Olen 16 just täyttänyt tyttö. olen pari vuotta sitten ollut hetken hoidossa kellokoskella. se ei vaan ollut oikea paikka minulle. enkä halua sinne takaisin. yritin silloin siis lääkkeellistä itsemurhaa.olin pitkään avohoidossa ja kaikki tuntui olevan hyvin kun hoidon lopetin. minulla on aivan upea perhe jollei voin yleensä puhua kaikesta. mutta kun joudun kellokoskelle isäni syytti itseään tapahtuneesta ja mikä oli väärin mitä olis pitänyt tehdä toisin. ei mitään! syy ei tule kotoa miksi minulla on todella paha olo. kuulostaa ehkä oudolta mutta välillä olen ihan varma että joku on sänkyni alla tai sänyssäni vieressäni en vaan uskalla liikkua katsomaan!äkillisiä pelkotiloja jolloin en uskalla liikahtaa ne ei kestä välttämättä kauaa. en pysty nukkumaan öisin kunnolla joska asiat pyörii mielessä. itken nykyään aina, aina en edes syytä osaa sanoa. mietin jatkuvasti sitä mitä ihmiset ajattelisivat jos tappaisun itseni ketkä surisivat ketä hautajaisissani olisi. en tosiaan aijo itseäni tappaa. välillä en pysty antaa kenenkään tuleen viereeni alkaa vaan ahdistamaan. en jaksa enään. en pysty nukkumaan. kaikki tärkeät ihmiset katoavat viereltäni! kaikki alkoi siitä kun jouduin katselemaan minulle todella tärkeää ihmistä aina aineissa. nykyään emme ole välessä silloin toivon sitä nyt pelkään koko ajan että mitä tapahtuu. tällä hetkellä taidan vaan olla huonommassa kunnossa.
masentaa, pelolttaa ahdistaa mitä teen????
jezzica
3566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteesi!
Niin kuin otsikkoon laitoin, vaihtoehtoja on. En tiedä missä asut, eikä sillä minulle ole niin väliä, mutta onko kunnassasi nuorisopsykiatria, tai jotain muuta ammattiauttajaa jolle voisit mennä kertomaan tilanteestasi? Avoimmuus kannattaa, itsesi kannalta! Ja jos/kun voit kertoa perheellesi asioistasi, puhu heillekin mitä pelkäät ja mitä toivoisit heidän tekevän.
Koska olet aika nuori, omasta kokemuksestani voin sanoa, että lääkehoito ei välttämättä ole paras mahdollinen. Ellei sitten satu löytymään jotakin sellaista lääkettä mistä en ole tietoinen. Ehkä joku mielialan tasaaja-lääke voisi olla hyvä, en tiedä.
Toivon sinulle parempaa vointia ja valoisaa uutta vuotta!
>>kuulostaa ehkä oudolta mutta välillä olen ihan varma että joku on sänkyni alla tai sänyssäni vieressäni en vaan uskalla liikkua katsomaan!äkillisiä pelkotiloja jolloin en uskalla liikahtaa ne ei kestä välttämättä kauaa.
Pelko luo sellaisia ajatuksia, että lähelläsi on joku, joka haluaa tehdä sinulle pahaa. Lapset pelkäävät joskus aiheetta. Se saattaa johtua jostain aikaisemmista pelottavista tilanteista.
Sinun pitäisi varmaan ajatella mitä pelkäät. Kun olet ajatellut sen joka puolelta, huomaat ettei ole mitään pelättävää.
>> kaikki alkoi siitä kun jouduin katselemaan minulle todella tärkeää ihmistä aina aineissa.
Tarkoitatko, että joku oli päihtyneenä? Se on aivan eri asia kuin sinä itse.
Sinun pitäisi valita ajatuksesi, mitä haluat ajatella. Voithan lopettaa ajattelemasta pelottavia asioita silloin kuin haluat. Älä katsele kauhua televisiossa. Vietä aikaasi parempien asioiden parissa.
Ei niitä tarvitse paljoakaan käyttää kun alkaa jo itsekin skitsoilemaan.
Itselleni jo pelkkä pilven poltto tuotti melkoisia paranoija tiloja. Niinkuin ihan jälkeenpäinkin.
No alkoholikin on yksi kovimmista huumeista, joka usein käytettynä aihjeuttaa mielenterveysongelmia jopa 4 kertaa helpommin kuin pelkka pilvi.
Itse en enää voi juoda alkoholia, koska se saa henkisen tasapainoni järkkymään tosi herkästi.
Pilveä uskallan polttaa pieniä määriä vain noin kerran kuussa ehkä.