Menin eilen toiveikkaana uusinta ultraan. Mieheni ei ollut nyt mukana, kun ajattelin, että en nyt häntä tarvitse. Kun olin makuulla ja lääkäri laittoi ultran paikalleen, niin monitorioon tuli vain musta aukko. Heti arvasin, että kaikki ei ole kunnossa. Lääkäri yritti ja yritti löytää sikiötä, mutta ei tullut mitään esiin kuin pieni kuihtunut pläntti. Sikiöni oli menehtynyt, pieni ei jaksanut lähteä kasvamaan. Ehkä ne pienet hcg arvot enteilivät jo tätä.. Maailmani romahti täysin. Itkettiin mieheni kanssa kotona halitusten ja olo oli molemmilla tyhjä. En tiedä miksi tämä ottaakin näin hemmetin koville, mutta itken nytkin tätä kirjoittaessani.
Huomenna tulee ottaa pillereitä jotta saan vuodon aikaiseksi ja kaikki kohdun tyhjentymään. Se tulee olemaan kivuliasta ja pitää olla aikuinen ihminen koko ajan läsnä. Pelottaa sekin. Isäni tulee kanssani.
Onneksi sain ainakin ensi tiistaille asti sairaslomaa, sillä töihin minusta ei ole.
Miten jotkut jaksavat tätä useita kertoja kun tämä on niin järkyttävää, varsinkin kun pitkien odotusten ja hoitojen kautta tulee raskaaksi. Toiveet ovat niin korkealla.
Tulipa kirjoitettua pitkä juttu, mutta tämä helpoittaa taas vähäsen.
Huomenna tulee ottaa pillereitä jotta saan vuodon aikaiseksi ja kaikki kohdun tyhjentymään. Se tulee olemaan kivuliasta ja pitää olla aikuinen ihminen koko ajan läsnä. Pelottaa sekin. Isäni tulee kanssani.
Onneksi sain ainakin ensi tiistaille asti sairaslomaa, sillä töihin minusta ei ole.
Miten jotkut jaksavat tätä useita kertoja kun tämä on niin järkyttävää, varsinkin kun pitkien odotusten ja hoitojen kautta tulee raskaaksi. Toiveet ovat niin korkealla.
Tulipa kirjoitettua pitkä juttu, mutta tämä helpoittaa taas vähäsen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sydäntäni kouraisi, sillä tiedän kokemnuksesta mitä käytte läpi. Vaikka ehkä nyt ei tunnukaan siltä, niin elämä kyllä kannattelee vaikeiden asioiden läpi ja ylitse. Kohtalotovereita on paljon ja lapset todella ovat lahjoja, vaikka joku ajattelematon muuta sanoisi. Toivon teille voimia ja jaksamista!
Voi että tuntuu pahalta...Mäkin olen seurannut sun kirjoituksia ja oon aatellu, että onpa ihana, kun joku vihdoin onnistuu...Koita jaksaa!Vaikea varmaan aatella mitään tulevaa, mutta kumminkin alkio kiinnittyi ja lähti kasvuun, joten eikös se ole ihan hyvä...Mulla on asiat täällä kans ihan kesken. 18.12 oli se siirto, 29.12 hcg yli 80, plussatut kotitestit 31.12 ja 2.1, ja sit 2.1 otettu verikoe näytti 1...Maa tuntui kans murenevan alta. Sottelin hoitavaan yksikköön ja ne käski tehä uuden kotietstin, jonka tein eilen, ja se oli PLUSSA. Huomenna pääsen polille, toivottavasti. En kyllä hirveitä oota, mutta on hyvä saaha siaan varmistus. Epäilevät sitä tkn verikoetta.. Oot joihinkin munkin kirjotuksiin vastaillut, ja siksikin oon seurannut sun koettelemuksia..Lepää nyt ja hoida itseäsi ja yritä aatella eteenpäin! Voimia oikein paljon, ja haleja!!!
miten sinulla meni polilla! Toivottavasti teilla on parempi onni!
Voimia sulle.Otan osaa.Toivottavasti viel jaksatte yrittää uudeleen.
Paljon, paljon voimia teille ja lähetän lämpimiä halauksia ja ajatuksia.
Olen niin pahoillani, kenenkään ei pitäisi käydä läpi näin rankkaa asiaa.
tosiaan. Jotenkin riipaisi kovasti kun olen seurannut sun kirjoituksia ja ajatellut, että tosi hieno homma kun onnistuitte. Meillä on piinaava jonotusaika vasta menossa. Ehkä joskus puolen vuoden kuluttua päästään hoitoihin mukaan. Toisaalta tosi hyvä kun täällä on niin monenlaisista kokemuksista kirjoiteltu niin voi itsekin vähän varautua kaikenlaiseen. Eihän sitä liian suurin toivein pidä lähtä mukaan.
Olen miettinyt jo itsekin tilannetta, että hoidot eivät tuota tulosta. Se tuntuu varmaan tosi pahalle.
Yritä sinä jaksaa.
Oliko teillä eka hoito kerta?
Olen pahoillani puolestasi. Minulla on ollut vähän samanlainen kokemus tässä meneillään. Toisessa ICSI hoidossa lokakuussa tulin raskaaksi ja olin varovaisen toiveikas tulevasta. Lopputulos oli kuitenkin tuulimuna ja itsestään alkanut keskenmeno vkolla 8. Olen siitä asti käynyt viikoittain verikokeessa, koska halutaan seurata että hcg arvoni laskevat nollaan. Toivon todella, että tänään olisi ollut viimeinen verikoe ja pääsisin tästä joitenkin eteenpäin. Tähän on nyt mennyt jo 3 kuukautta kokonaisuudessaan.
Se miten näistä jatkuvista pettymyksistä selviää on kyllä aika vaikea kysymys. Olen päätynyt siihen ettei kai ole muuta vaihtoehtoa. Meille on annettu jostain syystä huonot pelikortit tässä asiassa ja niillä on vain pelattava. Masentavaa se toki on.
Pyydä sinäkin lääkäriltäsi keskenmenopaketin ottamista ennen seuraavaa hoitoa niin ehkä asialle voisi seuraavassa hoidossa koittaa tehdä jotakin. Tosin pelko seuraavasta keskenmenosta varmasti kasvaa kun kerran sen on kokenut.
Tsemmppiä sinulle raskaana aikana!
puolestanne, voimia teille hirveästi ;(
teille kaikille rohkaisevista sanoista. Olette todella tärkeitä! Yritän kerätä voimia ja kasata itseäni. Onneksi lähelläni on ollut hyviä ihmisiä. Tämä oli meidän eka ivf ja sen ensimmäinen pass hoito. Vielä on pakkasessa alkioita odottamassa. Olemme toisaalta alussa, mutta kuitenkin yritystä kohta kaksi ja puoli vuotta. En tiedä milloin olemme valmiita uuteen yritykseen ehkä keväällä. Pääsemme onneksi ensi kuussa Amerikan lämpöön. Jos siellä tämä paska unohtuisi siksi aikaa.
Millainen se keskenmeno paketti on? Mitä tutkimuksia vielä voisimme tehdä jotta keskenmenon voisi poistaa?? Jotain kromosomitutkimuksia ont tehty miehelle ja ne on ok ja vereni on O joten sekin ok.
Tämä on kyllä tosi raskasta ja toivon teille myös haleja, jotka ovat samassa tilanteessa. Tälle ei löydä mitään järkevää selitystä miksi meillä pitää olla näin kova kohtalo. Pelkään toki jo ensi kertaa jos näyttää plussaa, niin miten siinä käy. Sillä mieheni on tällä hetkellä sitä mieltä, ettei jaksaisi aloittaa toista ivf hoitoa alusta ja minäkään en ole varma.
Surullista.
Ja kiitos että jaat fiilikset muiden kanssa.
Nämä kirjoitukset, sekä onnenhetket että suuret murheet auttavat itseä suhtautumaan asioihin laajemmalla perspektiivillä.
Toivotan teille voimia jatkaa eteenpäin!
Ja hyvää lomaa. Jättäkää murheet lentokentälle.
Olen kamalan pahoillani... Ihan varmaan vaikeaa sinulla nyt.. En osaa sanoa mitään lohduttavaa... Olin tosi onnellinen teidän puolesta kun tärppäsi. Tämä olisi ansainnut saada sen onnellisen kauan kaivatun lopun. Miksi tällaistä tapahtuu....................!!!!!!!
Voimia! Olet ajatuksissani...
Olen kirjoituksiasi seurannut ja ollut niin iloinen onnsitumisestanne. Ihan vetää sanattomaksi, kyyneleet tulee silmiin itselläkin.
Voimia teille jaksaa eteenpäin.
Otan osaa...Itsellä jo 4 km takana...
Mutta kun toivut tästä, kokoa voimasi ja lähde uuteen taistoon ja yritykseen.. Positiivista on että nyt tulit raskaaksi ja sinun on mahdollista tulla raskaaksi...
Vielä lisäys edelliseen; mielestäni teidän kannattaa jatkaa vielä. Kun ikää tulee lisää ongelmia tulee enemmän mahdollisen raskauden suhteen. Nyt kun vielä aikaa on , kannattaa yrittää kaikki mahdollinen , ettei sitten vanhana jossittele että olis pitäny tehdä niin ja näin..Sun raskaus eteni kuitenkin tohonkin asti, toisilla se ei etene ja keskenmeno tulee heti.Olen itse alkanut ajattelemaan näitä juttuja ihan biologisesti, en ajattele mitään enekelilapsia tai muuta sellaista, vaan ihan vaan lääketieteellisinä tilanteina. On silloin jotenkin helpompaa kestää epäonnistumiset.
Voi sinua ja teitä, olen niin, niin kovin pahoillani. Ihan sydämestä riipaisi lukea pelkkä otsikko. Olen elänyt mukana vaiheissasi ja iloinnut siitä, kun teillä oli tärpännyt.
Sain tänään ihanan tekstiviestin, ja haluan vielä jakaa sen kanssasi:
Unohda pilviset päivät, mutta älä aurinkoisia tunteja.
Unohda hetket ikävät, mutta älä hetkiä voitettuja.
Unohda virheet, joita ei voi korjata, mutta älä erehdysten tuomaa oppia.
Unohda epäonni, joka täytyi kohdata, mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia.
Unohda päivät, jotka olet ollut yksin, mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa.
Unohda suunnitelmat, jotka eivät toimineet, mutta älä koskaan unohda kantaa mielessäsi unelmaa.
Halauksin
Ippu
...niin ikävän tutulta ja uskomattomalta! Olen todella pahoillani puolestanne ja valitettavasti voin sanoa ymmärtäväni miltä tuntuu. Itse olen usean lapsettomuus vuoden ja hoitojen jälkeen kokenut saman kahdesti ja toipumisen todella pitkän kaavan mukaan. Ensin lääkkeeliset tyhjennykset sitten kaavinnat useaan kertaan ja se mieletön epätietoisuus omasta fyysisestä toipumisesta, puhumattakaan tunteista.
Sen olen tajunnut karvaan totuuden kautta, että vielä se plussa pitkän odotuksen jälkeen ei todista mitään. Mutta toisaalta pakko tässä kuitenkin on jatkaa, jotta onnelliseen lopputulokseen voisi päästä. Sitä valitettavasti kukaan ei takaa, kauanko se odotus ja epäonnistumiset kestävät? Näitä asioita olen joutunut niin monesti pohtimaan ja joudun edelleen, ennen kuin uudet hoidot uskallamme aloittaa.
Yksi asia mitä voisitte kysyä, että voisiko alkioitanne viljellä pidempään?
Kovasti voimia teille ja toivottavasti maiseman vaihdos auttaa alkua eteenpäin, eihän näitä kuitenkaan pysty unohtamaan...
ihania. Muuta en voi sanoa. Tiedän, että ikävä kyllä minulla on kohtalontovereita, vaikka en tätä kokemusta haluaisi kenenkään kokevan. Ehkä se onni vielä meillekkin suodaan. Katsotaan miten seuraavien pass hoitojen kanssa käy. Niitä voidaan varmaan tehdä ainakin pari jos alkiot selviävät yhtä hyvin kuin tässä ekassa.
Miten zappa-kissa olet saanut kerättyä voimia noiden neljän keskenmenon jälkeen? Toivottavasti myös teidän km putki katkeaisi ja saisitte nauttia pienokaisesta.
Kiitos Ippu aivan ihanasta värssystä!
Toivon teille kaikille parempaa uutta vuotta ja toivottavasti vuosi toisi tullessaan plussia jotka pitää!! Halaus!
Ajattelin nyt vastata sinulle, vaikka en Zappa-kissa olekkaan, vaan hänen ystävänsä.
Minulle keskenmenot(5)tulevat viikon sisällä positiivisesta raskaustestistä.
Olen selviytynyt tästä lapsettomuus ongelmasta keskustelemalla usein niiden kanssa,jotka todella ymmärtävät elämästä ja asioista jotain ja tekemällä itse kaikken sen mitä asian eteen pystyn tekemään.
Psyykkinen työstäminen kohdallani on tarkoittanut kaikkien tunteiden kohtaamista hyväksyvässä ilmapiirissä ja sen jälkeen myönteisiin asioihin keskittymistä.(Itsesääliin jäämisen välttämistä ym muihin negatiivisiin tunteisiin jämähtämistä, ei kieltämällä niitä vaan keskustelemalla ja kohtaamalla ne.)
Työssäni kohtaan jatkuvasti hyvinkin vaikeita elämänkohtaloita ja muiden tarinat auttavat suhteuttamaan omatkin ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin,kuten myös aiemmin koetut kriisit.
Tämä ei ole vaikein kohtaamani asia, joten olen oppinut suojaamaan itseni pahemman kriisin kehittymiseltä edellä kertomillani tavoilla.
Mielessäni nyt myös tyyneysrukouksen alku, jos siitä vaikka olisi jollekkin apua:
Herra suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Toivon sinulle ja kaikille tätä lukeville todella onnistumista ja onnea vuodelle 2007!!!
on tuskallinen. Nää kivut ovat aivan järkyttävät. Onneksi nyt on jo vähän helpottanut, mutta vieläkään ei ole ole juhlava. Toivottavasti jaksan huomenna mennä äidin 60v synttäreille. Sinne vaan tulee pieniä lapsia ja sukulaisia, jotka varmasti kyselevät milloin meille niitä lapsia tulee. Se voi olla aika koettelemus.
Voimia hurjasti! Ei takuulla ole helppoa....
..meiltä on myös udeltu tolkuttoman paljon hyväntahtoisesti että jokos teillä on tulossa/ kyllä sullakin on ikää sen verran että olisi aika..blaablaa
Olen todennut, että meille ei koskaan tule lapsia, koska me emme kumpikaan halua lapsia. Haluamme matkustella ja elää itsekästä elämää jatkossakin.
Tämän jälkeen olemme saaneet ns. työrauhan ja kukaan ei ole kysynyt mitään.
Ympäripyöreät "kaikki aikanaan" vastaukset sen sijaan tuntuivat vain yllyttävän kyselijöitä aiemmin.
En ole kokenut vastaavaa, en osaa edes ajatella kuinka kamala suru teitä on okhdannut. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta noin kaksi vuotta. Ihana isä sinulla, kun tulee tueksesi. Asia on varmasti hänellekin kipeä. Toivon teille kestävyyttä ja voimia jaksaa surun yli.
Enkeli ohjaa, lapsi, sun tiesi
kun kuljet maailman rantaa.
Läpi huolien, päivien vaikeiden
hän siivillä vahvoilla kantaa.
VOI EI, ITKETTÄÄ!!
Olen myös seurannut sinun kirjoituksia, jotka ovat olleet aivan ihania, koska ne ovat antaneet muille TOIVOA.
En ole nyt viikkoon päässyt seuraamaan tätä palstaa, ja tänään aamulla heti herätessäni mulle tuli tunne, että pakko mennä katsomaan nyt heti mitä sinulle kuuluu.
Toivottavasti raastavat kivut alkaisivat sinulla jo pikku hiljaa hellittää ja pääset äitisi synttäreille. Nyt kun kokee valtavaa henkistä kipua, niin ei siihen kyllä enää mitään fyysistä kipua todellakaan tarvittaisi!
Meillä on eka ivf yksityisellä alkamassa lyhyellä kaavalla, piikittelyt alkaa viikon päästä. Lääkäriltä olen kysellyt TOSI tarkkaan mm. keskenmenoista, ja hän on vakuuttanut AINA että jos raskaus alkaa ja kestää pienenkin ajan, niin todennäköisyys on hyvä raskauden onnistumiseen seuraavilla kerroilla. Eli tämä positiivisena ajatuksena, vaikka tiedän että tällä hetkellä se on todella laiha lohtu.
Ottakaa rauhassa aikaa surutyöhön ja tukekaa toinen toisianne!
Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin,
auttaisin taakkaa tätä kantamaan
joka tuli sun sydämees asumaan
VOIMAHALAUS,
Yikru
voi ei elmeri! suuri osanottoni, ei tässä muuta voi sanoa. Voimia ja jaksamista!!!