Osa teistä voi pitää minua outona ja uskoa että olen väärällä foorumilla. :) Mutta minä todella uskon että yksiavioisuus olisi todella hyvä asia.
Minä haluaisin olla vain yhden miehen kanssa koko ikäni ja minusta olisi ihanaa mennä naimisiin miehen kanssa joka olisi minulle ensimmäinen.
Haluan uskoa että tuleva aviomieheni arvostaisi minua enemmän jos en olisi ollut häntä ennen koskaan kenenkään kanssa. Mutta kuka tietää. Olisikohan näin?
Minä haluaisin olla vain yhden miehen kanssa koko ikäni ja minusta olisi ihanaa mennä naimisiin miehen kanssa joka olisi minulle ensimmäinen.
Haluan uskoa että tuleva aviomieheni arvostaisi minua enemmän jos en olisi ollut häntä ennen koskaan kenenkään kanssa. Mutta kuka tietää. Olisikohan näin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä. Oksettaa kun nykyään useimmat suomalaiset tytöt jakavat itseään kuin mitkäkin huorat...
Aina sanotaan että tytöt ovat huoria ja jakorasioita. Eikä pojilla ole minkäänlaista osallisuutta vai? Oksettavaa.
Oon samaa mieltä tuosta, että on paras olla saman kumppanin kanssa koko elämä. Minun ihanteeni myös :)
Tytöt eivät tunnu välittävän vaikka poika olisi kiertänyt kaikki alueen tytöt tai pannut kymmeniä. Itse en sellaiseen tyttöön koskisi tikullakaan.
Kyllä olet mielestäni oikealla foorumilla.
Itse olen samaa mieltä ja haluaisin vain ja ainoastaan sen yhden naisen. Ja minusta olisi ihanaa mennä naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka olisi minulle ensimmäinen ja jolle minä olisin ensimmäinen.
Hittoon vaikka tuhat lyhyempää ja kiihkeää seurustelu suhdetta. Mielluummin valitsisin yhden sellaisen naisen kanssa jonka kanssa viihtyisi viellä senkin jälkeen, kun ei ole enää niin korviaan myöten rakastunut.
Minusta ihmisten pitäisi nähdä enemmän vaivaa ihmissuhteidensa kanssa. Varsinkin jos on lapsia perheessä, niin nyky ihmiset eroavat mielestäni vähän turhan helposti ja heti kun alkaa tuntua, että ei tunne enää rakkautta sitä toista kohtaan. Nyky ihmiselle rakkaus ja onnellisuus on liian itsestään selviä asioita ja niiden eteen ei nähdä niin paljon vaivaa.
Mun mielestä on hienoa että sä ajattelet tuolla tavoin! :)
Mun omat käsitykset pohjautuu aika paljon mun omien vanhenpien suhteeseen. Ne oli molemmat ensimmäiset toisilleen. Kumpikaan niistä ei ollu seurustellu kenenkään muun kanssa. Sitten ne tapas toisensa ja menivät parin kuukauden päästä naimisiin. Nyt ne on ollu melkein 20 vuotta naimisissa ja ne on yhä yhtä rakastuneita ku silloin kun ne meni naimisiin. Ja sitä rakkautta on riittänyt myös mulle ja velipojalle ja riittää varmaan vielä lapsenlapsillekin. :)
Mä aion odottaa kunnes mä löydän samanlaisen rakkauden. Kaikki ansaitsee sellasen. :)
Valitettavasti omat vanhempani eivät olleet tällaisia, mutta tunnen muutaman vanhemman pariskunnan, jotka ovat olleet koko elämänsä yhdessä ja ovat vielläkin todella tiiviisti riippuvaisia toisistaan ja minusta se on hienoa. Parhaat jopa yli 50 vuotta yhdessä.
Mistä sen ihmisen sitten tunnistaa, vai onko se tuurin kauppaa? Ilmeisesti, jos haluaa etsiä sellaista ihmistä, niin kannattaa opetella tuntemaan hänet tarkoin, ennen kuin rupeaa seurustelemaan.
Minulla itselläni ei ole vielä omakohtaista kokemusta asiasta, mutta voin yrittää vastata sinulle silti. :)
Olen itse jutellut äitini kanssa paljon kyseisestä asiasta. Olen kysellyt häneltä mistä hän tiesi isäni olevan se oikea mies hänelle ja mistä itse voisin tietää sen tulevaisuudessa.
Äitini vastasi minulle vain että kyllä sen sitten tietää kun tapaa sen oikean. Hän myös lisäsi että hän pystyi olemaan luonnollinen ja oma itsensä isäni kanssa ilman että tarvitsi esittää mitään. Ja heillä oli kuulemman yhdessä todella hauskaa! :) He viihtyivät toistensa seurassa ihan alusta asti ja aika tuntui kuluvan siivillä! :) Yhdessäolo oli aivan erilaista kuin kenenkään muun kanssa.
Vanhempani ovat kertoneet että he olivat molemmat rukoilleet sopivaa puolisoa itselleen. Ja minäkin olen tehnyt niin.
Se on silti hankalaa, kun varmasti, jos molemmat sattuvat olemaan ihastuneita/rakastuneita toisiinsa niin aika kuluu kuin siivillä, mutta vanhempasi ovat ilmeisesti vain niin saman kaltaisia.
Tässä tulee kateelliseksi. Ei auta, kuin itsekkin rukoilla.
Itse asiassa vanhempani ovat melkein täysin toistensa vastakohtia. :) Löytyyhän heistä toki samaakin, mutta heidän luonteensa ovat todella erilaisia.
Isäni on hyvin rauhallinen mies ja äitini taas todella vilkas. Tai no kyllä hän on vähän rauhoittunut nyt kun on tullut vähän ikää lisää. :)
Joten "vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa" saattaakin olla totta. :)
Älä suotta ole kateellinen, olen varma että sinäkin löydät todellisen rakkauden! :)
Mutta älä turhaan kiirehdi, kiireessä sattuu vahinkoja. Odota rauhassa sitä naista joka rakastaa sinua ja jota sinä rakastat aidosti. :)
"Jokaiselle on se yks ja ainoo" mul se nyt on.
Ja se on mies kenen kans haluan olla lopun elämäni, kunnes toinen meistä kuolee.
Vuoden verran ollaan oltu kaukosuhteessa, ja vielä joku 3 vuotta lisää, kun käyn lukion loppuun sit se sais muuttua lähisuhteeks, parhaas tapaukses saman katon alle. Sitä tässä odottaa :)
Mandaz, minulla on samoja ajatuksia. Se, kenen kanssa nyt olen, haluan että hän on se mies kenen kanssa menen vielä yks päivä naimisiin ja perustan perheen ja että olen hänen kanssaan koko ikäni.
Minusta se on niin, että jos on mies, joka ymmärtää sitä että nainen haluaa odottaa siihen asti kun tapaa sen oikean kenen kanssa haluaa olla lopun elämänsä on kunnon mies.
Semmoinen joka alkaa pakottaa asioihin mitä toinen ei vielä halua, on todellinen sika!
Vaikka kultani on ensimmäinen poikaystävä, tiedostan että maailmassa on myös näitä "huonosti käyttäytyviä miehiä" jotka pakottaa kultansa asioihin mitä ei haluaisi vielä tehdä. Ehkä on niitä, jotka ymmärtävät ja odottavat, mutta voi olla niitäkin jotka eivät jaksa enää odottaa.
Enpä noista niin tiedä ku naispuolinen olen, mutta noin voisi kuvitella.
Mutta jos oikean aarteen elämässään kohtaa, kenen kanssa menee vielä naimisiin ja ei ole ollut muiden kanssa sitä ennen, hän varmasti arvostaa sitä, jos vain on kunnon mies
Ootko ees tavannu/nähny tätä miestä? Meinaan netinkautta on helvetin helppoa "valehdella" oma persoonallisuuskin. Vähän kyl veikkaan et oot unohtanu koko tyypin vuoden päästä.
Oon nähny ja monesti, jos siis ton jutun mulle tarkotit.
Ja on moni sanonu et varmaa unohdan jo koko tyypin vuoden pääst, vaan niin ei käy!
Kokeilisit ite kuule semmost suhdetta et tapaat jonku netis ja sit livenä, rakastut ja alatte seurustella. Jos se on semmonen, et rakastut todella, sä tuskin oot unohtanu sitä vuoden tai parin päästä jos todella rakastat.
joo mä toivoisin et asiat oliskin noin yksinkertasia:/
Olen itse varmaan vähän "vanhanaikainen" mutta itsekin menen sillä periaatteella että olisi sen ensimmäisen tytön kanssa yhdessä läpi elämän. Haluaisin seurustella tytön kanssa joka ei myöskään ole seurustellut ikinä kuten minäkään ja tehdä kaikki asiat yhdessä ensimmäistä kertaa ja opetella yhdessä.
Nykyään kun tuntuu siltä että suurimmaksiosaksi kaikki on kaikkien kanssa niin alkaa sitä kyseenalaistamaan että onko tämmöinen yksiavioisuus edes mahdollista.
no mä en haluis olla vaan yhen tyypi kanssa. sehän olis tosi tylsää kun koko elämän joutus oleemn sen yhen kanssa. pakko sen rakkaudsen on joskus loppua siin suhteessa.
Mutta eikö rakkauden voisi sitten vanhemmiten korvata läheisellä ystävyydellä.
Minulle ainakin riittäisi se, että saisin kokea pitkäkestoisen rakkauden vain kerran elämässä. Tai siis uskon, että minulle riittäisi sitten loppuelämäksi se, että tulisimme hyvin toimeen ja olisimme muutenkin läheisiä vaikkei enää mitään hullua ihastusta olisikaan.
OK, en nyt tiedä oikein itsekkään enää mistä kirjoitan on nimittäin sen verran kova kuume ja flunssa tällä hetkellä päällä.
Miten voit laittaa toisen ihmisen uhraamaan elämänsä sulle? Olet epäreilu. Ihmiset haluavat kokeilla eri ihmisiä, mä en ainakaan suhun tyytyisi tai kehenkään muuhun yksittäiseen ihmiseen. Ellei se olisi tyyliin joku Brad Pitt tai vastaava ;D
Mistä tiiät että pystyisit olee jonku Brad Pittin kanssa koko elämäs? Ethän tunne kyseistä tyyppiä ollenkaan. Mun mielestä on outoo ylipäätään semmonen, että viitataan johonki julkkikseen "sen kanssa voisin olla koko elämäni", ku ei niitä voi tuntee (taino joitakin jos sattuu olee sukua tai vanha koulukaveri tms.) mut noin niiku yleensä. Se on jotenki tosi pinnallisen kuulosta. Ihan ku pelkällä ulkonäöllä ihmiset vois pysyä yhdessä! o_O En ymmärrä. No okei, tuo oli varmaa osittain tai enemmänkin provo/kärjistys mut pakko oli vastata.
Muutenkin. Jäin nyt miettimään... Et miten se on elämänsä uhraamista jos on koko elämänsä yhen ihmisen kanssa? Ja miten siihen voi toisen ihmisen "laittaa"? Kaikki tekee omia päätöksiä ja jos jossain vaiheessa tulee se että toinen ottaa ja lähtee, niin eihän sillekkään mitään voi. Ei toista voi pakottaa pysymään vierellään, siihen pitää pyrkiä yhdessä :/ Hm. En tiiä. Mulla vaan tuli jotenki ikävä mieli tosta viestistä.
Ei kukaan voi vaatia ennen seurustelua "en voi alkaa seurustelee sun kanssa, ellei olla koko elämää yhdessä" Mä sanoisin tohon ainakin että ei sitten seurustella. Satun olemaann vaan niitä ihmisiä jotka haluavat kokea vähän enemmän kuin yhden (tai kaksi) ihmistä.
No ei voi vaatia, ei. Mut aina voi keskustella ihmisten kanssa sen verran että tietää onko toinen mahdollisesti koko elämän kumppani vai yhden illan seuraa. Tätä suosittelisin kaikille, jotka haluaa jotain pysyvämpää. Tietty seurustelu on sitten kun jo vähän tuntee ihmistä ja haluaa olla toisen kanssa. Sitä en ymmärrä miks ihmiset haluaa seurustella jonku kanssa jos ei ees halua enempiä? Tai siis mikä idea seurustelussa on jos ajatuksena ei ole mahdollisuus mennä joskus naimisiin, perustaa perhe jne..? Senkö takia et "kiva olla jonku lähellä", "kuha mulla on joku" vai kenties "no ohan tää ihan mukava, katotaan nyt jos vaikka alkaisin vähä tykätä tästä" ? Äh. Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia.
Joo, ihmiset on erilaisia, tiedetään sekin. Eikä tää ollu hyvä vastaus tohon viestiin, sori :/
Ei hän sitä nyt pakottaa voi, mutta jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin mikä ettei?
No joo minä taas mietin asioita joista en mitään ymmärrä.
Siistiähän se on jos on koko elämänsä rakastunut samaan ihmiseen, mutta onko se mahdollista?
tosi komean pariksi kuukaudeksi, vaikka se ei olisi ihan niin kivakaan. Saisipa siinä sitten sen kokemuksen minkä kautta tyytyisi sitten tavalliseen pulliasiseen :D
...
mun mummoni ja vaari ovat olleet yhdessä 14&16 -vuotiaista asti eikä molemmillakaan oo ollut muita. nyt he ovat 80v ja 78v :) ja yhä näyttäs olevan onnellisia
Kiva että mummosi ja pappasi ovat pysyneet yhdessä, mutta nykypäivänä se ei ole enää niin todennäköistä.
Itse myöskin haluaisin olla minulle ensimmäisen miehen kanssa koko lopun elämääni. Mutta toisaalta sitä alkaa miettimään, että onko se edes mahdollista, koska nykyään näyttäisi lähes kaikki parit eroavan ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti en kuulu siihen porukkaan..niin ja ensiksi pitäisi se joku ihminenkin löytää, kenen kanssa sitä vois sitten ainakin toivoa elävänsä yhdessä kuolemaan saakka :>