Olen erittäin iloinen että olen uskomassa ja olen saanut parannuksen armon tähän oikeaan uskoon.
Mutta minua ihmetyttää uskovaiset sisarukset ja äitini jotka tunnustavat samaa uskoa heidän käytös.
Isäni eläissä sanoi mulle joskus heidän ajatuksiaa ja heidän katkeria ajatuksia ja olen monesti ajatellut isääni ja hänen sanomisiaan että ne pitävät paikkansa.
Miksi ihmiset pitää kajehtia toisia ihmisiä vaikka on jumalanlapsi ja jumala antaa kaikille mitä kukanenkin tarvitsee.
En ole rohjennut koskaan soittamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan, eivätkä he tule koskaan käymään luonani vaikka lähellä kyllä vierailevat.
Vanha äitini jo 86v käyn hänen luonan joskus mutta hän on vähäpuheinen minulle ja sit jostain päin kuulen että se laittaa huhuja minusta että olen käynyt ja olen puhunut sitä ja sitä, vaikka en olekkaan puhunut.
Olen monesti ajatellut että minkälainen sielun tila on tälläisellä ihmisellä joka näin käyttäytyy.
Tahdon silti olla ajattelematta ja haluan kulkea tässä jumalanlasten laumassa perille asti vaikka monesti sitä ajattelee äitiä ja sisaruksia että mitä pahaa minä olen heille tehnyt.
Mutta minua ihmetyttää uskovaiset sisarukset ja äitini jotka tunnustavat samaa uskoa heidän käytös.
Isäni eläissä sanoi mulle joskus heidän ajatuksiaa ja heidän katkeria ajatuksia ja olen monesti ajatellut isääni ja hänen sanomisiaan että ne pitävät paikkansa.
Miksi ihmiset pitää kajehtia toisia ihmisiä vaikka on jumalanlapsi ja jumala antaa kaikille mitä kukanenkin tarvitsee.
En ole rohjennut koskaan soittamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan, eivätkä he tule koskaan käymään luonani vaikka lähellä kyllä vierailevat.
Vanha äitini jo 86v käyn hänen luonan joskus mutta hän on vähäpuheinen minulle ja sit jostain päin kuulen että se laittaa huhuja minusta että olen käynyt ja olen puhunut sitä ja sitä, vaikka en olekkaan puhunut.
Olen monesti ajatellut että minkälainen sielun tila on tälläisellä ihmisellä joka näin käyttäytyy.
Tahdon silti olla ajattelematta ja haluan kulkea tässä jumalanlasten laumassa perille asti vaikka monesti sitä ajattelee äitiä ja sisaruksia että mitä pahaa minä olen heille tehnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen pahoillani että kärsit läheistesi etäisyyden ja ilmeisen kylmyyden tähden. Jos olet parhaasi yrittänyt heitä lähestyä ja osoittanut halusi yhteydenpitoon, sen jälkeen on aika vähän tehtävissä. Jos toisella osapuolella ei ole halua pitää yhteyttä, ei auttane kuiin opetella hyväksymään tilanne.
Hyväksymisestä saa valtavasti voimaa katsoa eteenpäin uusin silmin.
Sen jälkeen kannattaa yrittää etsiä ihmissuhteet ja ystävät sieltä missä on sellaisia ihmisiä joilal on myötämieltä ja halua olla ystäväsi. Olen varma että sellaisia löytyy. Voi olla ihan lähellä, kulman takana.