on sitten kiusallisia,olen luonnostaan enemän ystävällinen, kuin jotain muuta.Siitä seuraa montakertaa niin että vastapuoli ei hoksaa mikä on ystävällisyyden ja ystävän ero.Olen huomannut monesta ihmisestä että ovat aivan ihmeisään kun joku on heille ystävällinen ja varsinkin miesten kanssa on kiusallista kun ystävälisyys mielletään joksikin muuksi,SIIS YSTÄVÄLLISYYS EI TARKOITA SITÄ ETTÄ HETI HALUAISI YSTÄVYSTYÄ.
nämä
väärinkäsitykset
6836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
just tollasia ihmisiä on maailma pullollaan, jotka heti ajattelee ystävällisestä käytöksestä enempi kun mitä sillä on tarkotettu!
kaikkein pahinta on se, että naisena jos et heti haistata pas** jollekin joka tulee juttelee, niin ajatellaan että "ahaa, toi on sillai kiinnostunut".
oon joskus erehtynyt tekemään jonkin ystävällisen eleen (esim. antanut nenäliinan tms.) niin johan alkaa se lässytys...kun pelkkä kiitoskin riittäisi...
nyt varmaan kiukkuset miehet alkaa tänne vastailemaan että meidän kaltaiset naiset on nirppanokkia, tai että oikeesti kuitenkin tyrkytetään itseämme niille, mutta se ei ole totuus.
kaikkea sitä onkin...
pitää varmaan muuttua vastoin luontoani kusipääksi joka ei edes katso muita päin..?
hyvää vuoden alkua kaikille kuitenkin! :)
sanon, että ei ystävällisyydessä mitään pahaa ole, päinvastoin. Ja on turha ruveta spekuloimaan kahden sanan *ystävällinen ja ystävystyä* merkityksiä. On teillä murheet...
vaan kokenut hyvikin ahdistavana tilanteet,kun ei vaan halua loukata ihmistä ja naiset ja myös miehet nyt tietää mistä tässä puhutaan.EI tosiaakaan mitään pieniä murheita ,jos toisten yksityisyyttä kunnioitettaisiin niinkuin omaa yksityisyyttä kaikki toimisi paremmin.
No jos se on noin kauheeta, niin saatte sitten olla ihan yksinänne mun puolestani.
Mä oon myös sellanen perusystävällinen ja lämmin luonne, ja on tosiaan toisinaan hankalaa kun ihmiset ei ymmärrä mikä ero on ystävällisyydellä ja ystävyydellä. En koskaa loukkaa edes tuntemattomia ihmisiä tahallani, olen hyvin välitön ja sosiaalinen, toisin sanoen minusta on (kuulemma) helppo pitää. Monet koittavat jopa käyttää lempeyttäni hyväkseen, mutta suuttuvat sitten kun en suostu kuitenkaan kynnysmatoksi.
Ja todella, liian monet sekoittavat ystävällisyyden siihen, että haluaisin olla ystävä. Minulla on paljon ystäviä, hyvä kun nytkään aikani riittää heille kaikille. Siksi en halua liikaa lisää LÄHEISIÄ ystäviä, minkä ymmärtäminen taas tuntuu olevan joillekin tutuilleni hyvin vaikeaa. Ei se, että juttelen ja hymyilen ihmisille, tarkoita kuitenkaan, että haluan heidät kotiini kahville joka toinen päivä.
On tavallaan totta, ettei ystäviä voi olla koskaan liikaa, mutta rajansa on kaikella. Joskus joudun jopa haluamattamani luokkaamaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä yksityisyyden rajoja, vaan tuppaavat seuraani joka käänteessä. Ja sitten minua syytetään ikäväksi ihmiseksi, kun ystävällisen viestinnän jälkeen joudun töksäyttämään suoraan, että seim. ei tässä nyt sentään NIIN hyviä ystäviä olla.
On kai vaan todettava, ettei kaikkia oi miellyttää. Aion edelleen olla kiltti ja ystävällinen ihminen, mutta pitää kuitenkin puoleni kun joku tuppaa liiaksi "iholle". Ja olla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että joudun sanomaan suoraan miten asiat on. Eli häntä pystyyn muutkin mukavat! Ei muututa ilkeiksi ymmärtämättömien ihmisten takia =)
suomessa, monissa muissa maissa ihmiset ovat myös luonnostaan ihmisrakkaita joka ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitää ystävystyä,siellä osataan myös näytää tunteita ja nyt en puhu espanjasta vaikka sielläkin.
Täällä törmään monesti viellä aikuisiin jotka toimii
periaattella.. jos et ajattele niinkuin minä et ole kaverini..Jostain tenttikirjoista luin hyvän ja minulle myös sopivan muistutuksen,joka meni jotenkin siihen tapaan kuin että
kun elää itselleen moralisesti,ja tunnetasolla niin rehellisesti kuin pystyy SE TULEE IKÄVÄ KYLLÄ LOUKKAAMAAN JOITAKUITA IHMISIÄ VAIKKA EN SITÄ
TOIVOISIKAAN.kyllä elämä on hurjan mielenkiintoista ,rakastan elämää.