Itse inhoaminen..

Elämästä nauttiminen tapahtuu aistien välityksellä, siis kehon kautta. Voihan monet nauttia asioiden tutkimisesta ja ajattelemisestakin. Elämä yleensä tarjoaa nautittavia asioita miten paljon tahansa.
Elämän ihmeellisyys on juuri siinä, että koko maailma on sellaiseksi luotu, että ihminen nauttii sen kauneudesta, tuoksuista, väreistä, äänistä, hedelmien mausta, ja toisista ihmisistä, elämistä ja uusista asioista.
Keho antaa nautintoa, vaikka ei mitään tekisikään, vain istuen hiljaa ja hengittäen.
Pelkästään hengittämällä voit tuntea onnellisuutta. Raitis ilma on hyvin miellyttävää ja tuoksuu hyvälle. Älä tupakoi, ettet menetä tätä nautintoasi. Jooga hengityksestä:

http://www.google.fi/search?q=Jooga hengitys&hl=fi&btnG=Google-haku&lr=lang_fi&sourceid=mozilla-search

Paljon muutakin voit tehdä. Hyvän olon lähteitä on lukemattomia. Voit opetella kuuntelemaan klassillista musiikkia. Voit opetella vieraita kieliä. Voit uida uimahalleissa ja harrastaa muuta liikuntaa. Tehdessäsi uusia asioita löydät aina lisää uusia asioita.

Hengitys on siis aivan yksinkertaisesti vuorotellen molempien sierainten kautta ja sulkien toisen sieraimen peukalolla ja etusormella. Ensiksi sisään vasemmalta puolelta ja ulos oikealta puolelta. Sitten sisään oikealta puolelta ja ulos vasemmalta puolelta. Sisään vasemmalta ja ulos oikealta. Hengitetään vain ihan hiljaa.

Olen itse ollut aika samanlaisessa tilanteessa pari vuotta ja olin vielä vuosi sitten. Vihasin itseäni, pidin itseäni inhottavana ja säälin itseäni. Pidin itseäni kamlana ihmisenä joka vain satuttaa muita ja jonka pitäisi pysyä kaikista kaukana. Kyse ei minulla kuitenkaan ollut masennuksesta, vaan pikemminkin ahdistuksesta, joka saattoi muuttua yhtäkkiä ylikierroksilla käyväksi pirteydeksi eli oikeastaan kyseessä oli teiniangsti ja nuoruuden mielialanvaihtelut.

Nyt olen päässyt siitä vaiheesta ohi, vaikka ahdistun edelleenkin turhista asioista esim. omista ajatuksistani. En ole onnellinen, mutta olen OK, ja tulen jotenkuten toimeen itseni kanssa. Se riittää nyt.

En voinut tehdä asialle mitään, ennen kuin oikeasti myönsin että asenteeni olivat perseestä. Olin potenut typerää syyllisyyttäni niin kauan että tunsin saaneeni sitä jo tarpeeksi. oli aika koota itsensä ja lakata vihaamasta itseään, koska olin vihannut itseäni jo tarpeeksi kauan ja saanut sen rangaistuksen joka minun mielestäni piti saada siitä, että olen minä.

Minä ajattelin aina kaikesta negatiivisesti. Yritin siis omaksua positiivisemman ajattelumallin. En tietenkään ole mikään "asiat järjestyvät"-tyyppi, mutta tajuan nyt että voin itse järjestää asioitani aika pitkälle ja siten päättää omista tuntemuksistani.

Kun masensi, tuntui että ansaitsinkin pahan olon. Nyt kun se on ohi, tuntuu että se oli ihan järjetöntä. Mitä hyötyä siitä oli kenellekään että minulla oli paha olo ja että vihasin itseäni. Ei muuta kuin haittaa minulle ja muille.

Et voi olla täydellinen. Jotkut eivät osaa piirtää jotkut eivät osaa laulaa ja jotkut eivät ole hyviä ihmisiä. Puutteet kannattaa hyväksyä, mutta niitä voi kehittää.

Suosittelen myös luonnossa kävelemistä lemmiksin kanssa jos sellainen on tai sitten pyöräilemistä. Minulla hetket luonnon keskellä ovat aina olleet kaikkein vapauttavimpia. Maailma on kaunis ja minä kuulun siihen :)

olen 19-vuotias tyttö, joka pikku hiljaa on alkanut päästä pahimman yli(ja suoraan sanoen olen parhaani mukaan yrittänyt vältellä kurkkimista tänne masennuspalstalle, koska vääjäämättä masentuneiden ihmisten kirjoitukset tuntuvat vaikuttavan omaankin olooni negatiivisesti:)). Tämän foorumin heikkous lienee siinä, että masentuneet vastaavat masentuneille ja vain ruokkivat toistensa pahaa oloa.

Tässä muutamia asioita, jotka ovat itseäni auttaneet:

1. Muista että sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi.
-mikäli joku loukkaa sinua (vaikka kuinka verisesti) on turhaa syyttää tätä ihmistä niistä tunteista joita hän sinussa herättää.(seurauksena moisesta on lähinnä energiaa valtavasti kuluttava katkeruus ja viha joka vahngoittaa vain ja ainoastaan sinua itseäsi). Ennemminkin kannattaa pohtia miksi koet toisen käytöksen niin kuin koet, koska masentunut ja itseään inhoava ihminen usein ylitulkitsee toisten käytöstä.(kääntää jopa positiivisen palautteen itseään vastaan;))
-itse luulen että oma masennukseni johtuu osittain tietynlaisesta kädettömyyden tunteesta, eli uskomuksesta etten osaa ja pysty vaan koen olevani ikään kuin sivustaseuraaja omassa elämässäni. (asioita muka vain tapahtuu eikä niin päin että minä pistän asioita tapahtumaan)
Sanoisin että tämä on ihan ehdoton edellytys omanarvontunteen nousulle).

2. Vältä aivan tietoisesti masentavia asioita
-katso komedioita surullisten leffojen sijaan
-opettele nauramaan uudelleen. Sketsisarjojen katsominen saattaa auttaa, mutta voin vakuuttaa, että myös yksinkertaisesti väkisin hymyileminen ja tekonauru toimii kun teet sitä usein (en usko että sinulla on kauheasti menetettävää joten voit hyvin omistaa tälle vaikka kokonaisen päivän:D). Vähitellen saat nähdä, että aivosi ovat menneet lankaan ja alat tuntea olosi aidosti paremmaksi. Ennen kaikkea naura itsellesi niin ihmiset ympärilläsi alkavat suhtautua sinuun suotuisammin.

3.Usko että kelpaat kokonaisuudessaan (sekä hyvät että huonot puolesi ovat tärkeä osa kokonaisuutta nimeltä sinun persoonallisuutesi...tosin heikkoja puolia ei väen väkisin kannata tuoda esiin ihmisten keskuudessa vaan keskittyä niihin hyviin) sen verran jokaisella on oikeus huijata ja niin henkisesti tasapainossa olevat ihmiset tiedostamattaan jatkuvasti tekevät säilyttääkseen tasapainonsa.

4. Hanki harrastus, ylipäätään jotain aktivitettia, jossa koet olevasi hyvä ja pätevä (sitä kautta voit kokea todella eläväsi pelkän passiivisen olemisen sijaan).

5. Liiku ja ole ulkona valoisaan aikaan vähintään puoli tuntia päivässä.
-katso ympärillesi ja aisti ihan oikeasti ympäristö kokonaisuudessaan...vedä syvään henkeä ja keskity siihen mitä haistat, mene metsään ja kokeile aivan konkreettisesti miltä luonto tuntuu, tutki sitä silmilläsi (maasta taivaaseen asti). Yksi lempipuuhistani on tähtien ja kuun tuijottelu, joka auttaa ihmeen tavalla suhteuttamaan omat ongelmat koko maapallon mittakaavaan. Olennaista on ettet jatkuvasti vatvo murheitasi vaan suuntaudut ulospäin. Pyri tietoisesti miettimään kaikkea muuta mahdollista kuuin itseäsi. Ongelmat pitää kyllä selvittää eikä niiden sysääminen taka-alalle ole hyvä ratkaisu, mutta jotta solmut oikeasti joskus alkaisivat avautumaan on välttämätöntä ottaa niihin myös etäisyyttä.

6. Muista että sinun synkällä kuvallasi maailmasta ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se on yksinkertaisesti oman mielesi luomus, josta täytyy päästää irti jos todella haluaa parantua.

Vielä viimeiseksi vinkiksi on pakko laittaa, että etsi vaikka kirjastosta tai osta kaupasta lehti nimeltä Voi hyvin. Se poikkeaa melkoisesti monista muista tarjolla olevista lehdistä ja sen sisältö voi aluksi tuntua naivilta(varsinkin masentuneen mielessä), mutta kun varta vasten keskityt juttujen sanoman ymmärtämiseen olo helpottuu.(ainakin omalla kohdallani toimii).

Kaikkia kokemuksiani en millään saa tähän mahdutettua, mutta toivon todella, että saisit toivoa elämääsi tämän avulla. Masennus(olkoon lieväkin)on kamala tauti, jota en oman kokemukseni myötä toivoisi kenellekään.

Uskon myös että olisi hyvä päästää irti masentuneen ihmisen identiteetistä. Ennen kaikkea sinä olet ihminen. Et masennuspotilas.

Nykyään elämä tuntuu suurimman osan ajasta ihanalta ja jos joskus mieliala laskee niin ainakin tiedän, että minulla on välineitä poistaa paha oloni. Esim. pakottautuminen kunnon hikilenkille on monet kerrat nostanut kuilun partaalta ja ylipäätään hyvä fyysinen kunto nostaa itsearvostusta kummasti.

Elämä on ihme jota pitää arvostaa:D

uskaltaisin ehdottaa niinkin radikaalia ratkaisua (kaiken muun ohella) kuin hymy-ja naurukuvien ottamista itsestä (digikamera on tässä aivan ehdoton=)) Näin tutustut jälleen omaan iloiseen itseesi