Homeesta voi päästä aina välillä eroon ja saa vetää keuhkot täyteen puhdasta ilmaa.
Pikku hiljaa herkistyminen vähenee,mikäli altistuminen loppuu ja saat enemmän niitä homeettomia päiviä.
Mutta kirjoituksista päätellen henkinen trauma onkin se josta ei pääsekään eroon,se jää päälle ja muuttuu vainoharhaisuudeksi,kaikki ovat vihollsia,ahdistusta ja ilkeilyä.
Nyt kun on pilvin pimein jaettu tietoa veriarvoista ja diagnooseista, niin
kenellä olisi asiantuntemusta tai tervettä omakohtaista kokemusta kertoa
MITEN SAADA ELÄMÄNSÄ TAKAISIN !
eli elämä ennen hometta,ilman vihaa ja katkeruutta!
Sitä apua tarvitsee moni,täälläkin.
Siihen eivät auta nyt eos,crp,hb,kosteusvauriopaneelit.
Osaako kukaan neuvoa ahdistuksesta ja vihasta pääsemiseksi???
Pikku hiljaa herkistyminen vähenee,mikäli altistuminen loppuu ja saat enemmän niitä homeettomia päiviä.
Mutta kirjoituksista päätellen henkinen trauma onkin se josta ei pääsekään eroon,se jää päälle ja muuttuu vainoharhaisuudeksi,kaikki ovat vihollsia,ahdistusta ja ilkeilyä.
Nyt kun on pilvin pimein jaettu tietoa veriarvoista ja diagnooseista, niin
kenellä olisi asiantuntemusta tai tervettä omakohtaista kokemusta kertoa
MITEN SAADA ELÄMÄNSÄ TAKAISIN !
eli elämä ennen hometta,ilman vihaa ja katkeruutta!
Sitä apua tarvitsee moni,täälläkin.
Siihen eivät auta nyt eos,crp,hb,kosteusvauriopaneelit.
Osaako kukaan neuvoa ahdistuksesta ja vihasta pääsemiseksi???
Vastaukset 40
Vanhimmat
niin tehdään me oikeasti homesairaat myös. Ei meillä henkisesti mitään hätää ole. Joten voit nyt ihan rauhassa hengitellä sitä homeetonta ilmaa, niin tehdään mekin. Ja hauskaa on, ja meillä on monia muitakin tapoja keskustella keskenämme. Tänne palstalle kirjoittelemme sitä ahkerammin näitä tutkimuksista, epätutkimuksista, alistamisista, mitä enemmän niitä vähätellään.
Että ottakaa nyt järki käteen, ette enää pysty piilottelemaan tekemiänne vääryyksiä. Ja tule ihmeessä yhteisiin illanviettoihin ja rentouttaviin tilanteisiin, sillä tuo sinun kireytesi saadaan yhdessä naureskellen pois.
Mukaan vain, ota yhteyttä muihin ja nauti elämästäsi. Elämä on kivaa.
Kysyit, että osaako kukaan neuvoa ahistuksesta ja vihasta pääsemiseksi?
Olen kuullut vihanhallintakursseista ja elämänhallintakursseistakin.
Ongelmiesi (ahdistus, viha) suhteen voisit ottaa yhteyttä lähimpään mielenterveystoimistoon, omaan sosiaali- ja terveystoimeesi tai terveyskeskukseesi.
Yleensähän homesairastuneilla on jatkuva potilas-lääkärisuhde. Mikäli näin on, keskustelisin ongelmistani ensin hoitavan lääkärini kanssa.
Herkistävät aineet eli allergeenit voivat aiheuttaa ihon ja/tai hengitysteiden herkistymistä sekä allergisia silmäoireita. Hengitysteiden allergiaoireet voivat ilmaantua allergisena nuhana, alveoliittina tai astmana. Herkistyminen on yksilöllistä, joku saattaa työskennellä herkistävän aineen kanssa ja altistua tälle vuosia saamatta oireita. Joillakin työntekijöillä herkistyminen voi puhjeta pitkäaikaisen oireettoman työskentelyajan jälkeen. Joillakin yksilöillä herkistyminen voi syntyä lyhyenäkin, parin viikon työskentelyaikana.
* *
Monilla herkistävillä aineilla oireita esiintyä myös ohjearvoja selvästi pienemmissä pitoisuuksissa.
Lisää:
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Rakennusterveys/Turvapakki/Herkistävät aineet.htm
...............................
http://www.ttl.fi/internet/kemikaalitieto/4.html
Herkistävät kemikaalit ovat aineita tai valmisteita, jotka hengitettyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa herkistymistä siten, että altistuttaessa uudelleen aineelle tai valmisteelle seurauksena on sille ominaisia haittavaikutuksia.
on sen hyväksyminen kaikkineen päivineen. Eihän se tarkoita sitä, että hyväksyisi talojen huonon ylläpidon tai työnantajan laiminlyönnit. Sopeutumista voi edistää purkamalla omaa ajatusmaailmaansa ja maailmankuvaansa esimerkiksi psykologisen kirjallisuuden avulla, jos ei uskalla lähteä psykoterapiaan.
ei ole psyykkinen muistijälki. Se on immuunipuolustuksessa ja pysyy. Törmäät sairautesi aiheuttaneeseen homeeseen myöhemmin ja heti immuunipuolustuksesi reagoi ja pystyt poistumaan. Se on tosi hyvä, ilman sitä sairaus tuhoaisi keuhkosi, et huomaisi mitään.
Kokenut kaikki tietää ja vaivainen kaikki kokee.
Minä en vihaa ketään, enkä mitään. Yritän pärjätä.
kyselin,siis millä tavoin puratte kiukkuanne,katkeruutta tai vihaa joka on tullut sitä/niitä kohtaan jotka teille altistumisen ovat aiheuttaneet (koti/työpaikka).
Siis millä tavoin olette päässeet (?) noista negatiivisista tunteistanne eroon, ihan käytännön esimerkkejä.
Nyt saisi Homeahdistus,Hilkka-Liisa (mielenterveyshoitaja,oliko näin?),Homeherkkä jne. antaa asiallista tietoa.
Odotan sitä innolla.
Lue ne uudelleen läpi. Kaikki eivät tunne laillasi suurta katkeruutta ja vihaa muita ihmisiä, maailmaa tai edes homeitiöitä kohtaan.
nyt olet väärällä palstalla, auttajia on täällä
http://www.mielenterveyshelmi.fi/?yhdistys
Hieno homma!
ei tullut yhtään omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa neuvoa miten selvitä homealtistumisen tuomista tunteiden myllerryksestä.
Täällä ei siis ketään ole ahdistanut,pelottanut,katkeruutta tai vihaa edes ei kannata varmasti mainitakkaan.
Siis kenelläkään ei ole kokemusta,ei ole tullut mitään tunteita. On vaan pef-arvot,veriarvot,astmalääkitys.
Mutta ei tunteita!
ja tuutin täydeltä. Ei tarvitse ujostella. Jos tunnetasolla on ongelmia tai haluaa kertoa vihastaan on parasta aloittaa ihan siitä omasta vihastaan.
Mitä vihaat ja miksi? Mikä asia tunnetasolla tuottaa sinulle ongelmia? Oletko kovin yksinäinen ja surullinen? Avaudu nyt, kun niin hirveästi toisten tunnemaailma kiinnostaa. Eiköhän joku toinen kerro omista tunteistaan, kunhan nyt itse aloitat reippaasti.
Kyllä minä vihasin kaikkia viranomaisia, pankkia myöten ja asianajajia, tuomareita, terveystarkastajaa, ex-miestä jne. Katkeruuteni oli tappaa minut. Ajan kanssa ja systemaattisella asenteella asian kanssa pystyy elämään. On vain ajateltava, ettei menneelle voi mitään ja ainoastaan tulevaisuuteen pystyy vaikuttamaan. Mutta aikansa on surtava ja vihattava, prosessi menee niin. Omasta homekokemuksesta on nyt seitsemän vuotta, velkajärjestely päättyi kesällä.
Akuutissa vaiheessa kävin lääkärissä. Laihduin toistakymmentä kiloa, en voinut syödä enkä nukkua. Sain uni- ja mielialalääkkeet, joita minun mielenterveysalan ammattilaisena oli vaikea ensin hyväksyä. Mutta ne pelastivat henkeni. Itselläni ei ollut astmaoireita vaan lapsellani, tavallaan se tuntui vielä pahemmalta. Lapsi voi nykyään ihan hyvin. Totta on se, että olen keski-ikäinen, omaisuudeton, vuokralla asuva. Mutta terve olen, työpaikka on, ja opiskellakin yritän sivussa.
Eli sanoisin, että ole katkera, mutta älä anna itsesi katkeroitua. Kaiken muun "ne" voivat viedä, mutta ei kannata antaa viedä ihmisarvoaan. Joinakin päivinä pelkkä viha pitää hengissä. Kun on tunteita, on elämää. Jaksamista.
Sanoit, että ei tullut yhtään omakohtaista neuvoa miten selvitä homealtistumisen tuomista tunteiden myllerryksestä.
Sanoit myös, että täällä ei siis ketään ole ahdistanut, pelottanut, katkeruutta tai vihaa edes ei kannata varmasti mainitakkaan.
En tunne sellaista ihmistä jota ei ahdista, pelota ja joka ei tunne katkeruutta, kaunaa, vihaa.
Niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet ovat meille jokaiselle tuttuja.
Valitettavasti negatiivisten tunteiden hallinnassa en pysty antamaan kenellekkään neuvoja.
Ihmetelin ennen homeallergisoitumistani kuinka joku voi raivostua niin, että lyö lähimmästään.
Kun itsestänikin löytyi tuo lyövä puoli törmätessäni perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin (kohdistuen itseni lisäksi muihinkin kaltaisiini), niin en enää ihmettele. Tosin puin vihani kirjalliseen muotoon, mutta en kirjoittanut vihapäissäni.
Homeprosessini alkuvaiheessa minusta tuntui siltä kuin olisin pudonnut suoraan helvettiin, koska homeallergiani takia immuunijärjestelmäni rajoitti päivittäisiä toimintojani joita rajoituksia kohtaamani lääkäriarsenaali piti mahdottomana.
No "sattuma" puuttui peliin ja pääsin yhteyteen maamme muiden homeallergikkojen kanssa TYHOSA:n kautta. Sitä kautta sain ruhtinaallisesti tietoa ja päätin jäädä henkiin ja taistella muiden homeallergikkojen oikeusturvan puolesta.
Ja taistelu jatkuu, koska homeallergikkojen tuotantoputken sulkemiseen ei näytä kiinnostusta löytyvän hallituksemme eikä markkinatalouden taholta.
Turhaan eivät nuo psykologimme sano, että ajattele positiivisesti.
Kuitenkaan kärsimystä ei poisteta positiivisella ajattelulla vaan myötatuntoisista ihmisistä lähtöisin olevalla toiminnalla.
nostit hienosti esiin tuon katkeruuden. Vaikka usko koko järjestelmään, hyvinvointivaltioon ja kaikkeen siihen, johon meidät on opetettu uskomaan menee sairastumisen myötä, niin silti tämä on parempi yhteiskunta sairastua kuin vaikkapa Venäjä. Edustuksellinen demokratia, sanan- ja yhdistymisvapaus suo meille kuitenkin jonkinlaisen mahdollisuuden yrittää vaikuttaa olemassa olevaan tilanteeseen. Äänestää kannattaa vaikkapa vain tukeakseen nämä tärkeät vapaudet takaavaa järjestelmää.
sillä, että meitä ei hoideta oikein, diagnoosit ovat mitä sattuu, ei saa tutkimuksia jne.
Miten tämä toiminta eroaa Venäjän toiminnasta?
"sillä, että meitä ei hoideta oikein, diagnoosit ovat mitä sattuu, ei saa tutkimuksia jne."
Mikä on mielestäsi allergisen astman tai allergisen alveoliitin oikea hoito? Eli miten hoidetaan väärin?
kun tutkimuksia ei suostuta tekemään, ei yksityisesti eikä mitenkään, vaikka potilas tutkimukset olisi valmis itse maksamaankin.
Eli jos hoidetaan astmaa ja potilas sairastaakin jotakin muuta... kun ei tutkita, mennään metsään ja kovaa. Mutta sehän nyt on pikkujuttu.
Itse olen ainakin saanut kaikki haluamani tutkimukset.
ne jotka eivät ole saaneet noita tutkimuksia, voivat hakeutua samalle lääkärille.
Eikä mitään tutkimuksia tehdä, lyödään vaan astmalääkeresepti kouraan, kun valittaa hapenpuutetta. Jos sitäkään, kun voi olla hyvä PEF vaikka on huulet sinisenä.
"Tämä on tällainen muotijuttu tämä home, sitä helposti kuvittelee kaikenlaista kun lukee lehtiä, heh-heh, onko sinulla stressiä elämässä?"
KERRO HETI missä olet hoidossa että me muutkin osaamme sinne???
odottelemme yhteystietoja jännityksellä.
yhdistysmisvapautta, kokoontumisvapautta. Ja saa pelätä milloin saa kuulan kalloonsa.
Joutumista kaasutuslaitokselle. Annetaankohan siellä isompi annos ikäville ihmisille tai joista muuten halutaan päästä eroon, liian isot vakuutuskorvaukset tulossa tms.?
Olen sitä mieltä, että tulen aina olemaan yliherkkä homeenhajulle. Pitoisuudenkaan ei tarvitse nykyään olla mikään suuri, jotta minun elimistöni sen huomaa. Esimerkiksi rakennustyömaalla, joka oli täyttä hallia, totesin, että täällä on lievästi hajua. Kukaan muu ei huomannut, ajattelivat, että minä kuvittelen tai sotken johonkin muuhun hajuun. Mutta löytyihän se syyllinen sitten. Talon toisessa päässä naulakossa oleva haiseva työvaate.
Minä luulen, että minulla vaan yksinkertaisesti homehajukiintiöni on tullut täyteen. Enempää en vaan enää kestä.
Ennen oli autuaan tietämätön asumiseen liittyvistä asumisterveysongelmista. Nyt kokemuksen jälkeen on tilalla epäluulo, tällä hetkellä hyvin suuri, rakennuksia kohtaan, mutta helpottaa varmaan kun pääsee asumaan taas terveeseen kotiin ja todeta itse, että terveitä rakennuksiakin on!
Lisäksi tuntuu, että pitäisikö itse lukea rakennustekniikkaa, jotta tietäisi rakennuksiin liittyvistä asioista jotakin. Tähän mennessä kun on törmännyt niin kirjavaan rakennusalan joukkoon. Valitettavasti vaan niihin huonoihin ensin. Todellisia ammattilaisiakin onneksi löytyy. Tuntuu vaan, että maallikkona on vaikea erottaa jyvät akanoista. Ainoa keino tuntuu olevan puskaradio.
Koska on huomannut myös, että rakentaminen ja korjaaminen on niin hirveän kallista, jäi myös pieni huoli, että mitä jos joskus vielä törmää homeeseen, kuinka asiasta selviää taloudellisesti? Homevauriossa ei voi asua ja korjaamiseen tarvitaan rahaa.
Toivottavasti ei enää ikinä asiaan tarvitse törmätä.
kirjoitukset tänään:
Aina herkistynyt
Homeongelman kokenut MH
Järki ja tuntee (Homeherkkä)
KIITOS!
tällaista keskustelua ja ilmaisua mitä kirjoituksenne sisälsi,oli todella hieno lukea.
Siitäkin huolimatta että sisältö on paljolti henkilökohtaista tuskaa omista tilanteista.
Nim.homeongelman kokenut MH voin kertoa sinulle että melkein samanlaisia latuja olen minäkin kulkenut,mutta vielä on prosessi valitettavasti kesken.
Homeherkkä! enpä olisi minäkään uskonut että niin tiukalle veti pipo,että olisin pamauttanut hometalon myyjän vaikka taivaan tuuliin jossakin vaiheessa. Vieläkin välistä pelkkä myyjän kasvojen muistaminen saa aikaan ahdistavan vitutuksen(ilmaisu jonka tunnen). Töitä olen myös joutunut tekemään jotta pääsisin noista negatiivisista tunteista eroon.
Katkeraksi homealtistuneeksi en halua.
Suru! tuli myös jossakin vaiheessa. Suru siitä että unelmat olivat kuolleet/viety todetun hometalon myötä. Mutta suru olikin helpottava tunne ja lempeä.
Pahimmat olivat juuri nuo viha tai raivon tunne,joka olikin aivan uusi minulle. Mutta opettaahan tämä homeseikkailu - myös tuntemaan itseään.
Kiitos hienoista ja asiallisista vastauksistanne,te KOLME MUSKETTISOTURIA!!
Hei!
Itse olen elämässäni sellaisessa vaiheessa jossa yritän kovasti päästä elämään kiinni, käydä läpi näitä negatiivisia tunteita, puhua, puhua ja puhua, elämä on todella lujilla juuri tämän perusluottamisen suhteen, päihin tulee jokapuolelta, on tullut pitkin tätä homeprosessia.
Olemme päässet eroon hometalosta ja olemme menossa tutkimuksiin, pelot, epätietoisuus, ahdistus, yksinäisyys ja masennus ovat tuttuja, niitäkun ei millään poppakonstilla pääse karkuun,
sairastuminen homeisiin pitää vaan yrittää hyväksyä tosiasiana, se on kovaa.
Näistä puhuminen ja kokemuksien jakaminen saattaa helpottaa, katkeroituminen koko elämää kohtaan on itselle tuhoisaa ja sen eteen että saisi elämän takaisin raiteilleen tai mielekkyyden on tehtävä itse lujasti töitä, kuuntele itseäsi, purkaa pahaa oloasi ihan luvan kanssa, älä yritä jemmata pahaa oloasi, tukeudu lähipiiriin, juttele kavereille tunteistasi, se auttaa ja huomaat että et ole niin yksin.
Voimia ja tsemppiä sinulle!
se,kun tavallaan konkreettisimmat vaiheet oli ohi esim. hometalon myynti ja tilanne tavallaan vähän helpotti,kun ei ollut koko ajan enää hirveät adrenaliinikierrokset päällä. Tuli tauko - ja silloin se iski!!! hirveä väsymys ja masennus. Siitä oli kyllä varoiteltu että tulee tuo posttraumaattinen stressi,mutta kun se iski itselle ja vaikka sen tiesi,niin se oli yhtä helvettiä,pahempaa kuin kerrassaan taistelut ja pettymykset viranomaisiin,myyjiin ym. hometalon aikana. Silloin joutui todellakin kasvotusten itsensä kanssa ja sitten oli vielä kaikenlaisia homeoireita. Ei enää tiennyt mikä johtui ja mistä!
Minäkin puhuin,puhuin ja puhuin. Oksetti suorastaan välillä,miten väsynyt oli koko homehelvetin läpikäyntiin ja tiesi että vielä oli pakko jaksaa,sillä käräjille mentiin.
Muistan hetken kun istuin autossa ja olin menossa käräjille. Sydän löi ainakin 170 ja tuntui että tästä en enää selviä. Niin oli vaan kuitenkin laitettava jalka toisensa eteen,sillä poiskaan ei voinut olla,koska kaikki tieto oli omassa päässä tapahtumien kulusta,edes asianajajaan ei pystynyt luottamaan.
Kolme päivää ja 28 tuntia jauhettiin asiaa:kuka tiesi mitä ja kaikenlaista paskaa sai kuulla myyjän puolelta. Ei pystynyt syömään eikä nukkumaan niinä välipäivinä.
Kun tulin viim. pvän jälkeen illalla kotiin,oli kierrokset niin huipussa,etten uskaltanut nukkua.Sydän hakkasi,paikat hakkasi,itketti,helpotti,pelotti,oksetti.
Nyt sekin on takana ja saman joutunee vielä kerran käymään läpi hovissa. Mutta onneksi tässä saa oikeuden ruuhkien vuoksi kerätä voimia.
Jotain hyvääkin pitää löytää eli saa kerätä taas voimia.
Kuten sinäkin tiedät,tätä ei toivo kenenkään enää käyvän läpi ja kuitenkaan se ei ole totta.
Moni joutuu vielä samaan helvettiin.
Selviäminen on sitten oma tarinansa jokaisella.
luin juuri edellisen viestin...
...minä ja perheeni elämme juuri tässä vaiheessa, eli olemme myyneet homeasuntomme ja asumme vuokralla, vedämme henkeä ja valmistaudumme tuleviin oikeudenkäynteihin,kyllä niin osuvasti kerroit näistä fiiliksistä, en vielä edes jaksa kamalasti ajatella tulevaa, vaikka päihin on tullut, uskon asioiden järjestyvän, vaikka se rankkaa olisikin,
Kerronpa miten minä selviydyin. Pahimmalla hetkellä kun totaalinen romahdus,pelko ja oma terveys olivat niputettu yhdeksi möykyksi,hoin itselleni että nyt ei kannata miettiä "päivää kerralla" vaan "mietin selviytymistä minuutti kerralla", en sen pitempään. Minuutista siirryttiin kahteen jne.
Jaksottamalla päivän homeajattelut: vaikka 2 tuntia/pvä ja sitten muuta ajateltavaa. Saavat aivot levätä ja mieli.
Tekemällä siitä ikäänkuin "hometyötä 2tuntia" ei enempää.Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.
ON PAKKO PATISTAA AJATUKSET MUUALLE,MUUTEN KARKAA MOPO!
Todella sydämestäni toivon teidän perheelle voimia ja yhtäköyttä vetämistä tämän elämän korkeakouluntutkinnon kanssa.
sinulta. Voisin itse kirjoittaa periaatteessa hyvinkin samanlaisen viestin, tosin vielä tähän asti voin kodissani hyvin, mutta ikävä kyllä jollain tavalla ja omasta tahdostani riippumatta elimistö reagoi jopa vaatteiden / tavaroiden hajuihin, mikä on todella kiusallista,ja sosiaalista elämää rajoittavaa - mutta yritän vahvasti uskoa, että kyllä tämä yliherkkyys tästä laimenee ajan mittaan.
Mutta juuri tällaista keskustelua asian monelta kantilta tarvitaan mielestäni, näin saamme varmasti enemmän äänemme kuuluviin - yksi sairastuu töissä, toinen taas kodissaan, mutta kaikki olemme siinä vaiheessa epätoivoisia ja todella tarvitsemme toistemme tukea!
Tässä vaiheessa pitää vielä erityisesti kiittää HilkkaLiisaa ym. vakituisia, jotka jaksavat auttaa meitä uusia !
Minäpä kirjoitankin nyt ilman vakituista nimimerkkiäni, koska kun sillä kirjoitan, tulee palstahäirikkömme aina heti niemeni perään ja huomauttelee jotain epäasiallista.
Minua tuossa äsken kiitit ja olen tukenasi ja muidenkin tukena tulevaisuudessakin. Kiitos kauniista sanoistasi. Hyvä jos voin auttaa.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia, mutta mielellään laitan ajatuksia tänne palstallekin.
Sähköpostini osoitteen näet kun painat, vakituisella nikilläni kirjoittaessani, nimeni kohdalta.
Kun uskaltaa tuoda omia ajatuksiaan esille, niin huomaa, etteivät ne niin eriskummallisia olekaan.
Muilla voi olla ihan samanlaisia ajatuksia.
Vihantunteet ovat ihan sallittuja ja on ihan luonnollista, että tuntee vihaa sitä ihmistä /niitä ihmisiä kohtaan, joka on kohdellut sinua / teitä perheenä väärin. On eri asia vihata ja miettiä kostoa kuin toteuttaa ne käytännössä.
Myös oma sairastumiseni ja työpaikan salailu aiheutti minulle aikoinaan kriisin. Onneksi on hyviä ja rakastavia ystäviä ja läheisiä, joiden kanssa sain puhua. Muutamana yönä näin unta, että hakkasin ja kuristin eräitä entisen työpaikkani suurimpia valehtelijoita. Käytännössä en ole koskaan väkivaltainen. Unessa KAIKKI on mahdollista. Kun minulle selvisi valehtelu ja sain käytännön dokumentteja työpaikkani hometilanteesta, lähetin ne kyllä tuolle valehtelijalle ja kirjoitin, että luehan tuosta.
Parhaiten vihantunteistaan pääsee selville, kunhan niistä puhuu tai kirjoittaa tai keksii ihan itse oman keinon niitä selvitellä. Jollekin sopii joku oma tyyli, joka jollekin ei sovi. Jos vihan kätkee sisimpäänsä, voi se purkautua ulos masennuksena, alkoholismina tai vain nettihäiriköintinä, niin kuin täällä joillekin on käynyt. Viha kohdistetaan ihan väärään henkilöön. Surullista !
Hyvää yötä ystävä!
Kyllä sinä ja perheesi selviydytte eteenpäin tuosta kamalasta tilanteesta. Mieti mitä kaikkea HYVÄÄ sinulla ON vielä jäljellä. Hyviä asioita on varmasti paljon vielä.
Jaksamista ja parempaa huomista !
Terveisin hilkkaliisa
homentikko(at)suomi24.fi
Allekirjoitan tuon äskeisen tekstini.Siksi vastaan tämän ketjun perään.
Kuten arvasin, oli taas palsta häirikkömme oman nimeni perässä tuossa toisessa tekstiyhteydessä. Hänellä vihanhallintakeinot eivät ole oikein hansakassa. Hän on jäänyt vaille asianmukaista tukea ja nyt häiriköi täällä.
Älä uusi ystävä säikähdä noita palstahäirikön tekstejä.
Kirjoitellaan!
Hilkka
Anna, hilkkaliisa "häiriköiden" olla.. jatkuva "häiriköiden" tekemisten ja sanomisten ruotiminen vaan provosoi ja antaa itsestäsi kuvan, että haluat/ (tarvitset?) olla parempi kun "ne"/ "noi muut" jne.. anna valua, kun vesi hanhen selästä ja ota iisisti..
Perille meni.
Minulla ei ole mitään tarvetta paremmuuteen. Tiedän mitä kirjoitan. En kilpaile kenenkään kanssa. Kokemusta ja tietoa löytyy.
Onko sinulla itselläsi tarve: "että haluat/ (tarvitset?) olla parempi kun "ne"/ "noi muut" jne.."
Hyvää päivän jatkoa sinulle !
ihan muusta aiheesta kuin HOME, painotetaan nimenomaan "niputtamaan" kukin ongelma tietyn kellonajan väliin. Juuri esim. tuo 2 tuntia, jota ehdotit. Ja sitten ajatukset vaikka väkisin muualle. Muuten tosiaan karkaa se mopo - ja oletanpa että täälläkin on monta moponsa karkuun päästänyttä kirjoittelijaa...
joihin takerrut liki joka kirjoituksessasi. Anna olla! ÄLÄ OLE TIETÄVINÄSI, mutta aina sinun pitää jotenkin niihin reagoida. Ihan turhaan!
Joo joo !
ketjun loppuosan kirjoitukset osoittavat homeongelman moninaisuuden.
Kyse ei ole pelkästään diagnoosista tai oireista,vaan siitä suunnattomasti kaikkien asioiden yhteenkasautumisesta, erityisesti kun on kyseessä oma koti.
Nyt on jälleen helpompi ymmärtää,miten monitahoinen ongelma on.
Nim. Ystävänsä taistelua seurannut.
on sekä tunne- että n.s. järkitasolla yhtä monta, kuin on ongelmaistakin. MuttA VÄITÄN,että mikäli tätä palstaa työkseen lukee, alkaa nähdä (ja haistaa) - jos nyt ei pikku-ukkoja - niin ainakin sitä HOMETTA joka paikassa! Tulee tietyllä tavalla paranoidiseksi ja alitajunta lykkää koko ajan sanomaa; varo hometta, varo hometta, varo hometta...Muuten HOMEVEROHAN olisi oiva tulolähde valtiolla: kaikki hometalojen omistajat maksamaan HOMEVEROA valtiolle, ellei remppoja heti aleta tekemään! Olisi sanktiota vähän tiedossa..
hei!
Tähän viestiketjuun on ollut helppo samaistua,
olen aijemmin kirjoittanut elämämme perheemme osalta helpottuneen asunnon remontoinnin ja myynnin kautta, olemme siis olleet lujilla, olen koko prosessin ajan luottanut perheemme yhteenkuuluvaisuuteen, niin paljon opin matkan varrella...
...mutta tämä on niin moniosainen ongelma...
...isäntä väsyi ja haluaa erota
...elämä jatkuu
...olen niin yksin
...tämä on se tyhjiö mikä jää kun stressaa itsensä loppuun, näin kävi miehelleni enkä voi häntä siitä syyttää