Puoli vuotta asuttu rivitalossa ja melkein jo ikävä takaisin kerrostaloon. Rivitalon taloyhtiössä ollaan niin yltiö sosiaalisia ja kiinnostuneita toisista ja toisten asioista. Juorut liikkuu milloin kestäkin. Varsin kiinnostuneita tietenkin ollaan juuri meistä uusimmista tulokkaista. En kerrostalossa huomannut tällaista ilmiötä. En tosin koskaan ole asunut "mummo"-kerrostaloissa, mutta eipä tässä taloyhtiössäkään asuvien keski-ikä ole varmaan kuin vajaa 50 v. Täytyy kai vaan suhtautua niin, että toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja pitää naapureihinsa tietoisesti välimatkaa.... vaikka liikkuu ne juorut siltikin. Ja ehkä varsinkin just silloin.
Rivitalon elämää
fantti
2867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei asumismuodon vika, jos sinne on sattunut juoruilija. Oletko itse muuten elämäntavallasi antanut aihetta siihen, jos sinusta puhutaan paljon?
Asumismuodon ansiosta ihmiset ovat sosiaalisempia ja ehkä tuntevat naapurinsa paremmin, kun heitä on niin vähän. Mutta ei se johda siihen, että sinun pitäisi kertoa elämästäsi muille. Esim. meillä tervehditään pihalla (lyhyesti vaan). Ja kun pienessä taloyhtiössämme (10 asuntoa) ei ole huoltoyhtiötä, tehdään porukalla lumityöt, jossa yhteydessä, jos useampikin sattuu hommiin samaan aikaan lumipyryn jälkeen tai aamulla, saatetaan sanoa jotain vaikkapa säästä.
Kyllä siinä tietysti onkin pakko olla vähän sosiaalisempi jos yhtiössä työt on jaettu. Jos sinä haluat erakkoelämää jossa sinua ei tunneta eikä kukaan tervehdi vaikka itse tervehtisitkin, niin älä jää kärsimään vaan muuta ihmeessä takaisin kerrostaloon!! :)
Voin luvata, että vaivutte vääjäämättä pikku hiljaa samaan suohon kuin naapurinne. Pian tulee uusi perhe ja olet yhtä utelias kuin muutkin tietämään millaisia he ovat, kuinka sujuu yhteistyö talkoissa, tajuavatko mitään talotekniikan päälle, pysyykö vasara kädessä jnejne vai ovatko yhtiön vapaamatkustajia, jotka ottavat kaiken hyödyn irti miettimättä hetkeäkään omaa vastuualuettaan. Kaiken lisäksi uskot teidän olevan kiinnostavimpia kuin todellisuudessa olette. Todennäköisesti et vain ole tottunut hyviin tapoihin ja small talkiin, jolla lähinnä vain ilmaistaan ettei tässä olla pahoissa aikeissa ja naapurinne jatkavat kaikesta huolimatta myös omaa elämäänsä.Pienten taloyhtiöiden yksi merkittävin elinehto on koettaa pärjätä jotenkuten kaikkien kanssa ja siinä tarvitaan rutkasti sosiaalisia taitoja sekä hyvää itsetuntoa.
Asenteesi on hyvin tavallista ja vähän itsekeskeistä. Olen seurannut joidenkin ns nuorten (lue kokemattoman) ihmisen muuttoa pieneen taloyhtiöömme ja hihittelen oloissani, miten heidän ensi työnään on vakuuttaa meille uusille naapureille kuinka heille on yleensä vaikeaa muistaa naapureiden kasvoja ja elämä on hirrrrveän kiireistä (malli opittu kerrostalosta, jossa jutut menevät helpommin läpi). Mutta mitä vähemmän väkeä tienoolla liikkuu ja vuodet kuluvat sitä enemmän se käsi useammalla heilahtaa aidan takaa ohikulkevalle ja ikkunaverhot heiluvat myös ns nuorten (lue kokemattomienkin) ikkunoissa.
Jos koet olosi nyt jo kehnoksi tulet viihtymään jatkossa vieläkin kehnommin. Pieni taloyhtiö voi olla myös maanpäällinen helvettikin.