Mitä mieltä olette isovanhempien ja lastenlasten tapaamisoikeuksista? Antaisitteko lastenne huoltajuuden omille vanhemmillenne tai appivanhemmille jos itsellä tilapäisesti ongelmia?
Pertti Salovaara ehdottaa lakiin muutosta että isovanhemmat saisivat tapaamisoikeuden, miten suhtaudutte lakialoitteeseen?
Pertti Salovaara ehdottaa lakiin muutosta että isovanhemmat saisivat tapaamisoikeuden, miten suhtaudutte lakialoitteeseen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lastensojelulakihan määrää ainakin nykyisellään jo sossuja kartoittamaan lasten lähipiirin jos "äärimmänen toimenpide eli huostaanotto"
tulee lapsen kohdalla ajankohtaiseksi.
Myös huostaanotetun ja sijoitettavan lapsen lähimmäiset
(yhteydenpito lapselle läheisten ihmisten kesken)
on otettava lastensuojelulainsäädännön mukaan huomioon laadittaessa sijoitettavalle lapselle lastensuojelulain mukaista
Huoltosuunnitelmaa.
(asia on taas erikseen moniko sossu on "sattunut" lukemaan lakikirjan virkatehtäviinsä liittyen...... eihän sitä nyt mitään Huoltosuunnitelmia lapselle ja hänen perheelleen...paperiahan siinä kuluu..... vai mistä kiikastaa?)
Salovaaran ehdotus. Vaan että isovanhemmat voisivat hakea tapaamisoikeuden pojan tai tyttären luona asuvien lastenlastensa tapaamista varten.
Salovaaralta.
Miksikähän niin ajattelet?
Miten onnellinen luulet lapsen olevan isovanhempien luona kyleillessään, jos hänet on saatu sinne vierailemaan käräjäoikeuden päätöksellä, jonka isovanhemmat ovat nostaneet isää ja äitiä vastaan. Haloo hei!
Normaalit välit jos on, niin ei siinä mitään lainvoimaa tarvita lapsenlapsen tapaamiseen.
Tiesin mitä vastaat.
käytetään lapsen tapaamisia välikappaleena.
Eli tarkoitan sitä, että ei anneta esim. ex-puolison vanhempien tavata lapsenlapsiaan vaikka mitään järkevää syytä siihen ei olisikaan.
isovanhemmille.
Entäs isovanhemmille tapaamisvelvollisuus edes kerran elämässään, kun ei vielä ole 9:n vuoden aikana lapsenlapsiaan halunnut tavata.
Surullista, jaan myötätuntoni kanssasi ajatuksissani.
Miksi eivät ole halunneet tavata? Ovatko he kertoneet syytä? Oletko kysynyt syytä?
Kun tuli aikoinaan uusi perhe isälleni, en kuulu enää sukuun. Eikä lapsenikaan.
Tosi surullista. Tuli vain mieleeni, kun pidin itse isästäni hyvin paljon, hän on jo kuollut, ja jos hän olisi jättänyt äidin ja minut ja ottanut uuden perheen, olisin ihan varmasti joutunut mielisairaalaan. Niin rakas hän oli kyllä minulle.
Kyselin vain tätä isovanhempijuttua, kun olen itse siitä asiasta innostunut, kuten Salovaarakin ja haluaisin alkaa kerätä nimilistaa kansalaisadressiin, jos sellaista olisi muuallakin Suomea ajateltu tehdä. Mutta, kun en syöksy mihinkään yleensä ensin asiaan perehtymättä, ajattelin nyt kysyä mielipiteitä siitä asiasta täältä teiltäkin.
Itselläni oli mukavat vanhemmat ja pitkä välimatka heihin olisin toivonut, että he toitaisivat lastani enemmän. Lapsen isän vanhemmat eivät halunneet tavata, koska olin jättänyt heidän väkivaltaisen pojan, mitä he tietysti eivät silloin uskoneet tai ymmärtäneet. Olisin toki toivonut, että hekin olisivat auttaneet lapsenhoidossa silloin. Mutta nykyisin on erilaiset ongelmat.
Kiitos kaikille mielipiteistä, jos niitä vaan haluatte antaa. Ihan asiallinen mielipide ja siihen pieni perustelukin olisi tervetullut.
lapsella ja vanhemmalla alkaa olla tukalat paikat, jos isovanhemmat rupeavat käräjöimään tapaamisoikeudesta. Toivottavasti joku järkevä panee stopin tälle huuhaalle. Niillä ukoilla, jotka työkseen käräjöivät lastensa asioista, on yleensä yhtä hullu ellei hullumpi äiti. Voi lapsiparkaa.
jotkut todella kamalat ja ilkeät isovanhemmat voisivat ihan vanhempien kiusaksi hakea tapaamisoikeuden lapsenlapsilleen. Tulee heti mieleen tuntemani tapaus, jossa sukulaistyttö on kieltänyt miehensä äidiltä lapsensa tapaamiset ja aivan aiheesta. Tämä mummo kun huusi tulevalle äidille, että hän toivoo, ettei se lapsi koskaan syntyisi. Kaiken takana oli vaan se, ettei hän pitänyt siitä, et nuoret menivät tekemään lapsen kysymättä häneltä lupaa. Hän kun oli siihen asti tottunut määräämään kaikesta heidän kotonaan. Eikä ollut enää ihan lapsista kysymys. Reilusti yli kahden kympin oli molemmat vanhemmat. Tämä mummo on aina haukkunut kaikki lapsensa, heidän kaverinsa, puolisonsa ja heidän kaverinsa, joita ei edes tunne jne. Omat lapsensa eivät halua olla missään tekemisisissä äitinsä kanssa, koska on todella ilkeä.
Toinen tapaus, jossa lapsi joutui mummonsa luona vierestä, eli ihan pakotettuna, kun mummo harrasti seksiä avomiehensä kanssa. Vaikka lapsi itki ja aneli, että olisi päässyt pois huoneesta.
Kyllä pakkotoimet on aina pahasta. Jos todella isovanhemmat haluavat ja ovat tapaamisoikeudet ansainneet, niin luulisi järjestyvän ihan ilman erityislakeja.
Kun erosin miehestäni ja meillä oli yksi lapsi, jota miehen vanhemmat rakastivat yli kaiken ja joka jäi heidän ainoaksi lapsenlapsekseen, niin päätin jo ennen eroa, että mikään ei tule muuttumaan eron myötä suhteessa heihin. Sanoin myös tulevalle miehelleni, että olen eronnut miehestäni, mutta miehen sukulaisista en. Ei minulla ollut mitään syytä , koska he eivät ole koskaan tehneet minulle mitään pahaa, päinvastoin.
He olivat myös nykyiselle miehelleni, kuin sukulaiset, ottivat hänet lämpimästi vastaan ja kun saimme lapsen, tuli ex-anoppi onnellisena katsomaan uutta "lapsenlasta".
ei ole subjektiivista oikeutta lapsenlapsiinsa.
Mikä on mielestäni hyvä asia.
Itsellä ei ole omia vanhempia,lapsia on..ja lasten mummi exän puolelta.
Sinne olen ollut aina se paha ja "joustamaton"ihminen,kun uskalsin aikoinaan viedä tuon "mummin"ainoan lapsen...hänen pyhän poikansa;)
Olen antanut lasten tavata itsenäisesti tuota ihmistä..mutta totaalisen kyllästynyt siihen, että
tuo ihminen yhä urkkii lapsilta minun ja nykyisen mieheni asioista.Pitäisi vieläkin päästä puuttumaan meidän elämäämme,vaikka hänen poikansa se liitosta eron otti..uuden emännän kera.
Olisivat onnellisia nyt,ja tyytyväisiä elämäänsä...mutta ilmeisesti joillekin ihmisille ei riitä mikään!!
Onnekseni nyk.mieheni vanhemmat hyväksyvät minut,ja ovatkin todella herttaisia ihmisiä:)