Tilanne on varsin hankala. Tai no ei varsinaisesti hankala, mutta päätös siitä, että tehdäkö jotain, vai ollakko tekemättä.. Minä ja paras ystäväni olemme siis molemmat lesboja, ystäviä olemme olleet kauan, todella kauan, teini-ikäisestä asti, nyt olemme 30 ja risat "aikuisia" :)
Kumpikin tiedämme rakastavamme toinen toistamme muutenkin kuin "vain" ystävänä. Kummallakin on ollut naisystäviä, mutta mitään mustasukkaisuutta emme ole tunteneet, koska olemme varmoja siitä, että ystävyytemme kestää kaiken. Olemme puhuneetkin asiasta, jopa miettineet sitä, että jos olisimme enemmän kuin ystäviä, mitä siitä tulisi? Jossitteluksi se kuitenkin on jäänyt.
Välillämme on monenlaisia tunteita, vetovoimaa, ymmärrystä, ystävyyttä, lempeää ymmärtämistä ja luja side. Kumpaakin pelottaa arvokkaan ystävyyden menetys, jos viemme suhteemme pidemmälle. En tarkoita siis seksiä, senkin olemme kokeilleet, eikä se ainakaan negatiivisesti meihin tai ystävyyteemme vaikuttanut.
Mutta jos seurustelisimme, muuttaisimme yhteen.. Mitä sitten, mitä jos suhtaudumme toisiimme eri tavalla, kun toista näkee 24/7?
Onko kenelläkään kokemusta? Kumpi on arvokkaampaa? Ystävyys vai romanttinen rakkaus? Onko oikein aloittaa suhde jonkun toisen kanssa, jos ystäväni kuitenkin tulee aina menemään tärkeysjärjestyksessä edelle? Kumpikaan meistä ei kuitenkaan petä kumppaneitaan, eikä meillä ole mitään salaista tai likaista peliä keskenämme.
Pulmahan tämä on :(
Kumpikin tiedämme rakastavamme toinen toistamme muutenkin kuin "vain" ystävänä. Kummallakin on ollut naisystäviä, mutta mitään mustasukkaisuutta emme ole tunteneet, koska olemme varmoja siitä, että ystävyytemme kestää kaiken. Olemme puhuneetkin asiasta, jopa miettineet sitä, että jos olisimme enemmän kuin ystäviä, mitä siitä tulisi? Jossitteluksi se kuitenkin on jäänyt.
Välillämme on monenlaisia tunteita, vetovoimaa, ymmärrystä, ystävyyttä, lempeää ymmärtämistä ja luja side. Kumpaakin pelottaa arvokkaan ystävyyden menetys, jos viemme suhteemme pidemmälle. En tarkoita siis seksiä, senkin olemme kokeilleet, eikä se ainakaan negatiivisesti meihin tai ystävyyteemme vaikuttanut.
Mutta jos seurustelisimme, muuttaisimme yhteen.. Mitä sitten, mitä jos suhtaudumme toisiimme eri tavalla, kun toista näkee 24/7?
Onko kenelläkään kokemusta? Kumpi on arvokkaampaa? Ystävyys vai romanttinen rakkaus? Onko oikein aloittaa suhde jonkun toisen kanssa, jos ystäväni kuitenkin tulee aina menemään tärkeysjärjestyksessä edelle? Kumpikaan meistä ei kuitenkaan petä kumppaneitaan, eikä meillä ole mitään salaista tai likaista peliä keskenämme.
Pulmahan tämä on :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
..että tavallaanhan teillä jo on se rakkaussuhde. Jos seksiäkin olette harrastaneet. Ainut mikä suhteesta puuttuu on yhdessä asuminen. Minusta ei ole oikein aloittaa seurustelua toisten kanssa kun et kuitenkaan ole valmis irrottamaan otettasi tästä "ystävästä". Se ei mielestäni ole reilua sitä uutta kohtaan, ellet sitten tee jo alussa selväksi että suhteella ei ole paljoakaan mahdollisuuksia kehittyä vakavaksi. Sydämesihän kuuluu toiselle.
Tottakai tulet suhtautumaan ystävääsi toisin jos asuisitte yhdessä. Mutta olette kuitenkin tunteneet toisenne kauan, paremmat mahdollisuudet teillä on onnistua kuin parilla joka vasta muutaman kuukauden on tuntenut ja joita ehkä ihastuminen sokaisee. Sinä kuitenkin tunnet ystäväsi läpikotaisin ja jos silti vieläkin olet sitä mieltä että hän on ihana ja haluaisit jakaa elämäsi hänen kanssaan, niin voit olla varma että se rakkaus kestää.
Joskus kannattaa vaan ottaa riskejäkin, eikä aina vaan turvata selustaa. Voi olla että riitelisitte ja sinua alkaisi ajan mittaan ärsyttää monet piirteet hänessä jos asuisitte yhdessä, mutta toisaalta suhteenne syventyisi ja saisitte siitä myös paljon. Kai itse tiedät. Haluatko elää tämän naisen kanssa, tai yleensäkään kenenkään kanssa? Vai haluatko elää vapaasti, ilman sitoumuksia? Aika oleellinen tässä tilanteessa olisi luultavasti polttava halu olla sen toisen kanssa. Jos se halu löytyy niin ei muutakuin onnea matkaan, minusta ehdottomasti sen arvoista! :)
..että parisuhde ja ystävyys eivät sulje pois toisiaan. On oikein hyvä lähtökohta suhteelle jos on jo valmiiksi ystäviä.
Hänen kanssaan olo on helppoa ja mutkatonta, aika kuluu kuin siivillä. Kaikki menee yksiin.
Haluan, että hän on elämässäni sen loppuun saakka, mutta pitkälti olen menettänyt uskoni parisuhteisiin, kun tuntuu että kaikki eroavat :( Miksi me olisimme poikkeus? Jos meille tapahtuisi niin, että ajautuisimme eroon, asia olisi varmasti niin paha, että tekisi ystävyyden mahdottomaksi.
Kyllähän me riitelemme nytkin, mutta aina myös sovitaan :)
En tiedä.. ehkäpä olisi aika ottaa asia puheeksi hänen kanssaan.
Kun kerran seksikin sujuu, niin ei mitään epäilyksiä. Antakaa palaa! Saatte olla aina yhdessä, sekstata ja nauttia toisistanne vaikka joka yö aamunkoittoon. Ei sen nautinnollisempaa voi olla mikään.
Älkää kulkeko onnenne ohi.
Ystävyys on loistava pohja parisuhteelle. Jos teillä molemmilla on halua myös muuhun kuin ystävyyteen, varmasti mahdollisuudet menestyä parina on hyvät. Olen itse ollut tilanteessa, jossa parhaan ystävän kanssa (joka oli mies) kävi niin, että hän olisi halunnut enemmän ja aika kauan elimmekin kuin parisuhteessa. Meidän tapauksessa klikkasi se, että minä en halunnut samaa kuin hän, vaikka aivan hirveästi välitinkin. Monasti keskustelimme, että olisimme täydellinen pari muuten. Eli koska molemmat haluatte samaa, niin koittakaa ihmeessä yhteiselämää!!!
Teillä on toivottavasti molemmilla myös joku muu luottoystävä kuin toisenne, sillä joskus voi tulla tarve puhua sellaisista asioista, joista ennen puhuitte ystävänä toisillenne ja sitten parisuhteessa tilanne ehkä muuttuu. Näin ainakin itse olen kokenut.
Kaikkea hyvää eteenpäin!
Tuota tuota....
mielenkiintoinen tilanne teillä.
jos kerran tulette niin hyvin toimeen niin eikai se ystävyyttänne kaada vaikka ryhtyisitte suhteeseen ja vaikka muuttaisitte yhteen. Se vaan täytyy tiedostaa, että niitä riitoja kuitenkin tulee kun on aikansa toisen kanssa ja riidoilta ei vaan voi välttyä. Vaikka en tunnekaan teitä, mutta kyllä te varmasti tulette toimeen keskenänne. Selkeästi molemmat haluatte ainakin yrittää suhdetta. Siis yrittäkää. :) Ja tottakai toiseen saattaa suhtautua vähän eri tavalla kun muuttaa yhteen. Silloin joudutte tekemään yhteisiä päätöksiä kotiinne liittyen tms. Älkää olko aina 24/7 yhdessä. Nähkää muita kavereitanne tai perhettänne. Ei toisen kanssa tarvitse koko ajan olla. Ja se mikä on tärkeintä. Keskustelkaa mahdollisen tulevan rakkaussuhteen peloistanne. Kertokaa toisillenne mikä siinä pelottaa. Ehkä voitte auttaa toisianne, kun avaudutte tuntemuksistanne.
Ystävyys on todella tärkeää ja kuten sanotaan niin ystävät ovat elämän suola. Sitä tarvitaan pienin ripauksin ;) mutta tässä teidän tapauksessanne näyttää siltä, että viihdytte hyvin toistenne seurassa niin itse ainakin suosittelisin, että ryhtyisitte seurustelemaan. Ketään ei voi tietenkää pakottaa, mutta kun molemmat näytätte haluavan parisuhteen. Ja jos ei rakkaussuhteenne toimi niin todetkaa vaikka ääneen, että harmi. Ei sitten rakkaussuhdetta, mutta jatketaan sitten entiseen tapaan hyvällä ystävyydellä.
Ja voithan sinä vaikka tehdä niinkin, että alotat suhteen jonkun toisen naisen kanssa niin näet että kaipaatko kuitenkin enemmän sitä ystävääsi. Ihmissuhteet on vähän hankalia. Aina niitä joutuu enemmän tai vähemmän pohtimaan. Nooh elämä on kuten sanotaan :D
Kyllä se siitä :)