Olen todella stressaantunut nykytilanteestani kissojeni kanssa. Eli, muutin puolisoni kanssa omakotitaloon ja mukanani muuttivat kaksi 7-vuotiasta naaraskisuani (siskokset) ja puolisoni parivuotinen itsepäinen kolli. Alku oli jotain kamalaa, kissani juoksivat kauhuissaan tätä kollia pakoon, ja jos se sai ne kiinni alkoi armoton kissojeni raapiminen ja pureminen. Kissani olivat selvästi alakynnessä. Kului pari kuukautta ja yllättäin toinen kissani alkoikin tottua tähän kolliin ja he ystävystyivät- en olisi ikinä uskonut! Jotenkin se yhteinen sävel vain löytyi heille.
Mutta ongelma on seuraava: toinen kissani pelkää kollia edelleen aivan mielettömästi ja kolli jahtaa sitä koko ajan, uhittelee ja vahtaa kissaani joka hetki. Kissani on selvästi masentunut, ei uskalla liikkua talossa eikä ulkoilukaan enää maistu. Kesällä sai sentään purettua energiaansa ulkona, mutta taitaa tuota talveakin pelätä. Kissani on päivät pitkät toisessa makuuhuoneessamme, sille pitää tuoda ruoat ja hiekkalaatikko aina sinne, sillä se ei muuten hievahtaisikaan turvapaikastaan. Yritän tehdä kaikkeni, ettei kissani kärsisi, mutta en mahda tuon kollin itsepäisyydelle mitään! Kai niiden "kemiat" eivät vain kohtaa, vai mistä lie kysymys. Tätä on siis jatkunut nyt puoli vuotta, eikä loppua näy. Tämä toinen kissani, joka ystävystyi kolliin, on sellainen alistuvampi luonne ja tämä pelkäävä kissani on itse asiassa ollut aina se rohkeampi ja pomottelevampi luonne, joten sekin on jotenkin ristiriitaista. Mutta olisiko kyse jostain valtataistelusta? Eli kolli vaistoaa tämän pelkäävän kissan olevan pomottelevampi, eikä halua menttää johtoasemaansa. Tosin ei kissani sitä pomottelua enää tuo esille, mutta silloin kuin asuin vain näiden tyttöjeni kanssa kolmestaan, se oli selvästi se "ylempänä oleva" toiseen kissaani verrattuna.
Toivottavasti ei ollut sekavasti selitetty, mutta olisi niin ihanaa kuulla teidän muiden kokemuksia. Voiko tällainen tilanne koskaan korjautua, löytävätkö kissamme sovun? Mitä me voimme tilanteelle tehdä? Onko minun muutettava kissojeni kanssa pois, sitä en todellakaan haluaisi. Mutta on myös kauheaa nähdä oma kissansa kärsivän, koko ajan piilossa samassa huoneessa :(
Mutta ongelma on seuraava: toinen kissani pelkää kollia edelleen aivan mielettömästi ja kolli jahtaa sitä koko ajan, uhittelee ja vahtaa kissaani joka hetki. Kissani on selvästi masentunut, ei uskalla liikkua talossa eikä ulkoilukaan enää maistu. Kesällä sai sentään purettua energiaansa ulkona, mutta taitaa tuota talveakin pelätä. Kissani on päivät pitkät toisessa makuuhuoneessamme, sille pitää tuoda ruoat ja hiekkalaatikko aina sinne, sillä se ei muuten hievahtaisikaan turvapaikastaan. Yritän tehdä kaikkeni, ettei kissani kärsisi, mutta en mahda tuon kollin itsepäisyydelle mitään! Kai niiden "kemiat" eivät vain kohtaa, vai mistä lie kysymys. Tätä on siis jatkunut nyt puoli vuotta, eikä loppua näy. Tämä toinen kissani, joka ystävystyi kolliin, on sellainen alistuvampi luonne ja tämä pelkäävä kissani on itse asiassa ollut aina se rohkeampi ja pomottelevampi luonne, joten sekin on jotenkin ristiriitaista. Mutta olisiko kyse jostain valtataistelusta? Eli kolli vaistoaa tämän pelkäävän kissan olevan pomottelevampi, eikä halua menttää johtoasemaansa. Tosin ei kissani sitä pomottelua enää tuo esille, mutta silloin kuin asuin vain näiden tyttöjeni kanssa kolmestaan, se oli selvästi se "ylempänä oleva" toiseen kissaani verrattuna.
Toivottavasti ei ollut sekavasti selitetty, mutta olisi niin ihanaa kuulla teidän muiden kokemuksia. Voiko tällainen tilanne koskaan korjautua, löytävätkö kissamme sovun? Mitä me voimme tilanteelle tehdä? Onko minun muutettava kissojeni kanssa pois, sitä en todellakaan haluaisi. Mutta on myös kauheaa nähdä oma kissansa kärsivän, koko ajan piilossa samassa huoneessa :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsellä kolme tyttö kissaa..
yleensä uros ja naaras kissat ei tuu toimee, vaikka olisi sisaruksia.
onko uros leikattu? auttaisikohan sen leikkaaminen. voi olla et tän pelkäävän naaraan ja uroksen ikä lähellä toisiaan, ja naaras haluu olla "se johtaja", mutta on alakynnessä, kun uros kuitenkin yleensä johtaa laumaa jos sellanen on.
äähs. en osaa tarkemmin selittää. mutta uroksen mahdollinen leikkaus olisi järkevintä, jos sellanen mahdollista. uros rauhottuu, eikä niin paljon hajuja jätä, joten arka kissakin voi uskaltaa tulla tuttuun johto asemaansa.
:)
Kolli on leikattu, samoin minun tytöt. Ja kolli ei siis ole sisarus näille, vaan minun naaraat on siskokset keskenään.
Jotenkin tuo kollin luonne on jo sellainen, että se kyllä uhittelee kaikille, jopa koirille :D Tuntuu, että se ei pelkää mitään. Ja sitä kielletään ja torutaan kovasti joka kerta kun se hyökkää kissani kimppuun, nostetaan jopa niskasta, mutta mikään ei auta! Ollaan jo aika toivottomia tilanteen suhteen.
se on sith vain sen luonteesta kii, ja kollit yleensä haluaa pomottaa. auttaisko jos kolli siirrettäis johki toisee huoneesee vähä aikaa, ni siskokset saa omia sisar suhteita hioa, et jos vaiks toine tytöistä puolustais tätä arkaa tjtn.
http://www.incat.fi/6easysteps.asp
myös feliway haihdutin nyt pöhisemään tarvittaessa vaikka kuukausiksi.
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
jatkoa ajatellen, hanki myös riittävästi eri tasoisia paikkoja kissoille. kissat pelaa "kukkulan kuningasta" ja kertovat toiselle paljon jo sillä, millä tasolla oleilevat.
jos kuninkaalla on kuninkaan paikka, mistä kertoa arvonsa ja tuijotella toisiaan alaspäin, ei ehkä tarvita karvapöllyjä niin.
Hyviä vinkkejä, en ole tuohon Feliwayhin perehtynytkään tätä ennen. Taidanpas sellaisen heti hankkia! Tuo toinen linkki taas oli tuttu, eli tuo vähitellen toisiinsa totuttaminen, sitä on yritettyki, muttei se ole tuonut pysyviä tuloksia. Vähän aikaa osaavat olla murisematta, mutta yhtäkkiä uros taas hyökkää ja naaras juoksee kauhuissaan pakoon. Kerran saimme ne jopa syömään samalta lautaselta hetken aikaa, kunnes uroksen oli taas pakko näykkäistä naarasta :(
helena telkänrannan kirjan "matka kissan mieleen"?
itse en sitä ole vielä lukenut, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. sieltäkin saattaisi löytyä apuja..