Nyt 11 vuotias tyttäreni on karsastanut sisäänpäin syntymästään asti. 2-3 vuotiaana karsastus oli siirtynyt vain toiseen silmään ja lappuhoidon jälkeen se vaihtui toiseen silmään... jne.jne. Lappuhoitoa jatkettiin noin 5 vuotiaaksi. 6 vuotiaana tyttäreni sai silmälasit.
6 vuotiaasta tähän päivään asti silmän karsastus on vaihdellut silmästä toiseen. Esim: Jos hän katsoo minua silmiin ja karsastaa vasemmalla ja sitten hän kääntää katseensa hetkeksi alas ja kääntää taas katseensa silmiini, niin hän saattaa karsastaa oikealla. Silmälaseilla karsastus paranee huomattavasti, mutta ei häviä.
Nyt on aika uusia silmälaseja. Silmälääkäri laittoi lähetteen myös keskussairaalaan tutkimuksiin. Ajatuksena olisi leikkaustahoito.
Kysyisinkin seuraavia asioita:
1. Voiko tällaisessa tapauksessa olla leikkaushoidosta apua? Vai voiko käydä niin, että silmät alkavat karsastaa ulospäin?
2. Onko apu vain kosmeettista?
3. Paraneeko näkö jotenkin? Eli alkaako hän mahdollisesti katsomaan kohteeseen molemmilla silmillä yhtäaikaa?
4. Riskit?
Tyttäreni oli välittömästi sitä mieltä, että hän ei ulkonäön takia halua mihinkään leikkaukseen.
6 vuotiaasta tähän päivään asti silmän karsastus on vaihdellut silmästä toiseen. Esim: Jos hän katsoo minua silmiin ja karsastaa vasemmalla ja sitten hän kääntää katseensa hetkeksi alas ja kääntää taas katseensa silmiini, niin hän saattaa karsastaa oikealla. Silmälaseilla karsastus paranee huomattavasti, mutta ei häviä.
Nyt on aika uusia silmälaseja. Silmälääkäri laittoi lähetteen myös keskussairaalaan tutkimuksiin. Ajatuksena olisi leikkaustahoito.
Kysyisinkin seuraavia asioita:
1. Voiko tällaisessa tapauksessa olla leikkaushoidosta apua? Vai voiko käydä niin, että silmät alkavat karsastaa ulospäin?
2. Onko apu vain kosmeettista?
3. Paraneeko näkö jotenkin? Eli alkaako hän mahdollisesti katsomaan kohteeseen molemmilla silmillä yhtäaikaa?
4. Riskit?
Tyttäreni oli välittömästi sitä mieltä, että hän ei ulkonäön takia halua mihinkään leikkaukseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen 24-vuotias nainen ja silmäni ovat karsastaneet vähän joka suuntaan, lapsena oli sisäänpäinkarsastus ja nyt silmäni karsastavat ulos ja ylös. Toinen silmäni on leikattu kerran lapsuudessa, toisen kerran viime kesänä ja nyt menen ensi viikolla kolmannen ja toivottavasti viimeisen kerran leikkaukseen. Minulla on vuorotteleva karsastus eli kun katson oikealla silmällä, vasen karsastaa ja vasemmalla katsottaessa oikea karsastaa. Stereonäköä minulla ei ole ja en sitä myöskään saa leikkauksen avulla, joten leikkaus auttaa minua vain kosmeettisesti ja näköä se ei paranna. Minulla siis vaihtelee karsastus myös silmästä toiseen, kuten tyttärelläsi.
Olen kuullut, että usein käy niin, että lapsena leikattu sisäänpäinkarsastus kääntyy aikuisena ulospäin, mutta ei kai niin aina käy. Kun viime kesänä olin esitutkimuksessa, lääkäri varoitti, että kun ulospäinkarsastukseni leikataan, karsastus voi kääntyä sisäänpäin. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta myöskään ulospäinkarsastus ei kadonnut, ainoastaan lieveni vähän. Nyt kun ensi viikolla ylöskarsastukseni leikataan, lääkäri varoitti, että karsastus voi kääntyä sen seurauksena alaspäin. Leikkauksissa riskinä lääkärin mukaan on myös se, että voi tulla kaksoiskuvia. Niitä ei minulla ainakaan vielä ole ja muutenkin karsastus on minulle vain kosmeettinen haitta, mutta suuri sellainen ja karsastus on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen minulle paljon ahdistusta ja masennusta. Lapsena karsastus ei minua vaivannut, mutta nuorena aikuisena rupesi vaivaamaan.
Mutta en tosiaan ole mikään asiantuntija tässä asiassa, minulla on vain paljon omaa kokemusta. Ehkä silmälääkäri osaa sitten kertoa sinulle paremmin.
Kiva, että kerroit kokemuksisitasi.
Jos mitenkään mahdollista, niin voisitko laittaa vaikka tänne kommentit, miten leikkaus meni ja saavutettiinko toivottu lopputulos.
Missä leikkauksesi tehdään. Tavallinen sairaalako? Varmaankin leikkaus tehdään nukutuksessa?
Noi kaksoiskuvat vähän hirvittää, kun jostain luin, että joku ei ollut saanut ajokorttia niiden vuoksi. Kaksoiskuvat olivat ko. tapauksessa nimenomaan seurasta karsastuksen korjausleikkauksesta.
Tällä hetkellä ei tuo karsastus tunnu tytärtäni vaivaavan. Joskus joku lapsi on siitä koulussa muistuttanut kutsumalla kierosilmäksi, mutta niin ei ole käynyt montaa kertaa.
Olen kirjoitellut tälle palstalle karsastuksestani säännöllisesti jo viime keväästä samalla nimimerkillä ja otsikolla karsastusleikkaus. Jos kiinnostaa niin sieltäkin voit lukea, uudempi viestiketju taitaa olla nyt sivulla 8. Sinne kirjoitan myös sitten ensi viikolla kuinka leikkaus meni. Tällä hetkellä en toivo mitään niin paljon kuin, että saisin silmäni suoristumaan. Kesällä tehdyn leikkauksen jälkeen silmäni olivat lähes ennallaan ja kun olin pitkään leikkausta odottanut ja sitten se ei tuottanutkaan toivottua tulosta, niin pettymys oli kyllä melkoinen enkä enää oikein jaksaisi pettyä uudestaan.
Silmäni leikataan TYKS:ssä, myös aiemmin kesällä tehty leikkaus oli TYKS:ssä. Jonot sinne oli pitkät ja jouduin odottamaan pitkään, mutta yksityiseen ei minulla taida opiskelijana olla varaa. Leikkaus tehdään nukutuksessa, koska sitä toivoin. TYKS:ssä käytäntö on, että aikuiset puudutetaan ja lapset nukutetaan, mutta näköjään siitäkin käytännöstä voidaan tarvittaessa joustaa. Nukkuessa leikkaus sujuukin ihan kivasti ja sen jälkeenkään ei pahemmin mitään kipuja ole, tosin tikit pistää epämiellyttävästi silmää, muttakyllä sen kyllä kestää.
Jonkun verran olen penkonut tätä palstaa löysinkin ketjun, minne olet kirjoitellut. Taidanpa liittyä keskusteluun mukaan, kun jotain kirjoitettavaa on.
Karsastuksesta löydät paljon myös muita juttuja, kun laitat vain hakukohtaan vaikka karsastus tai karsastusleikkaus ja haet sillä tavalla. Ei tarvi sitten selata näitä kaikkiä sivuja, vaan löytää kaikki kerralla.
Leikkaus on AINA riski ,jos ei muuta niin tulehdusvaara Jos mies ei huoli vaimoksi karsastavaa tyttöä niin suksikoon.....Vain sisäinen kauneus tekee tytön kauniiksi
Itse tässä juuri etsiskelen tietoa siitä, että kannattaako "kinuta" vielä uutta leikkausta vaiko ei. Ikää on nyt kohta 30v ja toinen silmä on leikattu 2 kertaa ja toinen kerran. Ensimmäinen oli muistaakseni ihan 2v iässä ja toinen 5v iässä. Kolmas kerta oli sitten aikuisiällä, n. 21-vuotiaana. Karsastan vuorottelevasti sisäänpäin.
Olen tuossa miettinyt mikä vaikuttaa mihinkin. Eli vasemmassa silmässäni on huonompi näkö nykyään, mutta kuitenkin se karsastaa oikealla katsoessa vähemmän. Vasemmalla katsoessa oikea silmä menee selvästi enemmän sisäänpäin. Vasen silmäni on leikattu kerran ja oikea kaksi kertaa (muistaakseni näin päin). Lääkäristä saa varmaan tiedot jos haluaa?
En halua leikkaukseen sen takia, että olisi vaikea löytää kumppani. Ihmeen moni sitä huolii tälläisen kierosilmänkin. En ole siis kokenut silmiäni mitenkään esteeksi sillä saralla.
Sen sijaan koen sen muuten jatkuvasti ongelmaksi. Olen kyllästynyt välttelemään ihmisiä vain sen takia, että en pysty katsomaan silmiin ja tämän vuoksi minua pidetään välillä "outona". Kaikkea pitää räpeltää ja katse harhailee vaikka missä ja keskustelun aikana iso osa energiasta kuluu siihen, että miettii mitenpäin päätään pitää, ettei karsastus näkyisi.
En ole joutunut lapsena kiusausksen kohteeksi, kuin ihan satunnaisesti. Ensimmäisen kerran karsastus olikin "paha asia" vasta täysi-ikäisenä, kun portsari haukkui kierosilmäksi. Toki aikaisemminkin on tullut kommenttia jos jonkinlaista, mutta ei varsinaista haukkumista. Osa on jälkeenpäin sanonut (kun olen kertonut vaivasta), että ei ole huomannut minun karsastavani, mutta ihmetellyt miksi isken silmää. Ilmeisesti huomaamattani olen ihan sulkenut välillä toisen silmän kun yritän varmistaa, että se pääsilmä on se, jolla katsoessani karsastusta ei huomaa.
Nyt kun olen päässyt mieleiseeni ammattiin koen karsastuksen ongelmaksi jatkuvasti. Pitäisi puhua työkavereiden kanssa tärkeitä asioita, mutta en pysty katsomaan silmiin ja ajattelen jatkuvasti pään asentoa, ettei karsastus näkyisi. Suurin ongelma on uudet tilanteet. Ystävät ja tutut ovat varmasti huomanneet jo karsastukseni, vaikka en olisi siitä puhunutkaan. Sen sijaan uusia ihmisiä nähdessä on aina mielessä se, että ei halua ensimmäiseksi tuoda tätä ikävää vaivaa ilmi. Jo vaikkapa bussissa istuminen on usein tuskaa, kun koko ajan miettii minne ja miten katsoo, ettei muut huomaa.
Lueskelin noita muitakin vanhoja juttuja ja kyllä tuli paha mieli ja itkukin töissä karkasi, kun olivat niin koskettavia tarinoita ja niin harmillisen hyvin kuvaa omaa elämää...