masentunuko?

niin, koulupsykologille pääsisit varmaan tai terveyskeskukseen, kun vaan saat aikaiseksi mennä. Itse odottelin monta vuotta että älysin mennä psykologille, olisi varmaan onnellisuuden kannalta ollut järkevää mennä jo aikaisemmin.
Itsekin ajattelin että jos menen jollekin tyypille puhumaan, alan vaan vollottaa enkä saa sanotuksi mitään. en edes tiennyt mitä sanoisin... mutta loppujen lopuksi asia järjestyi hyvin ja koulupsykologi oli tosi mukava ja tajusi heti mistä on kyse.
sun täytyy vaan joku kaunis päivä päättää että menet ja sit kans menet! kerrot vaan että epäilet että oot masentunut.
vaikka sulla ei masennusta olisikaan, niin kyllä sun kannattaa käydä jonkun psykologin tai väh. terveydenhoitajan juttusilla.

olen 19-vuotias tyttö, joka pikku hiljaa on alkanut päästä pahimman yli(ja suoraan sanoen olen parhaani mukaan yrittänyt vältellä kurkkimista tänne masennuspalstalle, koska vääjäämättä masentuneiden ihmisten kirjoitukset tuntuvat vaikuttavan omaankin olooni negatiivisesti:)). Tämän foorumin heikkous lienee siinä, että masentuneet vastaavat masentuneille ja vain ruokkivat toistensa pahaa oloa.

Tässä muutamia asioita, jotka ovat itseäni auttaneet:

1. Muista että sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi.
-mikäli joku loukkaa sinua (vaikka kuinka verisesti) on turhaa syyttää tätä ihmistä niistä tunteista joita hän sinussa herättää.(seurauksena moisesta on lähinnä energiaa valtavasti kuluttava katkeruus ja viha joka vahngoittaa vain ja ainoastaan sinua itseäsi). Ennemminkin kannattaa pohtia miksi koet toisen käytöksen niin kuin koet, koska masentunut ja itseään inhoava ihminen usein ylitulkitsee toisten käytöstä.(kääntää jopa positiivisen palautteen itseään vastaan;))
-itse luulen että oma masennukseni johtuu osittain tietynlaisesta kädettömyyden tunteesta, eli uskomuksesta etten osaa ja pysty vaan koen olevani ikään kuin sivustaseuraaja omassa elämässäni. (asioita muka vain tapahtuu eikä niin päin että minä pistän asioita tapahtumaan)
Sanoisin että tämä on ihan ehdoton edellytys omanarvontunteen nousulle).

2. Vältä aivan tietoisesti masentavia asioita
-katso komedioita surullisten leffojen sijaan
-opettele nauramaan uudelleen. Sketsisarjojen katsominen saattaa auttaa, mutta voin vakuuttaa, että myös yksinkertaisesti väkisin hymyileminen ja tekonauru toimii kun teet sitä usein (en usko että sinulla on kauheasti menetettävää joten voit hyvin omistaa tälle vaikka kokonaisen päivän:D). Vähitellen saat nähdä, että aivosi ovat menneet lankaan ja alat tuntea olosi aidosti paremmaksi. Ennen kaikkea naura itsellesi niin ihmiset ympärilläsi alkavat suhtautua sinuun suotuisammin.

3.Usko että kelpaat kokonaisuudessaan (sekä hyvät että huonot puolesi ovat tärkeä osa kokonaisuutta nimeltä sinun persoonallisuutesi...tosin heikkoja puolia ei väen väkisin kannata tuoda esiin ihmisten keskuudessa vaan keskittyä niihin hyviin) sen verran jokaisella on oikeus huijata ja niin henkisesti tasapainossa olevat ihmiset tiedostamattaan jatkuvasti tekevät säilyttääkseen tasapainonsa.

4. Hanki harrastus, ylipäätään jotain aktivitettia, jossa koet olevasi hyvä ja pätevä (sitä kautta voit kokea todella eläväsi pelkän passiivisen olemisen sijaan).

5. Liiku ja ole ulkona valoisaan aikaan vähintään puoli tuntia päivässä.
-katso ympärillesi ja aisti ihan oikeasti ympäristö kokonaisuudessaan...vedä syvään henkeä ja keskity siihen mitä haistat, mene metsään ja kokeile aivan konkreettisesti miltä luonto tuntuu, tutki sitä silmilläsi (maasta taivaaseen asti). Yksi lempipuuhistani on tähtien ja kuun tuijottelu, joka auttaa ihmeen tavalla suhteuttamaan omat ongelmat koko maapallon mittakaavaan. Olennaista on ettet jatkuvasti vatvo murheitasi vaan suuntaudut ulospäin. Pyri tietoisesti miettimään kaikkea muuta mahdollista kuuin itseäsi. Ongelmat pitää kyllä selvittää eikä niiden sysääminen taka-alalle ole hyvä ratkaisu, mutta jotta solmut oikeasti joskus alkaisivat avautumaan on välttämätöntä ottaa niihin myös etäisyyttä.

6. Muista että sinun synkällä kuvallasi maailmasta ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se on yksinkertaisesti oman mielesi luomus, josta täytyy päästää irti jos todella haluaa parantua.

Vielä viimeiseksi vinkiksi on pakko laittaa, että etsi vaikka kirjastosta tai osta kaupasta lehti nimeltä Voi hyvin. Se poikkeaa melkoisesti monista muista tarjolla olevista lehdistä ja sen sisältö voi aluksi tuntua naivilta(varsinkin masentuneen mielessä), mutta kun varta vasten keskityt juttujen sanoman ymmärtämiseen olo helpottuu.(ainakin omalla kohdallani toimii).

Kaikkia kokemuksiani en millään saa tähän mahdutettua, mutta toivon todella, että saisit toivoa elämääsi tämän avulla. Masennus(olkoon lieväkin)on kamala tauti, jota en oman kokemukseni myötä toivoisi kenellekään.

Uskon myös että olisi hyvä päästää irti masentuneen ihmisen identiteetistä. Ennen kaikkea sinä olet ihminen. Et masennuspotilas.

Nykyään elämä tuntuu suurimman osan ajasta ihanalta ja jos joskus mieliala laskee niin ainakin tiedän, että minulla on välineitä poistaa paha oloni. Esim. pakottautuminen kunnon hikilenkille on monet kerrat nostanut kuilun partaalta ja ylipäätään hyvä fyysinen kunto nostaa itsearvostusta kummasti.