Viime elokuulta lähtien olen ollut hoidon tarpeessa ja käynyt 3 x psykiatrin vastaanotolla ja käynnit jatkuvat joka viikko sairaanhoitajan juttusilla. töissä on sattunut harmillisia juttuja ja niistä en enää ole selvinnyt ongelmitta. Kaksi vuotta sitä on jatkunut ja joskus se mitta tulee täyteen ja ihminen ei jaksa enää. Yöunet menee ja jokapaikkaa särkee ja väsyttää. Millään ei tunnu olevan merkitystä. Sain psykiatrilta sitalopraania 20mg x2 vrk ja sitä sitten olen syönyt elokuusta lähtien ja olo on jo paljon parempi. Särkylääkkeitäkin tosin menee joka päivä vieläkin. Nyt olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että noista lääkkeitä pitäisi päästä eroon,että ei tule niihin riippuvuutta. Osaan jo nauttia elämän pienistä iloista ja vaikka olenkin välillä sairaslomilla, niin töihin tästä on taas kohta yritettävä lähteä.
Onko teillä miten pitkiä lääkeputkia yleensä menossa vai riittääkö puolivuotta masennuslääkettä? Itsesyytökset jo vähempänä!
Onko teillä miten pitkiä lääkeputkia yleensä menossa vai riittääkö puolivuotta masennuslääkettä? Itsesyytökset jo vähempänä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollut masislääkkeet jo kohta 2v käytössä ja varmaankin joudun syömään niitä lopunikääni et pysyisi kondiksessa,masennus kun tahtoo uusiutua aika helposti...
varsinkin, jos niistä saa apua eikä pahoja sivuvaikutuksia ole. Puoli vuotta on tosi lyhyt jakso, kun kysymyksessä on vakava tai keskivakava masennus, jolle ei löydy syytä.
Ne masennukset, jotka johtuvat jostain tietystä elämäntilanteesta (avioero, puolison kuolema, työpaikan menetys, läheisen omaisen menetys tms) ovat yleensä helpommin hoidettavissa. Voivat mennä ohi alle vuodessa. Hoitoa nekin silti vaativat.
Masennuslääkkeistä voi päästä kokonaan eroon, jos on kyseessä eka masennus. Aikaa voi kulua kyllä muutama vuosi (2-3). Näin itselläni ekan masennuksen suhteen.
Toistuessaan masennus on hankalampi hoitaa. Voi olla, että silloin tarvitsee jatkuvaa lääkitystä, jotta voi elää "normaalia" elämää. Riippuvuutta ei kannata silloin pelätä, kun lääkkeiden avulla vaihtoehtona saavutetaan lähes "normaali" elämä.
Monessa vaikeassa tapauksessa paras hoitotulos saavutetaan lääkkeiden ja terapian yhteiskäytöllä. Terapia tietyssä mielessä "korvaa" osittain lääkkeitä eli sen vaikutus on jossain määrin "lääkkeenomaista".
Lääkehoitoa ei kannata jättää missään tapauksessa kesken. Sen milloin ei enää tarvitse lääkkeitä huomaa kyllä ennenpitkää itsekin omasta parantuneesta voinnistaan. Myös hoitava psykiatri pystyy asian toteamaan ja siitä kannattaa keskustella hänen kanssaan.
Moi ja kiitos vastauksestasi. Olen tosiaan ollut aika pohjalla ja elämä on näyttänyt synkältä, mutta eteenpäin on menty. Olen käynyt sen sairaanhoitajan kanssa juttusilla tosiaan jokaviikko, mutta en ole saanut selvää vastausta, miten pääsee terapiaan ja tarvitsenko yleensä sellaista? Minun ongelmani johtuu työstä ja sen ali-arvostamisesta.Se on suorastaan työpaikka kiusaamista, koska minun ei anneta tehdä koulutustani vastaavaa työtä.Olen siitä saanut aikamoisen masiksen. Toivon, että minulla onkin vain asennevika, joka korjaantuisi ajan kanssa.
Mitenkä syvältä ne kaivelee ihmisen elämää terapiassa? Kiva olisi kuulla asiasta.
Usein sen oikean ja sopivan löytymiseen menee aikaa ja voi joutua "kokeilemaan" aluksi eri terapeutteja.
Terapeuttiseen hoitoon voi hakeutua aivan oma-aloitteisestikin ottamalla yhteyttä suoraan terapeuttiin ja sopimalla terapian aloittamisesta hänen kanssaan. Tällöin joutuu yleensä maksamaan terapian itse. Mutta jos terapeutti on samalla psykiatri, saa käynneistä korvauksen Kelalta (60% taksan mukaisesta hinnasta). Ongelmana tässä itsehakeutumisessa on sopivan terapeutin löytäminen. Itselläni aikanaan vasta se kolmas oli sopiva.
Jos oikein ymmärsin, olet ollut psykiatrin vastaanotolla. Käyt myös keskusteluissa viikottain sairaanhoitajan (todennäköisesti psykiatrinen sairaanhoitaja) luona. Nämä molemmat voivat neuvoa sinua terapiaan hakeutumisessa ja suositella sopivaa terapeuttia. Kela korvaa tietyin edellytyksin terapiaa. Yksityiskohtia siitä en valitettavsti tiedä, koska en ole itse käyttänyt tätä mahdollisuutta.
Terapeutin sopivuuden saa selville vasta muutaman käynnin jälkeen (4-5 käyntiä). Terapeutti ei normaalisti (vaikka olisi lääkärikin) hoida lääkitystäsi, joten sinun kannattaa jatkaa myös psykiatrin vastaanotolla käymistä (jotta saat tarvittavan ja oikean lääkityksen ja lääkityksen sopivuutta voidaan seurata). Psykiatrin (myös sen psykiatrisen sairaanhoitajan) kanssa voit myös keskustella tuntemuksistasi terapiasta ja terapeutin sopivuudesta.
Terapiasuhteet saattavat olla hyvinkin pitkäkestoisia. Alussa käyntejä voi olla kaksikin viikossa, mutta tilanteen parantuessa välejä voi vähentää ensin yhteen viikossa ja siitä sitten edelleen jopa vain yhteen kertaan kuukaudessa. Kaikki riippuu paljon siitä, minkälainen tilanteesi on.
Ammattinsa hallitseva terapeutti hoitaa potilastaan terapiassa pitkälle potilaan ehdoilla. Asioita käydään läpi siten, että siitä on potilaalle hyötyä. Terapiaa ei kannata missään nimessä pelätä tai jännittää. Terapia perustuu pitkälle siihen, että potilaan ja terapeutin välinen vuorovaikutussuhde toimii täysin ilman jännitystä ja pelkoa.
Kysele seuraavalla käynnilläsi sairaanhoitajan luona terapiasta. Saman voit tehdä myös, jos olet menossa lähiaikoina uusimaan lääkkeitäsi lääkärillä.
Sitalopraami ei aiheuta riippuvuutta.
Masennuslääkettä tulisi aina käyttää ainakin kaksi kertaa se aika, jonka masennus on kestänyt - yleensä kuitenkin vähintään vuoden verran. Muuten sen tuoma hyöty menetetään ja kaiken joutuu aloittamaan alusta.
tai jopa vanhemmaksi