pm aivopesee uskovaisia uskomaan (mihin tahansa johtajien oikkuihin) näin:
"
Uskonasioissa meillä ei ole varaa oikeassa olemisen tarpeeseen. Jotta säilyttäisimme lapsenuskomme, tarvitsemme paljon nöyrää ja anteeksiantavaa mieltä.
"
....tällainenhan alkaa olla jo eettisestikin erittäin kyseenalaista. Siis mikä tahansa hirmuhallinnan toimenpide joka julistetaan "uskonasiaksi", on nieltävä karvoineen päivineen vaikka se kuinka omasta mielestä tuntuisi väärältä.
Eipä tällaisen touhun edessä tarvitse ihmetellä kuinka kymmenet miljoonat saksalaiset hyväksyivät miljoonien juutalaisten vainon ja massamurhat tuosta vain.
Erästä piispaamme lainaten:
"Silloin kun uskon nimissä kielletään järjen käyttö, kyse on uskon väärin käytöstä."
"
Uskonasioissa meillä ei ole varaa oikeassa olemisen tarpeeseen. Jotta säilyttäisimme lapsenuskomme, tarvitsemme paljon nöyrää ja anteeksiantavaa mieltä.
"
....tällainenhan alkaa olla jo eettisestikin erittäin kyseenalaista. Siis mikä tahansa hirmuhallinnan toimenpide joka julistetaan "uskonasiaksi", on nieltävä karvoineen päivineen vaikka se kuinka omasta mielestä tuntuisi väärältä.
Eipä tällaisen touhun edessä tarvitse ihmetellä kuinka kymmenet miljoonat saksalaiset hyväksyivät miljoonien juutalaisten vainon ja massamurhat tuosta vain.
Erästä piispaamme lainaten:
"Silloin kun uskon nimissä kielletään järjen käyttö, kyse on uskon väärin käytöstä."
Vastaukset 43
Vanhimmat
ei paljoa ole ei enempää voi vaatiakkaan.
Onko eväät loppu ? Onko aloituksen sisältöön kommenttia ?
raukkamainen avaus.
pienellä paikkakunnalla lapsettomien eläkeläisten omaisuuksia kahmia seurakunnalle."Kun uskon ymmärtävät oikein, niin haluavat....", sanottiin.
SYT:in rahat olivat jaossa samoihin aikoihin.
Päivämiehestä poimimasi ajatus on radikaalisti uusi vl-liikkeessä.
Tämä on osoitus mielen muutoksesta Päivämiehen toimituksessa.
PM:
"Uskonasioissa meillä ei ole varaa oikeassa olemisen tarpeeseen. Jotta säilyttäisimme lapsenuskomme, tarvitsemme paljon nöyrää ja anteeksiantavaa mieltä."
Juuri isäntähenkinen oikeassa oelmisen tarve, yhden ainoan totuuden pakko, on nimenomaan vanginnut aidon keskustelun ja vapaan talostelun rauhanyhdistyksessä.
Päivämmies on käynyt nyt rohkeasti vastustamaan tätä väärää pakko-olla-kaikesta-samaa-mieltä -mentaliteettia.
Tämä on hieno avaus rehellisen ja keskinäiseen avoimuuteen ja eri mielipiteiden esiin pääsyyn perustuvaan keskusteluun vl-liikkeessä.
Päivämieheenkin tulee toivottavasti nyt yleisönosasto!
Oulussa oli puhujainkokous ja tämän päivän Päivämiehestä voi lukea, mistä siellä keskusteltiin.
Olin seuroissa, jossa paikallinen puhuja toi puhujainkokouksesta seuraavanlaisen tervehdyksen:
Seurapuheen ei tarvitse olla häävi/hääppönen, vaan seurapuheen tarkoitus on vain vahvistaa uskoa ja lujittua siinä.
Tämän sanoman voi tulkita näin: Usko on luja luottamus johonkin, sen ei tarvitse olla laadukas ja paljon puhuva.
Uskoa ei saa epäillä, ei arvostella, ei väheksyä, ei tutkistella varsinkaan järjen valossa. Joka haluaa olla uskovainen, sen ei pidä kyseenalaistaa mitään. Kun kerran ollaan ainoassa oikeassa uskossa, on selvää, ettei ole tarpeen kovin teologisesti pohtia mitään. Puhujainkokous on sitä varten, että siellä pohditaan kaikki päivänpolttavat kysymykset ja rivikansa/uskovaiset ovat hiljaa, heiltä ei kysytä mitään.
Tällaista on uskovainen politiikka/päätöksenteko, aivan samanlaista kuin suomen eduskunta, molemmissa on valittu päätöksentekijät korkeaan neuvostoon, ja heidän päätöksiinsä on tyytyminen.
Jos ei tyydy, on kapinoitsija, hallitusta vastaan taistelija, jota kohdellaan kovalla kädellä.
Jumalan valtakunnasta hän opetti näin:
1
täällä se kaikkein pienin, pahnanpohjimmainen, on KAIKKEIN SUURIN
=> eli rahvas ja varsinkin lapset (huom: ennen aivopesua) ovat pöyhkeitä johtajia ja puhujia ylempiä
2
Jumalan valtakunta kulkee ihmisten sydämestä sydämeen
=> JVK ei ole joku vanhainherrain puhujainkokous, vaan uskovaisten ihmisten yleinen yhteisö ympäri maailman
Oletkohan sinä oikeasti kuullut noita ajatuksia vai keksitkö itse? Anteeksi että epäilen, mutta kuulosti oudolta!
"Uskoa ei saa epäillä, ei arvostella, ei väheksyä, ei tutkistella varsinkaan järjen valossa. Joka haluaa olla uskovainen, sen ei pidä kyseenalaistaa mitään. Kun kerran ollaan ainoassa oikeassa uskossa, on selvää, ettei ole tarpeen kovin teologisesti pohtia mitään. "
Uskohan on nimenomaan omakohtainen, syvällinen asia. Silloin se suorastaan vaatii kyseenalaistamaan jatkuvasti erilaisia asioita. Sillä suomalainen mediajulkisuus ja yleinen elämäntapa vaatii jatkuvasti kristittyä valitsemaan, kantamaan vastuuta siitä mitä tekee.
Eri kysymyksiä ja vastaan tulevia asioita on tarkasteltava omaa omaatuntoa vasten.
Uskovaisuus on syvällistä ja omakohtaista, ja se haastaa nimenomaan kiinnostumaan myös teologisessa mielessä kristinuskon perusteista.
Ei kai sitä voi olla kristitty jos ei tajua miten itse uskoo! Ei tartte teologi itse olla, mutta kai sentään kiinnostaa, mitä Raamatussa oikeasti on!
Saarnoilla ei ole juuri lehden kevyttä pakinaa suurempaa merkitystä, jos se ei haasta kuulijaa kahdella tavoin: kysymään ja miettimään, ja uskomaan joka päivä evankelimin rohkaisuksi vaelluksessa.
Jos saarna on vaan rupattelua, miksi kuluttaa joka viikko kymmeniä tunteja seuroissa istumiseen?
Jos uskominen on vain elämäntapa ja vain yksi sisäänpäin kääntynyt, omia perinnäistapojaan vaaliva vähemmistökulttuuri Suomessa, kuten romaanit tai somalit, millä tavoin se sitten on omakohtaista, kaikkia lähimmäisiä rakastavaa, evenkeliumia ulospäin julistavaa kristillisyyttä?
Päivämiehen pääkirjoituksessa on kyllä ihan toisenlainen henki.
Oletkohan sinä kuullut ihan oikein, vaik poimitko eräästä Päivämiehen kolumnista irrallisia lauseita ja naamioit viestin muka seuroissa kuulluksi? Lankesitkohan sinä pikkuisen muuntamaan totuutta?
Lukekaapa kaikki mitä Päivämiehen pääkirjoituksessa sanotaan, erittäin rakentavaa:
"- - Korostamme omakohtaisen uskon tärkeyttä, jotta meille ja lapsillemme ei kävisi niin kuin Jeremiaan kuvaamille akanoille, joita maailman erilaiset opetuksen tuulet heittelevät – tai ettei meille kävisi niin kuin piikkipensaalle erämaassa, jota ihminen ei voi lähestyä pistämisen pelosta.
Saakoot meistä alkavanakin vuonna näkyä ystävällisyys, toisen ihmisen kunnioitus ja se rakkaus, jolla Jumala on meitä rakastanut Jeesuksessa Kristuksessa."
Pääkirjoittaja korostaa juuri OMAKOHTAISTA USKOA!
omakohtaisen uskon tärkeyttä vaan paremminkin kollektiivisen uskon tärkeyttä ja kuuliaisuutta seurakuntaäidille? Taitaa olla kirjoittajalla ketunhäntä kainalossa. Kun vertaa tätä kirjoitusta todellisuuteen, ei kai tätä voi mitenkään ymmärtää omakohtaista uskoa tukevaksi. Omakohtaisen uskon mainitseminen tässä yhteydessä lienee vitsi tai kömpelö harhautusyritys.
"- - Korostamme omakohtaisen uskon tärkeyttä, jotta meille ja lapsillemme ei kävisi niin kuin Jeremiaan kuvaamille akanoille, joita maailman erilaiset opetuksen tuulet heittelevät- -"
ei tiedä mitä eroa on omakohtaisella ja kollektiivisella uskolla. Itse en näe vl-uskossa kovinkaan paljon tilaa omakohtaiselle uskolle.
Raamatun mukaan on vain yksi ja yhdenkaltainen usko, joka kelpaa Jumalalle. Siis on kyse kollektiivisesta uskosta. Mutta tämä usko täytyy käsittää omakohtaisesti, täytyy omakohtaisesti uskoa omat synnit anteeksi, ei voi uskoa toisen puolesta.
Luulin väärin, sillä Päivämiehessä ei ollutkaan puhujainkokouksesta vielä mitään juttua. Ilmeisesti eivät ole kerinneet tähän numeroon, tai tulevat vasta ensi viikon tai sitä seuraavan.
Päivämiehen pääkirjoitus on Matti Lääkön kirjoittama ja juuri sellainen kuin sanoit.
Mutta odotetaanpa nyt sitä puhujainkokouksen kirjoitusta, niin sitten näemme.
Kyllä minä olin seuroissa uutena vuotena ja puhuja kertoi tismalleen nämä terveiset.
Lestadiolainen ei mieti uskonsa perään, hän vain uskoo sen kummemmin makustelematta.
Seuroissa käydään viikosta viikkoon ja vuodesta vuoteen vain sen takia, että pysytään uskossa.
Siellä ei siis opita mitään uutta, vaan vanha sana kelpaa sellaisenaan YKSINKERTAISESSA muodossa.
Puhujat eivät tuo mitään uutta kuultavaksi, vaan sana on aina samantyyppinen.
Raamattua luetaan ensin pätkä jostakin ja sitä selitettään aina samalla tavalla.
On nähty, ettei mikään ole niin tärkeää, kuin pelastuminen ja siihen vaadittava usko.
Terveysasiat eivät kuulu uskovaisen puhujan neuvoihin. Terveellisyys on ajalliseen elämään kuuluva asia ja sillä ei ole merkitystä, koska sielu pelastuu, ruumis ei pelastu.
yhteisöllisten elämäntapasäännösten noudattamista. Siis ei ole kysymys kollektiivisesta uskosta.
eikä liirumlaarumia, nyt tuossa on ymmärrettävää ja totta vain 1. kappale, ja sekin ilman paikkaansapitämätöntä viimeistä lausetta
mutta kaikki tietävät totuuden olevan varsin toisenlainen. SRK:n syntilistan noudattaminen ja muiden mieliksi oleminen on kuitenkin vl-uskovaisen "kilvoittelun" kohde.
Sitä siinä varmasti oli, moni varsinkin nuorena puhujaksi asetettu kipuilee omaa taitamattomuuttaan. He tarvitsevat rohkaisua tehtävään, jossa tuntevat vajaamittaisuutensa.
Paavali oli aikansa korkeiman uskonnollisen opetuksen saanut, oli muodollisesti ja taidollisesti taitava puhuja. Kuitenkin hän kirjoitti: 1. Kor. 2:4
Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,
SRK:n seuraavaan puimatantereen puhdistamisoperaatioon. Siksi ei saa olla epävarma kun heittelee uskovaisia saatanalle!
Tätä siis tarkoitat?
Sopisihan tuo vähemmälläkin älykkyysosamäärällä tajuta ja ymmärtää. Mutta kun ei, niin ei sitten:)) ((:
on juuri näpäytys täälläkin mesoaville totuudentorville, jotka pitävät itseään muita ylempänä ja vain heillä on varaa neuvoa muita.
Tarkoitan nyt kirjoittajia, Weha, O.M, Hynde ym.
Nöyryyttä peliin, veljet!
Joo, noinpäin se on ok......
Eli muutama heppu, olkoon sitten vaikka mikä puheenjohtaja ja hänen uskolliset lakeijansa, olkoon vaikka puhujainkokous, ei omista mitään "uskon äänen torvea", vaan jvk kulkee sydämestä sydämeen, eikä sitä voida määritellä missä se on.....
Tietenkin tarvitaan keskinäistä keskustelua siitä mitä tässä ajssa on meidän tehtävä ollaksemme valona ja tukena lähimmäisillemme sekä vähentäisimme kärsimystä, toisimme evankeliumia siitä tietämättömille jne.
Tässä keskustelussa tarvitaan myös teologista ja yhteiskunnallista ym. ymmärrystä, joka lisääntyy kun keskustellaan ja jaetaan ajatuksia.
Puhujainkokouksen osallistujien laaja viisaus, elämänkokemus ja Raamatun tuntemus tulisi saattaa kaikkien saataville. Kokouksien alustukset ja pöytäkirjat tulee laittaa SRK:n nettisivulle. Tai ainakin ne tulee käsitellä kussakin paikallisyhdistykseessä.
Näin muuten tehdään monissa muissakin yhdistyksissä.
no uusi haara vl liikkeeseen kun toiset haluaa keskustelua ja toiset ei. Ruvetaan miettimään sille nimeä esim vvlhl eli vähemmän vanhoolinen lestaatolais herätylsliike
Aikaisemmat hajaannukset ovat suurelta osin päätyneet hajaannuksiksi ilman todellista syytä. Vain siksi ettei ole ollut neuvottelutaitoja.
Nyt ei tarvi mitään eri porukkaa perustaa! Vaan käydä yhdessä nöyrästi käsittelemään mennyttä, joka on pohja tulevaisuudellemme.
TESTI
Ota kantaa, jos vastaan “kyllä” anna yksi piste. Jos vastaat ”ei”, anna 0 pistettä.
1. Johtajamme ovat AINA OIKEASSA.
2. Sinä olet aina väärässä, jos on kysymys johtajan ja sinun mielipide-erosta.
3. Sinä et saa erota liikkeestä, muuten menetät jotain korvaamatonta.
4. Vain johtaja päättää, voitko saada asemaa liikkeessä.
5. Yhteisössämme käytetään omaa kieltä, joita vain jäsenet osaavat tulkita oikein.
6. Yhteisössämme jäsenet ovat yksimielisiä kaikesta ja eivät hyväksy eriäviä mielipiteitä.
7. Yhteisömme uskoo että heillä on sellaisia erikoisuuksia, jotka tekevät heistä ainutlaatuisia.
8. Yhteisömme erottaa normeja rikkoneen henkilöt ilman puolustautumismahdollisuutta.
9. Suhtaudumme epäilevästi toisiin liikkeisiin, koska pidämme itseämme parhaina.
10. Jos joku arvostelee meitä, hänet leimataan pahaksi, jopa vainoojaksi.
11. Vain meidän kauttamme löydät oikean tien.
12. Vain meidän yhteisömme ja jäsenemme ovat etuoikeutettuja.
13. Käytämme syyllisyyttä jäsentemme hallitsemiseen.
14. Oppimme perustuvat osittain johtajamme saamiin näkyihin ja visioihin.
15. Vain meiltä saat täydellistä opetusta.
16. Yhteisömme kasvaa ja se on osoitus sen jumalallisesta oikeutuksesta.
17. Yhteisömme johtajan ja hänen lähipiirinsä opetukset ovat erehtymättömiä.
18. Periaatteemme on, että kaikki mitä on sinun on myös meidän.
19. Antautuminen on välttämätöntä oikean tien löytämiseksi.
20. Lahjakkuus on sallittua, jos se palvelee ainoastaan yhteisön päämääriä.
21. Tämä yhteisö synnyttää sinut uudesti ja mitätöi entiset kokemuksesi.
22. Yhteisön jäsenen on edistettävä vain yhteistä hyvää, ei koskaan omaansa.
23. Yhteisö pakottaa sinut hankkimaan uusia jäseniä.
24. Yhteisön huumorintaju liittyy ulkopuolisten halveksimiseen, muu huumori on säädeltyä. Yhteisöstä ei saa laskea leikkiä, se on pilkkaa, josta rangaistaan.
25. Yhteisö lupaa palkkioita niille, jotka hankkivat jäseniä, joko tässä tai tuonpuoleisessa.
26. Jos totuus on yhteisön etuja vastaan, et voi kertoa siitä kenellekään.
27. Sinun tulee muuttua yhteisön arvojen ja roolien mukaiseksi, muuten olet ulkona.
28. Kaikki, mikä on yhteisön etuja vastaan on kiellettyä ja sinun tulee varjella itsesi siltä.
29. Sinun tulee ehdoitta suojella myös lakeja rikkonutta jäsentä, jos teko edistää yhteisön etuja.
30. Totuus on se totuus, jonka johtaja ja hänen nimittämänsä seuraajat sanelevat ylhäältä.
31. Uudet jäsenet käyvät läpi ajatusten ja mielipiteiden muokkaamisen yhteisölle sopiviksi.
32. Yhteisö painottaa, että omaisuuden ja rahan antaminen on jumalallinen teko ja palkitaan taivaassa.
33. Yhteisöllä on mielikuvia ja visioita ihmeellisestä tulevaisuudesta jossakin.
34. Yhteisö valvoo jäsenten mielipiteitä pitämällä hoitokokouksia, hengellisen taistelun kouluja, jälkikokouksia, jäsentilaisuuksia ja vaatimalla jäseniltä säännöllisiä todistuspuheenvuoroja ja palveluksia.
35. Uudistuksia ohi johtajiston ei sallita.
36. Johtajamme ja hänen lähipiirinsä ovat muuttuneet pyhiksi ja koskemattomiksi ja heidän arvostelemisensa tietää onnettomuutta, sairautta tai jopa kuolemaa, jonka itse Jumala langettaa.
37. Jos aiot erota yhteisöstä, sinua varoitetaan sen tuhoisista seurauksista.
38. Jos eroat yhteisöstä, olet merkitty ja henkisesti ja hengellisesti kuollut yhteisön silmissä ja kanssasi ei enää puhuta eikä olla tekemisissä.
39. Yhteisön opetus perustuu yliluonnolliseen kokemukseen ja visioihin, joita on jatkuvasti.
40. Sinua käytetään kaikilla tasoilla hyväksi yhteisössä: esim. et voi valita, miten käytät rahasi, aikaasi, ketkä ovat ystäviäsi, kenen kanssa menet naimisiin, mitä syöt ja juot, miten pukeudut, mitä ammatteja voit opiskella ja miten paljon palveluksia sinun on annettava yhteisölle.
Tulokset:
30-40 pistettä: olet vaarallisen kultin jäsen. Hae apua, keskustele sellaisten ammattiauttajien kanssa, jotka eivät ole yhteisön jäseniä, esim. Uskontojen uhrien tuki ry:n edustajan kanssa tai mielenterveystoimiston psykologin kanssa.
20-30 pistettä: olet yhteisössä, jossa on persoonallisuutta tukahduttavia kultillisia piirteitä. Mieti, onko jäsenyytesi siellä elämänlaatusi kannalta mielekästä ja voisitko vaihtaa terveempään yhteisöön?
10-20 pistettä: olet yhteisössä, jossa on vähän kultillisia piirteitä, silti moni asia ärsyttää sinua ja toivot muutosta. Edistä muutosta osaltasi kertomalla mielipiteitäsi julkisesti ja jos ne mitätöidään, eroa yhteisöstä ja etsi terveempi yhteisö tilalle.
0-10 pistettä: olet yhteisössä, jossa on erittäin vähän kultillisia piirteitä ja on demokraattinen lähes kokonaan. Ihanneyhteisöä, joka olisi virheetön, et voi löytää, mutta opit yhteisössä sietämään omia ja yhteisösi virheitä ja yhdessä opitte niistä ja toimitte virheiden korjaamiseksi. Yhteisössä on hyvä olla ja se rikastuttaa elämääsi suunnattomasti.
0 pistettä: valehtelit. Ei täydellisten ihmisten yhteisöä voi olla tai siellä voi vaania luuranko kaapissa…
...vaan eli
20-30 pistettä: olet yhteisössä, jossa on persoonallisuutta tukahduttavia kultillisia piirteitä.
lapsuudestaan saakka "ankarassa kodissa" kasvaneelta aikuistuessa yli 30, mikäli ei pääse itse irti-erotettuna onkin usein asiantuntija-apu tarpeen
Kevyesti. Oikeastaan ainoa asia, missä vl-yhteisö pärjäsi on se, ettei siellä pakoteta hankkimaan lisää jäseniä (ei siellä lähetystyötä kyllä muutenkaan tehdä). Naiset tosin pakotetaan synnyttämään lisää jäseniä...
Voisit laittaa tuon vaikka avaukseksi, niin saadaan kattavampi otos.
jälleen höpötetään jumalan valtakunnasta ja seurakunnasta, mutta lääkkö ei mainitse kertaakaan jeesuksesta. jeesus on uskon alku ja loppu. valtakuntaa tai seurakuntaa ei ole naulittu ristille vaan yksin jeesus vapahtajamme. hän sovitti synnit. mutta nyt hoetaan että seurakunta on kaikki kaikessa. kuuliaisuutta sisaret ja veljet seurakunnalle, vaikka sillä onkin jeesus hukassa!
linkki:
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=paakirjoitus_pm_01
Mutta muistettiimpa lopuun ikäänkuin aameneksi lisätä Jumalan valtakunta, joka vl-kielellä tarkoittaa samaa kuin SRK ja sen auktorisoimat vl-saarnaajat.
"---Tahdomme myös kertoa Jumalan rauhaa etsivälle sen, kuinka ihminen voi saada sydämeensä uskon lahjan ja Jumalan rakkauden. Hän saa sen, kun nöyrtyy parannukseen ja uskoo syntinsä anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin saarnassa."
..takavasemmalle. Jossakin mantrassa se vielä vilahtaa.
Monta VL saarnaa kuulee, jossa kyllä puhutaan ja kehutaan ja kiitetään sitä ainoaa omaa seurakuntaa, mutta Jeesusta ei missään näy (muualla kuin mantrassa)
Kumminkin liian keskeisellä paikalla, että voisi pellolle heittää.
Kaveri puhuu niin hankalia.
Me ry:llä tykätään siitä eniten silloin, kun se on ristillä.
Onpahan ainakin hiljaa..
Mihin SRK Jeesusta tarvitsisi?
... hölmöä tekstiä. Meinaan nuo aivopesu- ja hirmuhallintajutut. Päivämiehen tekstissä ei ollut mitään vikaa, ainakin tuossa pikkupätkässä mitä aloittaja lainasi.
T: Tiinaliina
Samoin kuin koko lestadiolaisuuden.
"
Uskonasioissa meillä ei ole varaa oikeassa olemisen tarpeeseen. Jotta säilyttäisimme lapsenuskomme, tarvitsemme paljon nöyrää ja anteeksiantavaa mieltä.
"
Kirjoittajalla ei siis ole tarvetta olla oikeassa uskonasioissa. Turha siis kysyä, mitä mieltä hän on. Kuka muuten oli kirjoittaja?
Jutusta irrallisia lauseita ottamalla saa kyllä vedettyä vaikka millaisia johtopäätöksiä. Ko kirjoituksessa asiayhteys tulee edellisestä kappaleesta, jossa kirjoittaja pohtii ihmissuhdeasioita ja kun kahden henkilön kohdalla on tullut kankeutta toisiaan kohtaan, niin silloin ei ole niin tärkeää se, kumpi on "oikeassa" vaan se, että lötydetään keskinäinen sopu.
Kaipa tarkoituksella avaaja jätti seuraavan lauseen jutusta kirjoittamatta. Juttuhan jatkuu sen kirjoittamasi lauseen jälkeen (Uskonasioissa meillä ei ole varaa oikeassa olemisen tarpeeseen. Jotta säilyttäisimme lapsenuskomme....anteeksiantavaa mieltä) ja seuraava lause jutussa on "Uskonasioissa vain yksi on oikeassa: Jumala sanansa kautta. Täällä maan päällä on seurakuntaäiti joka Pyhän Hengen välityksellä ohjaa, opettaa ja neuvoo. Jumalan valtakunnan asukaana rukoilen, että jaksan tyytyä seurakuntaäidin hoitoon ja osaan nöyrtyä pienen paikalle kaikissa asioissa."
Aivan oikein sisar kirjoittaa, sillä Jumalan valtakunnassa on aina tienviitat etsitty Jumalan sanasta. Myrskyjen aikoina suuriksi itsessään kasvaneet ovat jättäneet Jumalan valtakunnan, mutta pienet ja nöyrät ovat jääneet sisälle. Jeesus aivan pyörivässä hypyssä kiitti Jumalaa siitä, että Hän on salannut nämä viisailta ja ilmoittanut itsensä pienille ja lapsenmielisille.
"Te olette meitä ja Herraa seuraamaan lähteneet" kirjoittaa apostoli. Ja toisaalla Raamattu kertoo siitä, että uudestisyntyneellä syttyy rakkaus siihen joka synnytti ja niihin, jotka ovat syntyneetsamasta Hengestä. Näin Pyhä Henki on kaikkina aikoina koonnut omansa yhteen laumaan. Ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Tämä on kyllä pahennuksen paikka omavanhurskaille, joita Lestadius nimitti armonvarkaiksi, niille, jotka eivät halua nöyrtyä sisälle parannuksen ahtaasta portista.
Sama rukous kuin lauluntekijällä on tämänkin päivän Jumalan lapsilla: "Seurakunnasta taistelevasta, sen hoidosta, rakkaudesta kunniaasi kerran vie"
Tai sanotaan nyt vaikka niin, että kirjoittaja ei selvästikään tarkoittanut kirjaimellisesti sitä mitä kirjoitti. Oikeastaan hän ei tarkoittanut mitään. Kirjoituksen tiedostamaton motiivi oli vain pönkittää lauman tottelevaisuutta johtajille. Niin se meemi toimii.
"Hän on salannut nämä viisailta ja ilmoittanut itsensä pienille ja lapsenmielisille."
On harmillista että sorrut toistelemaan tyypillistä fraasia jolla itse asiassa johdetaan uskovaisia harhaan. Seuroissa annetaan usein sellainen kuva, että uskovaisen ideaali on naiivi ja arvostelukyvytön ihminen, jolla ei ole omakohtaista kiinnostusta Raamattuun. Miksi olisikaan, jos hengellisyydessä ei ole tarvetta pohtivalle mielentilalle ja järjen käytölle. Vaarana uhkaa tällöin naiivi auktoriteettiusko.
Tämä esittämäsi ajatus naiiviuden vaatimuksesta ja järjellisyyden torjunta ei pidä Jumalan sanan pohjalta paikkaansa.
Jumalan sana arvostelee terävästi järjen käyttöä silloin, kun on kysymys Jumalan pelastusteoista ja evankeliumista. Usko ei perustu ihmisten viisauteen (1 Kor 2:5). Mikään viisaus ei saa mitätöidä Kristuksen ristiä (1 Kor 1:17). Ihmisten ymmärrys on mitättömyyttä Jumalan pelastusteoissa (1:20, 3:19). Jumalan viisaus on silloinkin suurempi, kun se maailman viisauden mielestä on silkkaa hulluutta (1:21, 25). "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan - -. " (2 Kor.10:5.)
On olennaista tässä yhteydessä ymmärtää, mikä oikeastaan on kristitylle uskomisen kohde. Uskon kohteena eivät ole inhimillisen elämän asiat eivätkä uskonyhteisön fraasit, vaan armoevankeliumi omalle kohdalle. Siihen omakohtaisen uskomisen kohteeseen, Jeesukseen ja Jumalan armon tuntemiseen, ei inhimillinen järki riitä. Siinä ei järjellä ole mitään roolia.
Mutta samaan aikaan Raamattu korostaa järjellisyyden, kriittisen älyn ja viisauden merkitystä, sillä järki on Jumalan lahja kristitylle, kuten tietenkin kaikille ihmisille. Jumalan lahjana sitä on arvostettava, kehitettävä ja käytettävä. Kyse on kriittisestä arvostelukyvystä, jolla on tärkeä tehtävänsä.
"Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta" (Jaak 1:5).
Jo vanhan liiton aikana nähtiin järjellisyys, viisaus ja kriittinen arvostelukyky arvokkaiksi. Raamattu kertoo, kuinka poliittisen neuvonantajan tehtävään koulutettavat Daniel ja hänen toverinsa olivat nimenomaisesti erittäin kyvykkäitä käsittämään kaikkea viisautta. He olivat älykkäitä ja hyväoppisia (Dan 1:4). Muistamme myös, että Jeesus sanoi: "Minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle, olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." (Matt 10:16.)
Alkuseurakunnassa diakonin tehtäviin piti valita nimenomaan sellaisia uskovaisia, jotka olivat ”viisautta täynnä” (Apt 6:3). Paavali vetoaa uskovaisten itsenäiseen arvostelukykyyn: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille, arvostelkaa itse, mitä minä sanon." (1 Kor 10:15.)
Sen sijaan Paavali ei nähnyt uskovaisten kritiikittömyydessä ja pinnallisessa tyhmyydessä mitään ihailtavaa. Paavali nuhteli siionia: "Oi te älyttömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät" (Gal 3:1). "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat .” (Ef 5:15). Raamattu varoittaa meitä myös tiukasti fanaattisuudesta: "... ettette anna minkään hengen ettekä sanan... heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin... Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavoin" (2 Tess 2:1-3). Mielen maltin menettäminen eli yksisilmäinen fanaattisuus on aina syntiä.
Kyky eritellä asioita analyyttisesti ja arvioida niitä on kristityn arvokas hyve Raamatun mukaan. Tätä lahjaa tarvitsemme kaikki yhä enemmän tässä ajassa. Uskovaisen on tarpeen oppia arvioimaan itseään ja erittelemään asioita (1 Kor 11:31). Tässä yhteydessä kreikankielisessä Raamatussa esiintyy kreikan sana diakrinoo, jonka merkitys on ”koetella, arvioida, tehdä erotus, panna erilleen, eritellä”. Uskovan on koeteltava kaikkea ja pidettävä vain se, mikä on hyvää (1 Tess 5:21). Arvioinnissa ei saa typerästi sotkea yhteen sellaisia asioita, jotka eivät kuulu yhteen, ne on osattava erottaa toistaan (1 Kor 11:29). On kriittisesti arvosteltava varsinkin niitä jotka esiintyvät profeettoina (1 Kor 14:29). "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1).
Arvostelukyvyn lahjan oikea käyttö varjelee kristityitä liioittelemasta puoleen tai toiseen. Se auttaa taistelemaan lihan heikkoutta, fanaattisuutta vastaan. Arvostelukyky rohkaisee ns. terveen talonpoikaisjärjen käyttöön. Arvostelukykyinen säilyttää terveen varovaisuuden jokaiseen ihmiseen ja ilmiöön nähden (vrt. Jer 9:4, Miik 7:5). Se myös varjelee kristittyä liialliselta herkkäuskoisuudelta.
Tässä on voimamme ääriliikkeiden ja pinnallisten opinkorostusten houkutuksia vastaan. Tosin on totta, että arvostelukykyinen kristitty voi jäädä joukossa toisinaan hyvinkin yksinäiseksi. Kuten tunnettua, ihmisellä on taipumus mennä joukon mukana, silloinkin kun joukolla olaan menossa vahingolliseen suuntaan. Naiivi auktoriteettiusko on arvostelukyvyn vastakohta.
Arvostelukykyisinä tiedämme, että täydellisiä ja valmiita vastauksia käytännön elämän monimutkaisiin ja muuttuviin tilanteisiin ja erilaisiin olosuhteisiin ei ole yhdelläkään kristityllä. Juuri tätähän varten ihmiselle on jo luomisessa annettu järki, arvostelukyky ja omatunto. Arvostelukykyinen ymmärtää tämän eikä voi siksi sokeasti innostua sellaisista ehdotuksista ja toimintamalleista, jotka muka antaisivat vastauksen kaikkiin ongelmiin. Yhdelläkään ihmisellä ei ole hallussaan kaikkea valoa, ei myöskään yhdelläkään yksittäisellä uskovaisella. "Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti" (Fil 3:12).
Tämän esittämsäi fraasin toistelu ja eräät muut syyt ovat josaaneet aikaan, että hyvin harvalla uskovaisella onmitään kokonaiskäsitystä Raamatusta ja sen taustasta. Omakohtainen suhde Jumalansanaan on jäänyt niiden aina samojen seuroissa ksäiteltyjen tarinoiden varaan. Kkun seuroissa toistellaan tätä lapsenmielisyys-fraasia, uskovaisen oma suhde uskoon muodostuukin pinnalliseksi normien noudattamiseksi, muotojen varassa pysytteleväksi uskoksi. Silloin se on pinnallista, pelkkä hengetön kuori.
Jumala loi jo luomisessaan ihmisetä järjellisen olennon. Juuri tämä Jumalan antama järjellisyys erottaa meidät eläimistä, ja sen perusteella Jumala edellyttää meiltä myös vastuullisuutta suhteessa toisiimme, itseemme ja elämään. Armon varassa samme uskoa, mutta usko elää arjessa ja siinä kristitty on velvollinen antamaan Jumalan käyttöön järjellisyytensä ja kaikki Jumalan antamat lahjat.
Kun Jeesus kiitti Isää, Hän puhui juuri uskon salaisuudesta, joka ei järkeilemällä aukea. Jeesus itse asetti lapsen uskon esikuvaksi. Järkeileekö lapsi, eikö hän usko yksinkertaisesti?
Itsekin yliopistokoulutuksen saaneena ymmärrän kyllä järjen Jumalan lahjaksi. Eikä lapsenmielinen usko sulje pois Raamatun tuntemusta - itsekin olen lukenut Raamatun kerran kokonaan läpi ja muutenkin sitä lukenut ja tutkinut.
Muuten en ole saanut seuroissa sellaista kuvaa, että uskovaisen ideaali olisi arvostelukyvytön ihminen.
Kuitenkin kritiikinkin tulisi kummuta nöyryydessä, ei niin että minä ymmärrän parhaiten vaan että yhdessä etsitään Jumalan sanan tienviittoja ja ennenkaikkea uskotaan ARMOSTA synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. (älkää itseänne ylen viisaana pitäkö....)
En ehdi valitettavasti enempää kirjoittaa vaikka asiaa olisi.
Kuinka monta kertaa olemme kuulleet sanonnan: "Tätä ei järjellä käsitä, joten unohda ajattelu!" VL-uskossa sekä -raamatuntulkinnassa on paljon ristiriitaisuuksia ja perustelemattomia sääntöjä. Siksi niitä ei anneta alamaisten miettiä. Tästä syystä vielä 90-luvulle tultaessa esim Raamatun lukeminen itsekseen oli vl-uskovaiselta kielletty.
Mutta johtuukohan tuosta ajattelukiellosta juuri se, että vl:t kunnioittavat armeijan tahdotonta alistumis- ja alistamisjärjestelmää. Uskovaiset ovat hyviä noudattamaan perustelemattomia, järjettömiä käskyjä kyselemättä? Mitä luulet, minusta yhtäläisyydet ovat varsin suuret?
Järki Jumalan luomana ja ihmiselle antamana on hyvä ja välttämätön monissa käytännön asioissa ja toimissa. Järki ei ole kuitenkaan oíkea ohjaaja uskomisen asioissa, sillä monesti ne asiat ovat järjen vastaisia. Siitä syyst ämonet vanhat ihmiset sanoivat, että uskon asiassa ihmisen järki käy hokaraksi.
Ymmärrättekö mitä tarkoittaa hokara? Minun sanavarastooni ei ole se sana kuulunut, mutta ymmärrän sillä hortoilevaa, sinne tänne poukkoilevaa, epämääräisesti kuljeksivaa ihmistä tai eläintä.