästä vastauksestasi!
Ei ainakaan tällä kurssilla ollut mitään ikä tai sukupuolirajoituksia ja ihan opiskelijoista vanhuksiin oli porukkaa mukana. Suositeltavaa oli ottaa myös muita perheenjäseniä koirasta "päävastuussa" olevan lisäksi mukaan.
Tuskinpa kukaan katsoo pahalla nuorta kurssilletulijaa. Sehän on vain ihailtavaa, kun nuori ymmärtää vastuunsa.
Pitää nyt äitikin suostutella sille kurssille ja etsiä sopiva kurssi. Ehkäpä sitten ensi vuonna saattaisin saada, jos en nyt tänä vuonna tolleria saa. Jos siis odottaisin, että tiedän siitä tollereista paljon ja olen tutustunut jne.