ongelmani on pahoinvointi, jolle ei löydy selitystä!verikokeet,tähystykset ja ultraäänet tehty ja silti ne vaan jatkuu....´sain mielialalääkityksen ja se autto pahimman oksettavan olon yli mutta ei ole vieny sitä kokonaan pois!josketa mielialalääkitys auttoi nii mikä mua vaivaa...stressii ei ole paitsi nyt ku haluun vanhan elämäni takaisin jotta voin olöa vanha itteni.nytten aristan lähtee minnekkään ku tulee huono olo ja en kyl jaksa istuu himassakaan neljän seinän sisällä!sillo ku tää alko nii luulin saavani jonkun vatsapöpön mutta nyt sitä on jatkunut yli kuukauden ja lääkärit ei enää tiedä mitä tehdä koska kokeiden perusteella olen aivan terve!mikä tän laukas?!ku mun elämä on hyvin mallin töissä tykkään käydä,poikakaverin kanssa on kaikki hyvin siis kaikki on aivan mahtavasti paitsi tää mun pahoinvointi!oon laihtunut paljon.oonko masentunu jostain mitä ite en huomaa/tajua vai missä kiikastaa!
tää vaa tuli mulle ihan olan takaa ja en tiedä mitä tehä!!! auttakaa mua jos pystytte mitenkään!jonkun luo juttelemaan meno kyseenalaistaa kun en tiiä missä on vika ku kaikki asiat on hyvin ja ainoo stressi johtuu tästä!!
kiitos kun jaksatte lukee ja toivon mukaan myös auttaa!!
tsemppiä muillekkin!
tää vaa tuli mulle ihan olan takaa ja en tiedä mitä tehä!!! auttakaa mua jos pystytte mitenkään!jonkun luo juttelemaan meno kyseenalaistaa kun en tiiä missä on vika ku kaikki asiat on hyvin ja ainoo stressi johtuu tästä!!
kiitos kun jaksatte lukee ja toivon mukaan myös auttaa!!
tsemppiä muillekkin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jep, kun salama kirkkaalta taivaalta alkanut todella raju, kohtausmainen oksetus, joka myöhemmin alkoi esiintymään lievempänä, mutta koko päivän kattavana.
Tää nyt ei piristä sua, mut...
Muakin tutkittiin, paljon. Fyysisiä oireita on tämän ajan aikana ilmennyt paljon. No, kun mitään ei löydetä, lääkärit ensin uhkaili: myönnä anoreksia, tai tutkimukset lopetetaan.
No tutkimukset lopetettiin. En myönnä semmoista vaivaa jota mulla ei ole.
Huonon kunnon takia hakeuduin yksityiselle, joka uskoi oireitani, ja taas pääsin sisätautilääkärille. Joka siis viis veisasi mun muista oireista, ja laittoi dg anoreksian. Jota mulla edelleenkään ei ole. Uhkasi laittaa lähetteen jonnekin syömishäiriöklinikalle, jonne en aio mennä. On varmasti olemassa oikeasti sairaita, jotka tarvii sen paikan, mutta minä en moiseen paikkaan mene niin kauan ku anoreksiaa ei ole.
Sisätautilääkärihän ei muutenkaan saa tehdä anoreksia diagnoosia... se kuuluu psykiatrian puolelle.
Joten... en nyt osaa lohduttaa. Puolitoista vuotta olen kärsiny tästä eikä loppua näy. Minullakin syöminen vaikeaa, mutta olen lähes poikkeuksetta paljon paremmassa kunnossa iltaisin, jolloin saan syötyö mielelläni ihan hyvin. Kaikki kevyttuotteet on heitetty roskikseen, nyt juon punaista maitoa ja vedän pekonia, jos vaan menee alas. Paino vain ei enää nouse. On laskenut 8 kiloa, muttei laske enää, vaan pysyy onneksi ennallaan.
Kyllä ne lääkärit alkaa sepittää sulle tätä anoreksiapaskaa. Ihan jees, jos potilaalla oikeesti on se ja tarvitsee apua, mutta sen mussuttamisen voi jättää vähemmälle jos asia ei ole niin.
Mullakin elämäni paras elämänvaihe ja - tilanne kun tää alkoi. koulun tosin jouduin lopettamaan, uupumus on niin kovaa.
diagnoosin varaan. Pakko kysyä, miksi et ole hakeutunut psykiatrin vastaanotolle?
Koska psykiatrista ongelmaa ei ole. Se apu, minkä minä tarvitsisin, on kaikkea muuta kuin psykiatrista.
Toki voisin käydä ihan sen takia, että lääkärit näkisivät, että ovat väärässä, mutta toisaalta minun ei pitäisi tarvita "todistaa" yhtään mitään. Ja sekin todistelu kestäisi monta kuukautta, ja taas jäisin kotiin riutumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tosin, kun ajattelee asiaa nyt, niin mitä väliä sillä olisi ollut? En enää edes saa apua mistään.
Niin ja sittenhän on se seikka, että jos menisin psyk. vastaanotolle, niin joka ikinen tuleva vaiva loppuelämän aikana olisi aina "luulosairautta" ja korvien välissä. Sitä seikkaa on turha yrittää kieltää.
sairaudestasi, on kyseessä mitä todennäköisimmin psyykkeen sairaus ja oikea hoitava lääkäri siihen on psykiatri.
Pahoinvointisi voi todella johtua psyykkisestä sairaudesta. Varma siitä ei tietenkään voi olla näin pelkän lyhyen viestien vaihdon perusteella.
Minä ainakin sinuna selvittäisin tuonkin mahdollisuuden.
Ja sulla oli mikä titteli väitöksesi tukena...?