Avomieheni sairastui masennukseen neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran ja on sen jälkeen sairastunut joka vuosi. Mikään lääke, jota hän on kokeillut ei ole tuonut helpotusta, vaan olo on parantunut itsestään noin puolen vuoden kuluttua sairauden alkamisesta. On kuitenkin tuskallista ajatella että sama jatkuu koko loppu elämän. Hänellä ei ole esimerkiksi mitään lukion jälkeistä koulutusta johtuen siitä että hän on keskeyttänyt kaikki mihin on ryhtynyt kun sairaus on taas iskenyt. Nytkin hän on maannut kaksi viikkoa sängyssä eikä ole mennyt kouluun. Hän ei nuku yhtään tai jos nukkuu niin erittäin rauhattomasti (puhuu nukkuessaan ja saa hirveitä sätkyjä niin että minäkään en voi nukkua). Ongelmana on ilmeisesti ylikierroksilla käyvät aivot, joissa pyörii ahdistavia ajatuksia. Lääkäri määräsi taas uusia lääkkeitä, mutta ei näistäkään ole mitään apua. Haluaisin kuulla onko joku kärsinyt samanlaisesta uusiutuvasta masennuksesta, jolle ei löydy mitään selitystä. Paraneeko tällaisesta koskaan (avomieheni on vielä nuori, 25-vuotias)? Paheneeko vai helpottuuko masennusjaksot? Voisiko kognitiivisesta terapiasta olla apua? Miten voisin parhaiten tukea häntä? Pitäisikö mun hyväksyä se että hän ei nouse aamulla ylös, hienovaraisesti vihjaista kouluun menosta vai tapella siitä joka aamu? Haluaisin kuulla myös ihan yleisesti kommentteja masentuneiden puolisoilta. Esimerkiksi siitä miten te selviydytte ja mitä sitten jos ei jaksakaan olla se vahva. Mikä saa teidät pysymään iloisina ja pirteinä?
avomiehen uusiutuva masennus
Avovaimo
131145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No, eipäs vaivuta vielä epätoivoon. Masennus on tietysti todella julma sairaus, eikä sitä kenellekään soisi. Itse kävin masennuksen läpi ja se on kestänyt nyt reilun vuoden, myöskin 25-vuotias. Pahin on takana (toivottavasti), mutta mietoa lääkettä syön vieläkin.
Lääkärini sanoi mulle, että lääkitystä jatketaan vielä noin puoli vuotta siitä kun olo on normalisoitunut. Silloin uudelleen sairastumisen riski pienenee.
Tiedän sen, että pahimmillaan sitä ei jaksa nousta sängystä ylös, eikä halua kenenkään patisteluja kuunnella.
Tosi homma on kuitenkin, että siellä sängynpohjalla ei parane. Sitä on vaan noustava, jaksettava ja oltava vahva.
Siksipä neuvoni sinulle onkin, että miehesi on saatava sängystä ylös. Ulkoilemaan tai kauppareissuja tai ihan mitä tahansa muuta kuin siellä sangyssä makaamista.
Jos ei hyvällä niin sitten pahalla ja vaikka pirunmoisen tappelun kans, se kuulostaa aika julmalta, mutta näin se on.
Itse olen näin jälkeenpäin todella kiitollinen ystävälleni, joka jaksoi potkia vauhtia vaikeina aikoina. Se oli vaikeaa aikaa ja tuntu, ettei millään jaksa, mutta ystäväni pakotti jaksamaan. Silloin se tuntui pahalta ja lähes vihasin sitä ihmistä, mutta ilman häntä makaisin varmaan siellä sängynpohjalla vieläkin.
Masennus on vakava sairaus, mutta siitä kyllä paranee. Se ei tapahdu päivässä eikä kahdessa, mutta voitettavissa se on.
Ei muuta kuin tsemppiä ja se pitää muistaa, että koskaan ei saa antaa periksi.
ei masennus oo niin yksinkertanen sairaus et se menis noin vaan puolessa vuodessa ohi. todennäkösesti miehesi ei oo vielä kertaakaan kunnolla toipunut masennuksesta, jos kerran takapakkia tulee kokoajan. onko hän käynyt missään psykiatrilla säännöllisesti? ei pelkät lääkkeet paranna, siihen tarvii muutakin...mulla ainakin terapia autto. oon kohta 21 vuotta, syöny 3 vuotta lääkkeitä ja käyny 4 vuotta terapiassa..on auttanu älyttömästi. jos vielä tulee vanhat kuviot mieleen tai käsittämättömistä syistä paha olo, meen aina lääkärin kanssa juttelemaan. yhdessä sitten mietitään mistä se on peräisin. oon nykyään jo työkykyinen enkä pelkää masennuksen uusivan. jos niin käy, tiedän ainakin kenen puoleen kääntyä. kerro jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmän
Silloin kun mies oli ekan kerran masentunut niin se kävi psykiatrilla, mutta se oli vaan sellasta että ne tuijotteli tunnin toisiaan ja lopulta mieheni ei enää mennyt sinne. Viime talvena hän kävi juttelemassa säännöllisesti jonkun sosiaali-ihmisen kanssa (ei siis mikään psykiatri/psykologi) ja siellä mieskin tykkäs käydä mutta sinne hän ei jostain syystä enää pääse (soitti ja kysyi, mutta eivät ottaneet). Jostain syystä lääkäritkin kirjoittavat innolla uni- ja masennuslääkereseptejä, mutta eivät passita häntä oikeaan hoitoon. Mies itse on vielä sitä mieltä ettei psykiatreista ole mitään hyötyä. Onko sulla jotain hyviä perusteluita, joilla saisin hänet uskomaan että terapiasta olisi jotain hyötyä? Mitä se psykiatri voi tehdä että olo paranee?
PS. Äijä lähti tänään kouluun :)
ei kukaan voi pakottaa ketään hoitoon,sen pitäis lähteä ihmisestä itsestään et haluaa toipua ja parantua. siihen tarvii kauheesti vaan omaa motivaatiota. sen äijän pitäs vaan ite kauheesti haluta, että sen olo paranee! mulla kävi hyvä tuuri, kun mulle tarjottiin aika nopeesti kelan psykoterapiaa ja sopiva terapeuttikin löyty. itelleni on kauheen tärkeetä et voi puhua jollekin ihan kaikesta, ja yleensä terapeutti on se "ulkopuolinen" henkilö ja näkee sun tilanteen objektiivisesti. mut en tiiä, ei kaikki kuulemma tykkää puhua ja onhan se vaikeeta. tärkeetä ois, jos miehes löytäis sellasen ammatti-ihmisen, josta se tykkäis niin paljon, et vois vähitellen alkaa puhua. mut se taitaa olla aika vaikeeta nykyään. läheisten tehtävä on tietysti tukea ja kuunnella, mut ei toimia terapeuttina eikä kenenkään tartte siihen ruveta. se on ammattiauttajan tehtävä. mut mulle ainakin on/oli kauheen tärkeetä vaan se, et ystävät ja perhe oli vaan läsnä eikä jättäny mua. sen enempää ei tarvii tehdä. ainii, mun nimi on anna :)
Heipa hei,meilla samaa onkelmaa.
Mies sairastui tuossa 20korvilla ja laukaisevana tekijana oli pilven poltto ja ulkomailla oleskelu yksin (turvattomuus).Miehen lahisukulainen on tehnyt itsemurhan kun mies oli 18v.Oireina "meilla" oli ahdistuskohtaukset ja pelot,jonka vuoksi diagnoosiksi tuli paniikkihairio.Ennen laakariin menoa mies meni jopa psykkoottiseen tilaan,tarisi ja huusi.
Haluan kuitenkin rohkaista sinua,oli miehen tilanne mika tahansa.Itse menin paljon mukaan alkuaikoina miehen tuskaan,luulin etta saan hanet ulos "paastaan" jos tarpeeksi koitan.Mutta en saanut.Ja luulen etta vaikka onkin toisen puoliso ja lahin ihminen,on huolehdittava itsestaan,ja sitten vasta toisesta.Meilla mies meni hoitoon,sai laakkeita ja kavi terapiassa.Han taisteli,oli reipas,vakisinkin.Laakkeet vei halut ja latisti kaiken tunne-elaman.Terapeutti ei osannut auttaa.
Sitten mies rupesi lukemaan sairauksista,paatti etta nyt tasta paastaan.Laakarit eivat oikein ottaneet tosissaan.Aina kun tuli huono kausi,mies soitti ja toisesta paasta oli aina sama virsi:taalla resepti odottaa.Mies kantaa hatavara pakettia kokoajan mutta jatkuva kaytto oli vain sen pari vuotta.
Itse olen aina ollut kaytettavissa mutten ole enaa pitanyt vastuullisena tai hoitajana miehelle.Pienista asioista voi aloittaa,yhdessa laitetaan ruokaa,kaydaan kaupassa jne.Sairaudesta e i kannata jauhaa kokoajan,antaa toisen puhua jos haluttaa.Koitettava itse olla se terve esimerkki,olla oma itsensa.Ei kannata varoa sanomisiaan,valilla olin todella vihainen,koska elama oli pitkaan sairauden kanssa elamista.Voi sanoa toiselle ettei nyt jaksa.
Sina et voi hanta parantaa,muista se.Minun mies on nyt hyvakuntoinen,itsetuntokin alkaa palautua.Masentuva ei nae itsessaan mitaan hyvaa.Elama ei ole elamisen arvoista,koulussa tai ulkomaailmassa ei ole mitaan miksi nousta,tai itsessa ei ole voimaa nousta.Se on tunneli jossa ei ole valoa.
Muista pienet askeleet ja se tosiasia etta mielen sairaus ei monestikaan koskaan taysin parane mutta sen kanssa voi oppia elamaan,oppia hyvaksymaan.
Tsemppia ja mukavaa kevatta kaikesta huolimatta.
Olosi helpottuu huomattavasti vaihtamalla miestä. Masennus ei vähene iän myötä, eikä siihen ole lopullista hoitoa, koska kukaan ei oikeasti tiedä mistä masennus johtuu. Häntä voit tukea niin kauan kuin jaksat.
Älä sinä sairastu samaan tautiin hänen kanssaan, joten ota etäisyyttä ainakin vähäksi aikaa. Et saa häntä terveeksi ja sinulla on omakin elämäsi elettävänäsi, joten matkalaukkukauppaan sinuna menisin ensimmäiseksi.
Miehelläsi on tässä erossa se etu että on jo valmiiksi masentunut,eikä ratkaisusi, jota suosittelen satuta häntä paljon lisää. Sitten kun hän mahdollisesti tulee terveemmäksi ja huomaa,että oletkin mennyt, niin hän hankkii itselleen uuden puolison, jos jaksaa.
no ei tuo ole kyllä mikään ratkaisu masennukseen! Itselläni mies oli se viimeinen oljenkorsi johon jaksoin pahimmillani ollessa tarttua! Jos hän silloin olisi minut jättänyt en kyllä olisi siinä tilassa nähnyt enää yhtikäs mitään syytä olla mullan yläpuolella. Toki on asia erikseen jos puoliso ei oikeasti enää jaksa...
Minun masennusta ahdistusta hoidettiin masennuksena kaikkine masennuslääkkeineen tuloksetta, kunnes tajuttiin, että olenkin maanis-depressiivinen. Masennuslääkkeet otettiin pois ja tilalle annettiin toiset, mielialaa tasoittavat lääkeet. Ne olivat paljon paremmat.
Kumpa lääkärit eivät vain aina tarjoaisi ratkaisuksi masennusta! Muitakin mieliala-tauteja on vielä olemassa.
Yksi tärkeä asia on ulkoliikunta ja / tai ruumiillinen
työ ulkoilmassa.
Ne on erittäin tärkeitä tuossa tilanteessa.
Itsensä väsyksiin asti joko tekemällä pitkän kävely-,hiihto-tai minkä vaan lenkin tai esim. tekemällä lumitöitä väsyksiin asti.
Kannaattaa kokeilla ,ei maksa mitään.
Viimeisin vaihtoehto minusta on lääkkeet !
turpasi tukossa ennen kuin olet sairastunut vakavasti johonkin psyyken sairauteen.
Kuulehan poju !
Se o semmonen juttu että kun sinä tosissaan sairastut nii se onki sitte myöhästä vastailla mihinkää tämmösiin kysymyksiin.
Ei sinusta ennää oo vastailemmaan ku sulla on mielenterveys sillä mallilla.
oon itekki ollu masentunut pitkän työttömyyden aikana ja huomasin että ilmaista ja parasta lääkettä oli kova ruumillinen työ ( Ulkona ) tai kova ,pitkä lenkki kuten esim. hiihtolenkki !
jos lääkkeitä en olisi tarpeeksi aikaisin saanut en enää tässä kirjoittelisi vaan olisin haudassa.
että masentuneiden omaisille on myös omia ryhmiä.
Ryhmät on tarkoitettu puolison virkistykseen,keskusteluun ja myös käytännön asioiden neuvontaan.Kysy lähimmältä psykiatrian poliklinikalta esim.
Voisiko miehesi masennus liittyä vuodenaikoihin?
Esim.kaamosmasennukseen on olemassa tietääkseni valohoitoja jms.Tuosta aamunousemisesta.Voisiko tehdä jonkin sopimuksen siitä,että hän pitää siitä kiinni,että nousee ihan oman itsensä ja olonsa vuoksi, vaikka tuntuisi miltä.Masennuksessa aamut ovat yleensä pahimpia ja siksi sopiminen etukäteen voisi olla parempi,kuin siinä aamulla keskustelu,kun olo on muutenkin kurja.Voithan ehdottaa vielä,että teet itsekkin sitten jonkun asian,mistä pidetään kiinni.Totta on tuo, mitä muutkin ovat sanoneet,että sängystä pitäisi päästä ylös.Olin itsekkin sisällä ajattelemassa pahaa oloani vaikka kuinka kauan, mutta sitten järjestin muutaman vakinaisen menon,sellaisia mistä pidän myöskin ja koin heti näiden menojen jälkeen aina oloni paremmaksi.Sitä ihminen uppoaa niin syvälle siihen henkiseen kipuun,että tällaiset menot ja vaikka ulkona kävely katkaisevat hetkeksi sen olon,tuovat tavallaan takaisin pintaan hetkeksi.Voimia sinulle ja miehellesi.