Perheessä on äiti ja isä. Äidillä entisestä avioliitosta yksi lapsi ja isällä entisestä avioliitosta kaksi lasta. Nykyään yksi yhteinen lapsi. Miten käy perinnön jaossa? Saako yhteinen lapsi enemmän kuin muut (mikäli testamenttia tai muita sopimuksia ei olla tehty)?
Kiitos tiedoista.
Kiitos tiedoista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teidän yhteinen lapsi ja äidin entisestä liitosta oleva lapsi perivät äidin omaisuuden. Isän kuollessa, isän kaksi edellisen liiton lasta, sekä nykyisestä liitosta oleva yksi lapsi perivät isän. Eli käytännössä teidän yhteinen lapsi perii enemmän koska hän perii teiltä molemmilta. Kannattaa huomioida, että jos nyt esim. vaimosi kuolisi, niin vaimon edellisestä liitosta oleva lapsi perii samantien vaimosi omaisuutta ja sen kautta vaimon entinen puoliso (jos lapsi on alaikäinen) saattaa päästä käsiksi tähän lapsen perintöön. Suosittelen ehdottomasti testamentin tekemistä, niin kaikki osapuolet välttyvät mahdollisilta riidoilta.
Itselläni on vähän samantapainen tilanne, sillä erotuksella että nykyisellä miehelläni ei ole aiemmista liitoista lapsia. Minulla niitä on 3 ja sitten on 1 yhteinen. Koen järkeväksi tehdä omistustestamentin mieheni hyväksi ja toivon, että kaikki lapset vaativat lakiosaansa vasta mieheni kuoltua (siis jos itse kuolen ensiksi). Lisäksi testamentissa on jälkisäädös, että mahdollinen mieheni uusi puoliso ei pääse osalliseksi omaisuudestani tai sen tuotosta, vaan lapset sitten kun miehestäni aika jättää.
Tulin tähän tulokseen sillä ajatuksella, että jos me mieheni kanssa joudumme esim. kolariin ja minä kuolen, mieheni halvaantuu. Niin hän ei voisi myydä taloamme, koska lapset perivät minun osuuteni. Haluan, että miehelläni on kaikki oikeudet myydä omaisuuttamme ja hankkia esim. tällaisessa tapauksessa asunnon, jossa voi vammaisenakin asua jne. No, tämä on minun ratkaisuni. Miettikää miten haluatte asioiden hoituvan jos teille molemmille tai toiselle sattuu ikävästi ja sen pohjalta sitten laatimaan testamentti ammattilaisen avulla, että ei tule virheitä.
Lain mukaan alaikäisen omaisuutta valvoo maistraatti - sitä ei pääse periaatteessa ainakaan väärinkäyttämään.
Melko monet miettivät hyvinkin tarkkaan noita taloudellisia asioita siltä varalta jos läheinen sattuu kuolemaan.
Kokemuksesta voin sanoa, että taloudellisilla asioilla on merkitystä - mutta harvoin osataan ollenkaan varautua siihen henkiseen tilanteeseen ja vaikeaan prosessiin mikä läheisen kuolema usein aiheuttaa. Yksi hyvä "vakuutus" olisi se, että ennen tälläista tapahtumaa mahdollisimman kattavasti keskustelisi läheisten kanssa aiheesta "mitä jos kuolen". Näistä keskusteluista olisi hyötyä selviytymisessä.
Esitetty kysymys tuli hyvin vastatuksi, että uusioperheen yhteinen lapsi saa puolisoiden lapsia enemmän perintöä perintölain mukaan.
Näinhän se perintölaissa menee aviopuolisoiden kuolemien järjestyksestä, netto-varallisuuden erotuksesta ja tasingosta riippumatta.
Testamenttien kaikkivoipaisuutta epäilen, koska tietojeni mukaan katkerat perintöriidat ovat useimmiten juuri testamenttien aiheuttamia.
Sanot omat lapsesi ohittavan testamenttisi säädöksellä estäneesi puolisosi mahdollisen uuden puolison pääsyn osalliseksi jättämääsi perintöön. Puolison avio-oikeuden evääminen on vakiintunut käytäntö. Mutta minua arveluttaa millä toissijaismääräyksellä käytännössä varmistuu, että omistusoikeustestamentin saaneelta leskeltä jää mitään perintöä jopa lakiosastaan luopuneille rintaperillisille.
No, eihän kaikkea tarvitse varmistaa ja silti asiat toteutuvat parhain päin!
1. Testamentti = jälkisäädös
2.
//Koen järkeväksi tehdä omistustestamentin mieheni hyväksi ja toivon, että kaikki lapset vaativat lakiosaansa vasta mieheni kuoltua (siis jos itse kuolen ensiksi).//
Jos lapsillasi on lakiosan tarve, heidän tulee esittää lakiosavaatimus leskellesi kuudessa kuukaudessa siitä lukien, kun testamentti kuolemasi jälkeen on annettu heille tiedoksi. He EIVÄT VOI lykätä lakiosavaateen esittämistä lesken kuoleman jälkeiseksi, silloin nimittäin lakiosan vaatiminen sinun perinnöstäsi on myöhäistä.
Vaatimus siis tulee esittää 6 kk:ssa, mutta lakiosaa ei tarvitse lesken elinaikana suorittaa (maksaa), jos lapset tämän hyväksyvät. Silti he säilyttävät oikeutensa lakiosan saamiseen, vaikka saaminen jäisi lesken kuoleman jälkeiseen aikaan.
Leskelle on lakiosavaatimuksesta huolimatta turvattu elinaikainen asuminen puolisoiden yhteisessä kodissa. Lakiosan suorittamiseksi lesken siis ei tarvitse myydä asuntoa.
3.
//Lisäksi testamentissa on jälkisäädös, että mahdollinen mieheni uusi puoliso ei pääse osalliseksi omaisuudestani tai sen tuotosta, vaan lapset sitten kun miehestäni aika jättää.//
Tarkoittanet, että olet testamentissa määrännyt, ettei miehesi mahdollisella tulevalla puolisolla ole avio-oikeutta miehesi sinulta testamentilla saamaan omaisuuteen tai sen tuottoon.
Mutta mitähän tarkoittanee "vaan lapset sitten kun miehestäni aika jättää"?
Oletko testamentissasi määrännyt, että miehesi perii sinut ensin ja että miehesi kuoltua omaisuutesi (tai sen jäljellä oleva osa) lankeaa perinnöksi neljälle lapsellesi. Jos olet näin tehnyt, lapsillasi ehkä ei ole kovin suurta tarvetta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Jos sen sijaan olet määrännyt omaisuutesi miehellesi omistusoikeudella ilman sanotunlaista ns. toissijaismääräystä, kolmen aikaisemmasta avioliitosta olevan lapsesi olisi järkevää esittää lakiosavaatimus leskellesi. Sanotut lapsesi nimittäin eivät ole miehesi perillisiä, ja halutessaan hän voisi jättää heidät kokonaan perinnöttäsi. Näin käykin, ellei hän lapsiasi omassa testamentissaan muista. Jos hänellä nyt tällainen testamentti olisikin tehtynä, hän voisi se, kenellekään kertomatta, vapaasti muuttaa. - Edellä oleva siis pätee siinä tilanteessa, että testamentissasi ei ole toissijaismääräystä lastesi hyväksi.
Saadessaan omaisuutta omistusoikeudella leski maksaa tästä saannostaan perintöveron (ja aikanaan lapset samasta omaisuudesta uuden perintöveron). Jos leski saa omaisuutta vain hallintaoikeudella, hän ei tältä osin maksa perintöveroa; sen maksavat perilliset (lapset), joiden veroa huojentaa lesken hallintaoikeuden perinnölle muodostama rasite.
Me tehtiin miehen kanssa viime kesänä testamenttia ja kuten yx tavallinen tuossa muistutti, niin testamenttiahan voi muuttaa vielä vaikka missä vaiheessa, joten ei ole koskaan varmaa, että mitä mies keksii vuosien varrella (ei sillä ettenkö häneen luottaisi, mutta lapsieni raha-asioissa toimin tarkasti) ja siksi teimme yhteisen testamentin (vaikka emme toisillemme aio mitään edes periyttää), joten jos hänen sanansa ovat mitättömät, niin ovat sitten minunkin.
Joo, mutta se mitä minun piti varsinaisesti tähän kirjoittaa oli se, että kuvitellaanpa tilanne, jossa vaikka ensin kuolee sinä ja sitten sinun ja exän lapsi/lapset. Tässä tilanteessa sinun omaisuutesi osuus hujahtaa exälle perintökaaren mukaan, jollet ole sitä poissulkenut. Juuri tämän takia me käytiin se testamentti ennenkaikkea tekemässä, sillä ainakin minä haluan, että jos minun ja exän lapsi kuolee, niin rahat siirtyy sitten hänen siskopuolelleen eli minun toiselle lapselleni eikä exälleni.
Niin tai näin, niin uusperheellistä suosittelen kyllä aina kääntymään KOKENEEN lakimiehen puheille näissä testamenttiasioissa. Mekin väylättiin ties kuinka kauan testamenttia, että saatiin mieleinen, mutta nyt pitäisi olla sellainen, joka ottaa mahdollisimman kaikki tilanteet huomioon toissijaismääräyksillä.