olijat hohoii! Mulle tuli nyt taxotereenistä käsi-jalkaoireyhtymä...yhyyy. Onneks kuitenkin lievää, ettei tarvii vielä keskeyttää xelodaa. Kämmenet kutisee ja kuivaa. Jalkoihin tulee herkästi rakkoja. Sairaanhoitajani antoi vinkin, että laittaa kaksi ohutta sukkaa päällekkäin jalkaan kengän sisään, silloin sukat hankaavat toisiaan eikä iho hankaudu. Nyt on tummeli tarpeeen ja merisuolavesikylvyt... auttaa. Huuhtelen suuni myös suolavedellä...auttaa. Onneks perjantaiaamuna otan toistaiseksi viimeiset lääkkeet, sitten viikon tauko. :)
Samassa veneessa...
IhmeSopa
402877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Montako kertaa olet saanut taxotereä? Onko hoitosi siltä osin vielä kesken?
Itse olen saanut kaikki suunnitellut kolme kertaa. Minulle ei ole tullut jalkoihin tai käsiin mitään oireita,mutta sormenpäät ovat arat ja vähän tunnottomat ja kynnet alkavat muuttaa väriään.
Tsemppiä sinullekin.......
Kolme on takana. Seuraavaksi CEXiä. Xeloda-lääke koko ajan kuvioissa. Sain kädet rauhoittumaan, silla suolavedellä ja tummelilla. Ei hätää. Kynnen aluset ovat kipeät ja hassu punainen kaari kynsissä. Kuulemma johtuu lääkkeestä.
Kyl tää täst. Tukkakin on vielä päässsä. :D
Minullakin sormenpäät ovat vähän arat ja tunnottomat ja kynsiin on äskettäin ilmestynyt myös sellainen punainen kaari.
Kyllä me eri tavalla regoimme hoitoihin,nimittäin minulla lähti tukka jo ennen toista taxotere hoitoa.
Vähän jännittää se CEF hoito.
Hyvä kun sait kädet rauhoittumaan.
Kyllä me pärjätään toinen toistemme tukemina :))
Minulla ollut tänään vähän masennus päivä:((,mutta huomenna varmaan taas parempi päivä.
Samat myrkyt on koettu ja ottakaa vaan koko herkku paketti pienentämättä vaikka oireenne, nyt tuntuvatkin sietämättömiltä.
Itseni luokiteltiin aika pahaksi tapaukseksi, mutta täällä vaan hyvin voidaan ja ollaan kaukomaille lähdössä.
Yrittäkää vaan ottaa koko myrkyt ja kestäkää ne!!
Ei se helppoa ole, mutta ei ole vastuskaan!!
ystävä hyvä. Masennus kuuluu kuvioihin, sitä on minullakin aika ajoin. Olo on kuin vuoristoradalla.
Me selviämme tästä. Periksi ei anneta. Mutta hei..onhan sulla varmaan hieno varatukka?
Mulla on tosi seksikäs....hihihihiii..
kuulla kannustusta ja selviytymisesi :D Hyvää matkaa!!!
Onhan minulla hieno peruukki. Minulle vakuutettiin kotona,että se on aivan oman tukan näköinen, se helpotti oloani ja käytän sitä "turvallisin" mielin.Kotona tosin käytän useimmiten huivia.
Tänään olo on taas paremi, mieli virkeämpi.Johtuukohan paremmin nukutusta yöstä :))
Tsemppiä sinullekin....
Kiitos kannustuksesta.Ihanaa kuulla,että voit hyvin.Luot uskoa meille vielä "matkalla" olijoille.Uskotaan,että koittaa se päivä vielä meillekin kun voimme pakata laukkumme ja lähteä kaukomaille :))
Hyvää matkaa.....nauti lomastasi:))
Nyt olen saanut 3 kertaa taxoterea, seuraavaksi
tulee 3 cef-hoitoa.
Taxoterestä en saanut kuin ihan lieviä oireita,
mutta millaisena olette kokeneet cefin oireet?
Minulle on sanottu että ne ovat rajut?
Olen samassa vaiheessa kanssasi.Ensi viikolla saan ekan cef hoidon ja myös minua vähän pelottaa:(((, joten jään myös odottamaan jonkun kohtalotoverin kommentteja cef:stä.
Voimia sinullekin.....kyllä me kestetään ....yhdessä mennään eteenpäin
kolme taxoa takana...cef edessä.
Sairaanhoitaja sanoi, että ei välttämättä ole sen rajumpaa. Muutama seuraava päivä voi oksennus lentää... No, sithän tuon näkee.. ;D
Minuakin "peloteltiin" Cefin oireista, mutta itselleni taxotere oli rajumpi kokemus, ehkä siksi, että jokaisen hoidon jälkeen sain kuumeen. Viimeinen kuumeaalto kesti kolme viikkoa, eli teki tiukkaa saada ensimmäinen Cef, mutta oli lievä kuume (37,8)kun sen sain, ja kaikki sujui hyvin, ja senjälkeen ei kuumetta enää ilmestynyt.Jokainenhan me ollaan yksilöitä ja varmaan on paljon niitä joille Cef vaikuttaa voimakkaasti, mutta ei siis kaikille.Ehkä olisi viisasta pyytä varalle Kytril resepti, mutta älä hae niitä ennenkuin on todella tarve, koska ne ova erittäin kalliita lääkkeitä. n. 10E/kpl - kelakorvaus.
Kiitos tiedoista. Lupasivat antaa tabletin sairaalasta ilmaiseksi ensin kokeiltavaksi/tarvittaessa,koska ne ovat juuri noin kalliita. Hieno kirjoitit, odottelinkin sinua. :)
jos näiden yhteisten kokemusten pohjalta voi jotenkin olla avuksi.(Joissain tilanteissa esiinnyn Kirjo-Sieppona).Mehän olemme samassa veneessä.Hyvä kun avasit keskustelun uudelleen SAMASSA VENEESSÄ...
Kirjo-sieppo. :)
Kuudesta cef-kerrasta olen nyt saanut kaksi. Eka oli aika hurja, kolme viikkoa kuumeessa sen jälkeen ja tukka lähti suunnilleen kerralla. Sitten annosta vähän pienennettiin ja toinen kerta oli ihan siedettävä, pelkillä pahoinvointilääkkeillä pärjäsin hyvin. Vähän väsymystä vaan.
Ensi viikolla taas jatketaan.... nyt ei enää hirvitä yhtään.
Olen siis kohtalotoverisi.Minullekin on suunniteltu annettavaksi jopa 6 kertaa cef hoitoa ,jos elimistö vain kestää sen. Eka kerta tulevana tiistaina......jännittää.....
Voimia sinullekin.....
ainahan meitä tulee joka päivä uusia, jos jotenkin vois auttaa
Hienoa,että liityit joukkoon meidän keikuttaa venettä!
Odottelinkin sinua :D
Kamalaa,mitä oireita...alkoi pelottaa jo etukäteen. Mulla viikon päästä eka cef.
Heippa kaikki saman veneen "asukit"! Minä olen tänään menossa kolmanteen taxotereen. Tukka on alkanut lähteä 10-20 hiuksen tuppoina muutama päivä sitten ja pahenee päivä päivältä. Ei onneksi vielä näy mitään pahoja kaljuläiskiä päässäni, tukka on vain ohentunut huomattavasti! Nahkatukan peittoon on valmiina peruukki joka kyllä on ihan hieno, mutta minua häiritsee se, että siitä huomaa sen olevan peruukin. Miten ihmeessä sitä kehtaa esim. kaupassa käydä??? Parin päivän päästä taxoterestä on makuaisti pois ja sitä kestää muutaman päivän. Sanoisinko, että 5-7 päivää hoidosta olen taas ihan normaalikunnossa. Muita pahoja oireita mulle ei ole tullut. Joinain päivinä massu on ollut kuralla, mutta imodiumilla parani hetkessä. Kynnet on ok, samoin iho. Alussa oli pieniä lihaskipuja, mutta toisen taxon jälkeen niitä ei pahemmin ollut. Mullakin oli xelodaa, mutta minun piti se jättää koska sain ihan kauheita "kohtauksia". Tuli semmoisia ihmeellisiä hengitysvaikeuksia ja mieletön ahdistuksen tapainen rintakipu tuohon keskelle rintakehää! Nyt saan vaan taxotereä hieman suuremman annoksen. Toivottavasti se auttaa...harmittaa, että piti se toinen lääke jättää ja pelottaa sekin, että hoitoni on nyt jotenkin huonompaa kun on vaan se taxotere :(
Lohdutan itseäni sillä, että tämän päivän jälkeen hoitoni on jo puolessa välissä ja pian ohi. Sitten kuukauden tauko ja sitten se ruljanssi vasta alkaakin! 5 vkoa sädetystä ja autolla ajoa 150 km joka päivä...
Minulta poistettiin toinen rinta kokonaan. Se on kova paikka vieläkin ja luulen, etten totu siihen - nimittäin itku tulee joka ikinen kerta kun suihkuun/saunaan pitää mennä. Minusta tuntuu sille, että nuori elämäni on totaalisesti pilattu, pilalla oli jo ennen tätä syöpääkin...oli avioeroa sun muuta. Nyt sitten YH:na sairastan. Minulle lääkäri sanoi, että kaikki paha saatiin leikkauksella pois. Sitten tutkittiin ultralla massu, maksa (?) munuaiset ja haima - ei mitään! Sitten luukartta - ei mitään sielläkään. Ja sen perästä kuulin, että paranen...mutta mieltäni kaivaa se, että sanottiinko se vaan lohutukseksi, tsempiksi vai onkohan asia todellakin niin? Aika näyttää!
Hyvää vuoden alkua teille kaikille ja yritetään jaksaa vaikka välillä tuntuukin kovin ahdistavalle ja synkälle! Meitä on niin paljon....samassa veneessä! Tsemiä kaikille!!!
Sinä selviät. Ei ne turhia siellä lääkärissä puhu.
Varatukka päähän ja menoksi! Kukaan ei tule sanomaan sinulle, että sulla on peruukki! Häntä pystyyn! Minulla on vielä tukkaa päässä ja kietaisen otsalle huivin kuten Juicella oli. Varatukkaa käytän "menoissa". Avioero minullakin. Usko minua: sinä selviät.
Ajattele, mulla on jo mies kuvioissa mukana eikä hän välitä minkä näköinen olen, vaan mikä olen.
Et saa huonompaa hoitoa kuin minäkään. Saat tiputuksena tismalleen samaa ainetta ja saman verran kuin xelodan kanssa. Xeloda on pieni osa sitä lääkettä tablettina. Ymmärsitkö?
Samankaltaisia oireita on ollut minullakin. Hyvä, ettei syöpä ole levinnyt. Ystäväni oli 32v,kun häneltä poistettiin toinen rinta kokonaan. Hän elää eikä syöpä ole uusiutunut.
Itkut on itkettävä. Käytkö missään mielenterveystoimistossa? Suosittelen. Puhuminen auttaa. Hyvä että kirjoitit tänne. Me yhdessä selvitään. Yritetään pitää vene pinnalla ja kyytiin mahtuu kaikki halukkaat. Tämä vene ei uppoa ikinä!
Olen sinua ehkä vähän iäkkäämpi, siksi ymmärrän, että tuo rinnanpoisto on sinulle järkyttävämpi asia kuin minulle. Minultakin otettiin toinen rinta pois, en olisi voinut kuvitellakaan, että leikkaus olisi ollut vain osapoisto. Sitten kun menin jälkitarkastukseen, niin mielessäni kyti jo ajatus, että miks ihmeessä en otattanut toistakin rintaa pois silloin syöpäleikkauksen yhteydessä. Ainahan se ei ole mahdollista, mutta sitä voi kysyä.Ennen syöpäleikkausta ei voi tietää , miltä tuntuu kun toinen rinta on vain jäjellä. Mutta jälkeenpäin tuntui ihan kamalalta, kun se jäljellejäänyt iso rinta siinä roikkui ja aiheutti toispuoleisuutta ja hartiasärkyä.Siispä kirurgin puheille ja n. vuosi myöhemmin sain toisenkin rinnan pois(rintasyöpäni duktaalinen, ei siis varsinaista pelkoa että se tulisi myös toiseen rintaan).Olen tosi onnellinen, kun arkena painelen ilman proteesia.Sitten kun olen menossa juhliin, niin eikun proteesit matkaan.Olen jo niin monessa elämän liemessä keitetty, että olen oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.Itse en tällaisia asioita ratkaise tunteella , vaan järjellä.Minun naiseuttani ja varsinkaan ihmisyyttäni ei ratkaise se montako rintaa minulla on , vai onko yhtäkään, vaan se mikä pyrin olemaan toisia ihmisiä kohtaan lähimmäisenä.Siihen yritän panostaa ja siinä Jumala minua auttakoon!
rohkaisevasta tekstistä. Lyhin rukous: Jeesus auta!
On se juttu niin, että elämä on rintaa tärkeämpi - tiedostan sen kyllä. Mutta jostain syystä tuo rinnan poisto tuntuu vaan karulle, koska ulkoisesti en muutenkaan mitenkään häävi ole. Rinnat oli ainoa ylpeydenaiheeni ja toinen kun nyt puuttuu, niin se vaan kotenkin pudotti pohjalle. Sitä on vaikea selittää oikeastaan. Ehkä aika korjaa tilanteen - siihen kyllä pyrin, että kaikki muuttuisi paremmaksi vielä. Leikkauksestani on reilut 2 kuukautta vasta aikaa ja luulen, ettei siihen ihan hetkessä totu. Joskun minäkin olen leikitellyt ajatuksella, että olisi parempi olla kumpikin rinta olis pois. Minullakin on/oli isot rinnat(D75) ja tuo yksi jätti kun tuossa vaan heiluu, niin oikeasti tuntuu pahalta...en tiedä ymmärättekö, mutta en todellakaan ole pinnallinen persoona ja ulkonäkökeskeinen, tuntuu muuten vaan niin pahalta :(
että laittaisit rintaprotesin? ja eikös näit tehdä myös omasta kudoksesta. Minä ainakin sain rintaproteesin samassa leikkauksessa ,kun rinnat poistettiin.Eihän proteesi ihan omia korvaa,mutta ehkä on parempi,kuin ilman,jos se kovin vaivaa mieltä.Voimia sinulle!
Sinulla on niin vähän leikkauksesta aikaa, että masennus on faktaa. kyllä me ymmärretään sinua...kaikki myötätunto sinulle. Sure ihan rauhassa ja hyvästit sille rinnalle rauhassa. Mutta sinä saat uuden tilalle korjausleikkauksella,ihan varmasti. Otapa selvää,kysy sairaanhoitajalta tai lääkäriltä.
Kyllä tämä sairaus koettelee meidän naiseuttamme.
Päivä kerrallaan,ystävä hyvä.
Juu, aionkin puhua heti kun seuraavan kerran lääkärin tapaan. Tiedän, että saan uuden rinnan tilalle, mutta en malta enkä jaksa odottaa!! Kuulemma 2 vuotta ainakin joutuu odottamaan. Nooh, koitan mennä päivän kerrallaan ja nyt se masennus vähän syvenee kun hiukset lähtee päästä...Mutta sekin on onneksi vain väliaikaista! Kiitos kovasti kannustuksesta, se auttaa paljon kun tietää, että on muitakin kärsnyt ja kärsimässä ihan samaa. :) Kyllä me kaikki varmasti pärjätään, ennemin tai myöhemmin!
Voimia sinulle.Tiedän tunteen,kun hiukset lähtevät,mutta ei auta kuin ajatella,että se on vain väliaikaista.Saamme uudet hiukset tilalle kunhan aika koittaa.
Minulla on CEF hoito alkamassa ensi viikolla ja saan sitä 3-6 kertaa.Riippuen miten kestän sitä. Pelottaa kyllä jonkin verran.
Koitetaan hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme.Vielä se koittaa parempi aika meille kaikille.
Voimahalauksia sinulle.......
Minäkin tiedän sen.Olen tiennyt jo 17 vuotta.Sehän se minua auttoikin silloin kun hätä oli suurin. Ja puhelin nro Hänelle on 50.15!(=Psalmi 50 jae 15)
Ei ole kuule mitenkään ihme vaikka sinusta tuntuu pahalta olla yhden rinnan kanssa, olet aika nuori rintasyöpäsairaaksi.Näin Meri-Karinassa Turussa yhden siskon joka oli teettänyt itselleen uuden rinnan.Oli sitten niin hyvän näkönen, että.Minä pääsin "ihailemaan" oikein läheltä.Nännikin oli tatuoitu niin aidon näköiseksi, että meikäläinen ei kauempaa erottanut aidosta! Itsellä ei ole kokemusta, mutta olen haastatellut paria naista, joille se leikkaus on tehty.Selkälihas jotenkin käännetään ja niin edelleen... sanovat , että sen leikkauksen jälkeen on hankala olo... ja se on kuulemma iso ja monta tuntia kestävä leikkaus. En halua pelotella, mutta tämä tieto sai minut ajattelemaan ja päädyin tähän omaan ratkaisuuni.Silikoonia en olisi missään tapauksessa antanut itselleni laittaa, koska eihän se ole kai kun n. 10 v. kun se pitää otta pois tai vaihtaa.Kannattaako ottaa yhtään ylimääräistä leikkausta, jos niitä voi välttää.Mutta sinä 36 v. olet niin nuori , että älä anna yksirintaisuuden haitata elämääsi.Se selkälihaksesta tehty rinta oli hyvännäköinen!Meillä oli niin hauskaa siellä Meri-Karinan syöpä kuntoutuksessa, että hyvin uskalsi katsoa toisen rintaa läheltä:Porukalla sitä ihailtiin!-Se iso rinta oli varsinkin kesäisin hankala, kun hikoili niin iho meni alta rikki ja se kirveli ja sai kauan aikaa parannella.-Huomaatkos muuten sellaista asiaa, että ihmiseltä saatetaan ottaa sellainen asia pois mistä on kovasti tykännyt.Se kasvattaa....Joskus käytän niitä rintaliivejä joihin saa ne proteesit. Ei hassumpi, nyt kun on molemmat rinnat pois.Entinen kokoni oli D 85 ja nyt otin A 85 proteesit.Sain tosi tarpeeksi niistä isoista rinnoista! Nythän ne ovat vain muisto! Pistähän mietintämyssy päähän ja te itsellesi paras ratkaisu!
Etkö aio teettää uutta rintaa siihen menetetyn tilalle? Rintarekonstruktiot hallitaan nykyisin aika hienosti. Ei kenenkään ole pakko pelkällä proteesilla toimeen tulla.
Ja tukkakin kasvaa takaisin entistä hienompana. Ei ole mitään syytä heittää hanskoja tiskiin....
Kyllä aion teettää uuden rinnan, siitä ei ole epäilystäkään! Proteesin kanssa en halua pelleillä lopunikääni, jotenkin vieroksun sitä ajatusta. Tosin leikkaus on niin tuore vielä, että mieli voi muuttuakin, mutta tarkoitus on saada uusi rinta ja haaveilen TRAM-tekniikalla tehtävästä koska siinä samalla saisin pienen pömppömassunikin piukemmaksi :) En vaan tiedä vielä voiko sitä edes mulle tehdä - selvinnee sitten kunhan pääsen lekuria jututtaan!
Meni otsikko ja nikki vähän väärinpäin... :DDD No haitanekko tuo....
...tehtiin tram-rinta 34-vuotiaana. Olin aika hoikassa kunnossa, mutta muutaman kuukauden lihotuskuuri auttoi ja hyvä tuli. Samassa leikkauksessa hoikistuin reilusti ja sain uuden rinnan - kyllä kannatti! Ja litteävatsainen olen edelleen, 48-vuotiaana, koska vatsasta poistettiin koko rasvakudos joten siitä kohdasta ei enää todellakaan liho.
kun minulta ei poistettu koko rintaa ;D Oisin päässyt pömppävatsasta eroon. ;D
Tiedätkö, että valitettavasti sekin aika voi vielä koittaa, että joudut luopumaan rinnastasi. Sydämestäni toivon, että ei niin kävisi.
Itselleni kävi niin. Enkä olisi todellakaan millään halunnut luopua siitä. No jouduin luopumaan ja samalla kertaa pienennettiin terve rinta. Myöhemmin minulle tehtiin uusi vatsasta eli Tram-rinta. Kyllä siinäkin oli oma kestämisentä. Kyllä oli kuin jyrän alle olisi jäänyt, kun sairaalasta lähdin. Mietin, että onneksi se toinen korjattiin aikaisemmin. Kyllä olisi ollut kauheaa, jos kaikki olisi tehty samanaikaisesti.
Kuusi viikkoa sain pitää tiukkaa tukiliiviä vatsani tukena kesä kuumalla 25 asteen helteessä. Rintaa sain hoidella kolme kuukautta, kun ei tahtonut haava parantua. Ja tämä tram-rinta on pienempi kuin toinen. Eikä se vatsan haavakaan kokonaan ole hävinnyt. Kolo on siinäkin kohdassa.
Jotkut kirjoittaa niin kuin kaikki olisi ollut niin helppoa ja nyt uusi/uudet ihanat rinnat. Ja voi, voi kun saa lähteä etelään aurinkoa ottamaan. No voihan olla, että muut pääsee helpolla, mutta minä en.
Sanonkin, että pitäkää omat rintanne, niin kauan kuin se vain on mahdollista. Myös ne, joille geenivirheen takia ehdotetaan rintojen poistoa.
Joku taas tietysti kirjoittaa, että voi kun olet katkera. Sanon heti, että niin olenkin.
Minulta poistettiin molemmat rinnat ja olen erittäin tyytyväinen vatsastani tehtyihin uusiin rintoihin ja kiinteään vatsaani.
Olen pahoillani jos sinulla on asiat menneet huonommin, mutta ei se estä minua kertomasta omia hyviä kokemuksiani.
En ole kipulääkkeitä tarvinnut muta kuin sairaalassa ja haavani huippukirurgin jäljiltä ovat parantuneet hyvin.
Olen tänäpäivänä todella onnellinen, kun en tarvise rintojani kytätä ja onhan kaksi paikkaa vähemmän syövänkin tulla.
vaihto ehtoa ??? rinnat tai elämä? Meitä on kai monia sellaisiakin,kun emme voi valita.Olen ihan tyytyväinen,ja kiitollinen,että taitavat plastiikkagirurgit osaavat tehdä lähes aidon näköiset rinnat menetettyjen tilalle!Onhan useilla myös esim.hammasproteesit,luulen,ettei nekään täysin korvaa aitoja,mutta harvan olen kuullut valittavan niistäkään.Entäpä jalkka proteesi,,,käsiproteesi...Mietipä näitäkin.Näitäpä olen itse miettinyt,ei rintaproteesi ole ollenkaan huono. Asennetta!!!
Kiitos kirjoituksestasi. Lainaan sinulle rintojani ja pömppävatsaani,ole hyvä..:( Kaikki myötätuntoni sinulle :)
:D hyvä,että sinulla onnistui.