tjaa, taas hiukan tyhjä olo itselläni ja löysin tännekin.. olen 17 vuotias, ala-asteella on kiusattu nimityksillä ja muulla ilveilyllä, sama juttu oli hiukan aikaa ylä-asteella, mutta loppui suht' tasaseen. Olen jo ala-asteella ollessani kyseenalaistanut olemassa oloani, ja joskus tuntuu vieläkin, että olenko tosiaan tästä perheestä. Kun on nytkin tullut sellaisia ajatuksia että ovatko vanhempani oikeita, vai olenko sittenkin ehkä adoptoitu? Joskus tuntui pienempänä, etten halua olla täällä, vaan joko lopettaa itseni tai karata. Mutten uskaltanut..
Siinäkin on yksi syy miksen pidä itsestäni välillä. Nykyään tosin kun menen johonkin pelottavaan paikkaan,ajatus hiipii mieleeni: että jos siellä on joku, niin tappakoon jos on tappaakseen. Tämä on jotenkin jopa lohduttanut ajatusta pelkäämistilanteissa. Tykkään tutkia koneella ollessani muun sähellyksen ohella kuolemaa ja 'satanismia'.
Olen nyt parin kuukauden aikana pari kertaa viillellyt käsiä, pari kertaa kasvoja. Verinaarmujen syyksi pistin "kaverin kissan" raapaisut.
Lisäksi joskus luulen kuulevani jonkun sanovan jotain, vaikkei toinen olisi sanonutkaan mitään. Samaten olen tuntevinani jonkun tarkkailevan tai olevan vieressäni, joskus sisä- joskus ulkotiloissa.
On kuitenkin pari asiaa jotka jotenkin auttavat pitämään 'iloa' elämässäni: lemmikkini ja muinaisten juttujen 'tutkiminen'.
Kavereita on(kai), mutta ei oikein olla oltu yhteyksissä kun opiskelen kauempaa kuin he. Vakiokavereita on yksi.
Olenko vain vainoharhainen, vaiko kenties huomion kipeä(mitä toivon etten olisi, pidän sitä itselläni halveksuttavana).
Kiitos jos luette,
~....
Siinäkin on yksi syy miksen pidä itsestäni välillä. Nykyään tosin kun menen johonkin pelottavaan paikkaan,ajatus hiipii mieleeni: että jos siellä on joku, niin tappakoon jos on tappaakseen. Tämä on jotenkin jopa lohduttanut ajatusta pelkäämistilanteissa. Tykkään tutkia koneella ollessani muun sähellyksen ohella kuolemaa ja 'satanismia'.
Olen nyt parin kuukauden aikana pari kertaa viillellyt käsiä, pari kertaa kasvoja. Verinaarmujen syyksi pistin "kaverin kissan" raapaisut.
Lisäksi joskus luulen kuulevani jonkun sanovan jotain, vaikkei toinen olisi sanonutkaan mitään. Samaten olen tuntevinani jonkun tarkkailevan tai olevan vieressäni, joskus sisä- joskus ulkotiloissa.
On kuitenkin pari asiaa jotka jotenkin auttavat pitämään 'iloa' elämässäni: lemmikkini ja muinaisten juttujen 'tutkiminen'.
Kavereita on(kai), mutta ei oikein olla oltu yhteyksissä kun opiskelen kauempaa kuin he. Vakiokavereita on yksi.
Olenko vain vainoharhainen, vaiko kenties huomion kipeä(mitä toivon etten olisi, pidän sitä itselläni halveksuttavana).
Kiitos jos luette,
~....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tyhjä olo (ja ahdistus) on itellenikin tuttu tunne. Mä pelkään yksinäisyyttä ja omia ajatuksiani.. En oikeen ymmärrä mistä tällanen tulee, koska mulla on asiat aika hyvin. Mukava perhe, ystäviä, koulu sujuu. Oon 18-vuotias tyttö ja käynyt psykologilla muutaman kerran. Kovasti oon miettinyt, miksi käyn siellä, kai siksi kun en pääse yli menneisyydestä ja helpottaa puhua jollekin.
Samoin mulla on ollut aikaisemmin tuo ajatus, että jos joku on tappaakseen mut niin tappakoon pois. Se oli joskus muutama vuosi takapäin, kun olin vielä masentuneempi ja ei ollut kavereita. Nykyään haluan elää:) vaikka se onkin kurjaa välillä. Viiltelyä en oo koskaan kokeillut, vaikka välillä on haluttanu, oon liian pelkuri sellaiseen..
Sunkin kannattaisi hakeutua psykologille (jos et vielä oo), ei ne mitään taikureita oo, mutta luulisin, että sua auttais jos voisit puhua noista jollekin. Kaverin kissan raapaisutkin saattaisi vähetä. Jos viitsit, ni pistäppä mailiosottees, voisin jatkaa vielä vähän.
Olin suuren osan teini-iästä masentunut ja minulla oli samanlaisia tunteita kuin sinullakin. Osa tuntemuksistasi kuuluu useimpien nuoruuteen (nuoruus on vaikeaa aikaa), mutta viiltely on vakava oire. Koeta päästä jonnekin juttelemaan asioistasi. Puhuminen auttaa selvittämään omia tunteita ja ajatuksia. Yritä myös pitää yhteyttä ystäviisi.
Netistäkin voit saada apua, esim. Tukiasemalta:
http://www.tukiasema.net/kysy/default.asp
Minä pääsin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista eroon psykoterapian avulla. Nykyisin olen melko onnellinen, vaikka nuorena tuntui, että minulla ei ole mitään arvoa.
Harmi, kysymyspalsta on suljettu. Tukiasemalla on kuitenkin osoitteita ja tukipuhelinten numeroita, joihin epätoivon hetkinä voi soittaa:
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
Sinä olet 17 vuotias. Minä olen 72 vuotias. Kuinka monta vuotta olet opiskellut? Kaikki opinnot vievät aikaa vuosia. Vanhemmilla on monikerroin enemmän opintoja takanaan. Silti nuoret eivät halua kuunnella, mitä vanhemmat sanovat. He eivät usko vanhempien ymmärtävän mitään. Se ei ehkä ole kovin viisasta.
>>Tykkään tutkia koneella ollessani muun sähellyksen ohella kuolemaa ja 'satanismia'.
Sinun ei pitäisi tutkia satanismia, koska olet liian kokematon siihen. Sinua on helppo pettää ja satanistit pettävät. Satanismista et tule saamaan yhtään mitään hyötyä. Se voi vääristää ajatusmaailmaasi pahasti. Terveytesi vuoksi varo myrkkyjä. On olemassa myös mielen myrkkyjä ja on olemassa mielen ravintoa. Hanki itsellesi oikeaa mielen ravintoa, että eläisit onnellisempana.
Maailma on hyvin kiinnostava ja miellyttävä, ihanakin, kun pidät mielesi terveenä. Se on sinun oman valintasi asia. Voit valita ajatuksesi itse. Älä anna muiden täyttää päätäsi arvottomalla roskalla.
demonisuutta palvova taiteensuunta.
Satanismi ja saatananpalvonta on kaksi aivan eriasiaa.
Demonisuutta palvova ja saatananpalvonta. Miten teet eroa näillä asioilla? Demonit tarkoittaa jotain saatanoita.