kuljin taas iltahämärässä korpikuusikossani ja poikkesin pienen metsälammen rantaan,joka on minulle niin suunnattoman rakas hiljentymispaikka:rantajäällä näin jäniksen jäljet,mutta niiden yli oli kulkenut susi,katselin hetken yhteensulautuneita jälkiä ja lähdin pois-silloin alkoi lammen vastarannalta kuulua suden sydämeenkoskeva ulvonta-tuli vain mieleen,että,jos minäkin olisin susi,ulvoisin itsestäni ulos tämän pahan oloni-en yksinäisyyttä,sillä rakastan sitä,mutta ulvoisin pois kaiken ahdistuksen ja pahan olon elämästäni-ehkä susi oli seuraa vailla-vai olikohan silläkin paniikkihäiriö-heh,heh!!
Uusia kokemuksia korpimailta
Karjalan heili
9514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minullakin olisi tarve ulvoa ja ulista tämä puristava tunne rinnastani pois. Lapseni sairastui psyykkisesti ja en tiedä kuinka osaisin käsitellä tämän tilanteen. Hänellä on kaksi pientä lasta ja aviomies jotka ovat myös ymmällä äitinsä tilanteesta. Lapseni on aina ollut kiltti ja tunnollinen sekä toiset huomioonottava, nytkö hänen mittansa on tullut täyteen? Tämä on kauheaa, tuska puristaa ja vatsaa vääntää, mitä minä voisin tehdä asian eteen? Lapseni elää ajatuksissaan muissa maailmoissa mutta siitä huolimatta hän kieltää, että olisi sairas vaikka psykologi hänet tutki ja sanoi hänen sairastavan psykoosia. En saa öisin unta, nukun päivät ja valvon yöt, huokailen ja kävelen kotona edes takaisin, yritän keskittyä johonkin työhön ei onnistu kauaa, ajatukset ovat lapseni sairaudessa koko ajan, miksi hänelle piti näin käydä, olen huono äiti, minun syytäni on varmaan hänen sairaus,miksi, miksi,miksi??????? Auttakaa!
Älä ihmeessä syytä itseäsi äiti hyvä.
Onko tyttärelläsi vauva ikäisiä,kyseessä voi olla synnytys psykoosi,sen voi todeta verikokeella...siis eräs hormooni laskenut liian alas.?
Ole tukena,mutta muista myös pitää huolta itsestäsi.
Toivotaan että kaikki kääntyy hyväksi.
kun lääkäri totesi tyttäresi sairastavan psykoosia,niin eikö hän määrännyt samalla lääkitystä?Mielestäni psykoosissa oleva ei tunne itseään sairaaksi,eikä ole yhteistyöhaluinen lääkärien kanssa-mitä siis voisit tehdä?Saisitko houkuteltua hänet kanssasi,tai miehensä kanssa uudestaan lääkäriin.Jos kysymyksessä olisi synnytyksen jälkeinen masennus,niin silloin tyttäresi olisi yliaktiivinen,tai täysi päinvastoin,hän olisi täysin passiivinen,sekava ja harhainen.No,olipa niin tai näin,ammattiauttajan apu olisi nyt ensiarvoisen tärkeää ja pian-silloin paranemisennuste on oikein hyvä.Luoja sinulle antakoon voimia-taistele tyttäresi elämän puolesta ja lastenlastesi vuoksikin-yritä jaksaa,rukoilen puolestasi!
ei muuten mielestäni ole lainkaan hassumpaa-kokeilin sitä viime yönä,kun tunsin paniikin olevan tulossa-menin ulos ja ulvoin,kuin susi,helpotti kummasti ja ilmeisesti helpotti sitä suttakin,koska se vastasi "viestiini".Tietysti kaupungissa asuville se ei ehkä ole niin järkevä ajatus-siellä tuskin huutoosi vastaisi susi,vaan todennäköisimmin poliisin pii-paa-auto.Jännä muuten huomata,että kun ph-lääkitys alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa,niin sisältäni kumpuaa ilmoille se vanha huumorin "viljelytaito",joka oli kadoksissa.On ollut välillä päiviä,jolloin olen löytänyt nauramisen elämääni ja jopa onnistunut naurattamaan muita(tietysti sellaisia,jotka tätä Pohjois-Karjalan huumoria ymmärtävät)!
oletko jaksanut käydä palstalla lukemassa kommentteja?Minulla on niin suuri sydämen tuska sinun ja tyttäresi,sekä hänen perheensä puolesta!!Tahtoisin niin auttaa,mutta mitä voisin tehdä?Sydämeeni koskee hätä lapsesi ja hänen perheensä puolesta-olen itsekin äiti ja mitäpä ei äiti tekisi lapsensa puolesta.Kerrothan meille hätääntyneille,jos apua tilanteeseesi löytyy??
niin psyykkiset kun fyysisetkin tulee jos on tullakseen. Nykyään osataan jo hoitaa psykoosiin
sairastuneita eli pääasia. että lapsesi on hoitosuhteessa ja saa oikeat lääkkeet. Itseäsi
soimaamalla tuhlaat vain energiaasi. Voimavarat
kannattaa keskittää lapsesi ja Hänen perheensä tukemiseen. Ja jos paikkakunnalllasi on sellainen
psyykkisesti sairaiden lähiomaisryhmä, niin sitä
kautta saisit myös tukea ja keskustelu seuraa, ettei tarvitse itsesyytöksissä elää.
Jaksamista ja Voimia Sinulle!
onko tyttäresi elämä "selkiytynyt",siis saitko sinä tai vävysi hommattua hänelle apua.Lämmöllä teitä ajattelen...
mä olisin kyl ollu aivan kauhusta kankee,jos susi olis ulvonu niin lähellä-pelkään isoja koiriakin.Kuis sää uskallat ny sit sinne metsään mennä?
minuttii säikkäytti aika pahasti,se kun oli ensimmäinen kerta,kun kuulin luonnossa susin ulvovan ja pittää myönttee,jotta pitkät olj askelleet,kun kottiin päin ryntäsin.Vaan mikäpäs se on tiältä rappusilta susille uluvvoo,jos tulloo lähelle,vetäsen oven kiinni.Oon mie metässä kävelly joka päivä,mutta keksin,että jos mie oikkein kovalla iänellä laulan siellä,eköhän tuo susikkii pakkoon lähtene,kun on monet ihmisettii lähtenä.Koiria en tosin iltasin yksin laske ulos,vuottelen niiden "toimitusta"tuossa ulkona-niille susi on vaaraksi-tuskin miulle!