Ensi kerralla kun muutan varmistan, ettei naapureissa asu lapsia. Alkaa pikkuhiljaa tympimään herätä joka (yleensä arki) aamu siihen kun yläkerran muksu ottaa itkuraivareita. Tänää heräsin siihen vähän ennen seitsemää ja sitä sitten kuunneltiin joku puolisen tuntia yhtä jaksoisesti ja sen jälkeen jaksottain yli kahdeksaan. Välillä huutaa vanhemmat ja muksu parkuu ja kiljuu. Välillä sitten juoksennellaan ja silleen. Moneltakohan olisi sen muksun päiväunien aika, niin saisi maistaa omaa lääkettään...? Voisivat hankkia sille muksulle jotain rauhottavia.
Tulisikohan poliisi tai lastensuojeluviranomaiset jos soittaisi ja kertoisi, että yläkerran muksu huutaa kuin tapettaisiin sikaa vähän väliä?
Tulisikohan poliisi tai lastensuojeluviranomaiset jos soittaisi ja kertoisi, että yläkerran muksu huutaa kuin tapettaisiin sikaa vähän väliä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaan mitenpä varmistat ettei naapuriin synny / muuta lapsia, saati sitte muuta muita häiriköitä..
Hanki omakoti-, pari, tai rivititalo, niin ei tartte tuskailla.
Sain tarpeekseni kerrostaloista jo 15 v sitten, eikä ole asumismuodon vaihto harmittanut.
syntyminen kestää sen 9 kuukautta ja ennen kuin se rupeaa riehumaan täyttä päätä, menee muutama vuosi. Vauvan normaalin itkun kestän kyllä...
Sitten olenkin jo valmis muuttamaan uuteen kotiin.
Kerrostalot saavat kyllä minullekin riittää viimeistään viiden vuoden päästä, kun on mahdollista hankkia muualta kämppä...
Niinhän sitä voisi luulla, ettei omakotialueella olisi hankalia naapureita, mutta se on vain harhaa. Hankalista ihmisistä ei välttämättä pääse eroon näin helposti. Meillä on naapuri, joka kyttää joka liikettämme ja valittaa jopa siitä, että menemme talon ulko-ovelta autokatokseen liian nopeasti..puhumattakaan erinäisistä jäynistä ja valheellisista väittämistä. Muiden naapureiden kanssa tulemme ihan mukavasti toimeen.
Kaikki lapset huutavat kun herätetään aamulla aikaisin päiväkotiin.
Päiväkodissa pakotetaan parin tunin päiväunille jotta tätit saavat kokoukset ja juorut puheltua. Sängyssä on pakko olla vaikka ei nukuttaisikaan,pää tyynyllä.
Yötä myöten valvovat ja aamulla väsyttää koko perhettä siinä se!
ymmärtää jos muksu menisi päiväkotiin ja minäkin saisin jossain vaiheessa nukuttua ennen töihin lähtöä, mutta kun lapsi on koko päivän kotona. Eikä kaikki lapset todellakaan huuda joka aamu kuin sikaa tapettaisiin.
oma asunto niin ei tarvitse ruikuttaa, tai jos ei varaa niin hanki korva tulpat.
ole sitten omistusasuntoja, jos kerran lapsista pääsee eroon pelkästään asunnon ostamisella???
että sinä IDIOOTTI et saa lapsia ja kuolet yksinäisenä vanhaikodin hoitovirheeseen.
vielä tässä iässä edes haluaisi lapsia...ehkä en koskaan. Onko se idioottimaista, jos haluaisi saada nukuttua, eikä herätä joka aamu joko lapsen tai isän huutoon? Sattumoisin jotkut tekevät töitä iltaan ja nukkuisivat pidempään aamulla. Jotkut kaltaisesi pummit varmaan ehtivät nukkua vaikka koko päivän..
Ei ole helppoa olla nuori äiti tai isä.
Monella on vanhemmuus aika hakosalla. jopa niillä joiden mukulat o 12-14v
Siin ovat vanhemmat ylpeitä lapsistaan kun mukula vetää jotai ainetta johonkin jostain päi ruumista.
Mut nuorena ei ole helppoa olla vanhempi. varsinkaan jos parisuhde ei toimi ja jos mukula on vahinko. niitä ku sattuu nykyää yhtä usein kun avioliittoja ja niiden eroja. itse en ole nuori enkä toisin vanhakaa. yritä kestää.
Naapuriini muutti mies, jonka lapset ovat aina joka toisena viikkona hänen luonaan. Tänään heräsin puoli kahdeksan ja syynä siihen ei todellakaan ole lasten (2) itkeminen, kun herätetään, vaan naapurissa huudetaan joka ainoa asia, joka suusta ulos päästetään. Muut naapurit ovat ihan ok ja normaaleja elämisen ääniä kuuluu, mutta en todellakaan tajua miksi isä opettaa lapsiaan puhumaan huutamalla. Jos kaikki puhe kuuluu seinän läpi asuntooni niin selvästi, että kaikesta saa jopa selvää, niin eikö se silloin ole hiukan liian voimakasta äänen käyttöä. Lisäksi tavaroita raahataan kolinalla pitkin seiniä ja hakataan jollakin lattiaa ja tömähdykset ovat joskus niin kovia, että olisi vaikka kirjahylly voinut kaatua. Sääli alakerrassa asuvia!!
Ymmärtäisin vielä senkin, jos lapset riitelisivät keskenään, isän pitäisi ojentaa lapsia tms., mutta kun kyse ei ole siitä vaan järjettömästä riehumisesta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta on pari kissaa, jotka ihmettelevät silmät suurina ja korvat päässä pyörien naapurista kuuluvaa mekastusta. Teen kuitenkin nuorten parissa töitä, joten en takuulla ole mikään lastenvihaaja ja muutenkin olen tottunut kaikenlaiseen mellastamiseen. Joku raja kuitenkin pitäisi olla.
Olen asunut asunnossani puolisen vuotta ja mies on muuttanut naapuriini jälkeenpäin. En oikein tiedä miten voisin hänen kanssaan asiasta puhua, jotta naapurisopu säilyisi. Mahtaako mies ollenkaan tajuta miten paljon heistä lähtee ääntä. Se voi hyvinkin olla mahdollista, koska muu naapurusto on inhimillisesti eläviä ja silloin ei välttämättä tajua omaa metelöintiä ja jos on sellaiseen tottunut.
Kerran kävin kyllä kysymässä onko heillä jokin hätä ja tarvitsevatko apua, kun toinen lapsista huusi kurkku suorana ilmeisestikin korvatulehduksen takia. Sille nyt ei kukaan yhtään mitään voi ja tottakai huutaa, kun särky on niin kova. Oli kuitenkin pakko varmistaa, ettei lasta ole jätetty yksin tms., kun lapsi ilmaantui naapuriin ihan yhtäkkiä.
Mietin siis vain, että menenkö puhumaan asiallisesti, ilmoitanko isännöitsijälle ja kummassakin tapauksessa mahdollisesti asia ei miksikään muutu ja minut leimataan kyttääjäksi, mies huonoksi isäksi tai alanko etsiä uutta asuntoa. Vielä on tietysti se mahdollisuus, että lapset isän muuton jälkeen tasaantuvat, jos kyse on ollut tuoreesta erosta, mutta en tiedä kauanko jaksan. Onneksi ovat vain joka toinen viikko, että saan edes joskus nukkua työstä aiheutuneet univelat pois! ..Korvatulppiakaan en voi käyttää, kun niistä tulee korvakäytäviin ihottumaa ja sitten en itse herää herätyskelloon.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerrostalossa pitää voida elää ja jos ei kestä mitään naapurin elämisääniä ja joskus metelöintiäkin, niin voi muuttaa metsän keskelle korsuun. Ei sillä kuitenkaan saisi puolustella jatkuvaa häiriköintiä, vanhemmuuden kadoksissa olemista, jatkobileitä aamuun asti, tappelemista tai lasten käytöshäiriöitä. Lapset ottavat mallia vanhemmista ja oppivat kyllä, ettei ole pakko huutaa, jos haluaa tulla kuulluksi. Oikeastaan koko jutun pitäisi mennä toisin päin. Ne jotka mekastavat, maalle asumaan ja ne jotka osaavat elää mekastamatta, kerrostaloon, jolloin kaikkien rauha on taattu. Kaikki ovat varmaankin kuulleet nk. kauhutaloista, joissa tapahtuu mitä kummallisempia asioita joka päivä ja niitä voi tapahtua vain siksi, että kukaan ei asioihin puutu. Miksi ei puutu? No siksi, kun itsellä on edellisen päivän mekastuksesta huono omatunto ja lumipallo on valmis.
Ilmeisesti pitäisi vain itsekin lopettaa ajattelemasta, että naapuri saattaa häiriintyä, jos käyn suihkussa puolen yön tietämillä tai baarista kotiin tullessa kolautan hissin ja asunnon ovet samalla tavalla kiinni, kuin keskellä päivää. Ja tiedoksi, että en ollut eilen baarissa, joten huonosti nukkumista ei voi pistää sen piikkiin.
Huh huh. Johan helpotti ja kohta pääsen takaisin nukkumaan, kun isukki lähteen lasten kanssa ulos. Toivottavasti =)
Mä asuin ennen,ja meno kuulostaa just samanlaiselta ku siellä.Mun oli pakko muuttaa pois kun aloin sairastelemaan jatkuvasta korvia repivästä metelistä.Siellä elämöinti alkoi aamulla seitsemältä ja loppui ilta kymmeneltä.Asuminen alkoi muuttua aika raskaaksi siinä talossa.Mun mielestä sun ei ainakaan kannata mennä puhumaan isukin kanssa,luultavasti vaan pahenee...Koettu on.Jos elämöinti ja häiriköinti on tota luokkaa,ni kyllähän aikuisen pitäis tajuta,et se varmasti häiritsee naapureita.Jostain syystä tietynlaiset lapsiperheet kuvittelevat,että voivat pitää kohtuutonta meteliä kun on lapsia.Sinuna tekisin valituksen suoraan isänöitsijälle.Niin,ja kaikkien pitäis muistaa että pitkään jatkuva kova melu(ihan sama mistä aiheutuva) on iso terveyshaitta..
Ajattelin isännöitsijää pyytää ensin toimittamaan talon järjestyssäännöt isukin postiluukusta, koska viime viikolla aamuherätys oli viikonloppunakin seitsemän korvilla. Ilmeisesti makuuhuoneeni seinää potkitaan, kun havahduin unesta siihen, kun sänky tärisee jytinän voimasta. Kolmeen kertaan isukki kielsi nätisti lasta, ennen kuin homma loppui. Jos lapsi olisi ollut omani, niin olisin heti käynyt hakemassa pois potkimasta ja keksinyt muuta tekemistä.
Muutenkin tuntuu oudolta, että 2-4-vuotiaat lapset itkevät huutamalla puoleen yöhön ja nousevat tuohon aikaan jo ylös. Eihän niistä tuolla menolla kasva täysikasvuisia koskaan!
Seuraavalla kerralla varmaan äänitän kaiken mikä asuntooni kuuluu. Saahan sitä kai äänittää omassa asunnossaan mitä haluaa. Ei se minun vikani ole, jos naapurin möykkäämiset kuuluvat siinä sivussa ;)
Olin kyllä sen potkimisen jälkeen niin pyhää raivoa täynnä, että on varmasti ihan hyvä, kun en ole isukkia nähnyt missään rappukäytävässä. Olisin varmasti kuristanut sen puolivahingossa.
No joo. Leikki leikkinä.
Isännöitsijään otan yhteyttä pikaisesti.