Meitsillä on nyt tässä viime aikoina mennyt parin hyvän ystävän kaa, jotka tuntenut lapsena niin välit poikki. Tää jonka olen tuntenut jostain 7-vuotiaasta asti ei ilmeisesti halunnut olla yhteydessä sen takia ettei ehkä ollut enään niin paljon samaa tai ehkä itsellään oli juttuja joita ei jaksanut kuunnella. Tai en tiiä mistä johtuu.
Tämä toinen, jonka taas olen tuntenut jostain 11-vuotiaasta asti oli taas sen takia, kun tossa olikos se nyt silloin loppukesällä, kun hän oli meillä yökylässä. Niin seuraavana päivänä siinä vaiheessa kun hän oli lähdössä, niin mä jostain vitun syystä, en tiedä miksi!? Sanoin sille et oli ihan kiva nähdä. Vaikka olisi mieluummin voinut sanoa jotain et soitellaan, näkyillään tai jotakin ihan muuta. Noh.. olikos se nyt sit muutama viikko tai kuukausi myöhemmin soitin sille ja jännitin vastaako hän vielä puhelimeen, noh.. vastas se vielä onneksi. Siinä vaihdeltiin kuulumisia ja lopuksi vielä kyselin jos hän lähtis johonkin baariin tällä viikonlopulla? Noh.. vastaus oli että ei nyt oikein käy, et haluun nyt olla muijan kaa rauhassa. Noh, olin sit siinä vaiheessa et ok ja sanoin et katellaan joku toinen päivä. Mutta sen jälkeen kokeillu muina viikonloppuina ja ei oo pahemmin vastaillut. No yksi arkipäivä kun kerran soitin sille, niin vastashan se. Kysyin vaan neuvoa yhteen asiaan ja lopuksi sanoin puhelimessa sille et nähään joku viikonloppu! Sit se sano vaan et juu. Noh ei se sen jälkeen olekkaan enään vastaillut. Lähetin sille sitten tossa viime vuoden lopulla tekstarin et: sori, sanoinko mä joskus silloin meillä liian ystävällisesti, et oli kiva nähdä? Sori mun kyl piti sanoa jollain muulla tavalla, mut vahingossa lipsahti jotenkin tollein. Kelasinpa vaan et jäikö musta nyt sit jotenkin ärsyttävä kuva? Ei tullut sit vastausta siihen viestiin. Osaisko joku tosta sanoa?
Voi vittu on niin sellainen tunne välillä että tekis mieli tappaa itseni ja välillä jopa tuntee niin paljon vihaa muita ihmisiä kohtaan että tekisi mieli jopa mennä tonne kadulle tappamaan ihmisiä, taikka joskus satuttaa jotakuta, vaikka tää nyt onkin mun vika. Pelkään että mä vielä saattaisin mokata jotenkin tyhmästi että menettän taas jonkun kaverin. Harmittaa niin, ku ei nyt ole oikein enään yhtäkään lapsuuskaveria jäljellä. Vielä jos vaikka mutsi kysyy et ootkos sä viime aikoina nähnyt sitä Mattia(nimi muutettu)? Ei viittis kertoa suoraan!
En sit kiitos kaipaa vittuiluja!
Tämä toinen, jonka taas olen tuntenut jostain 11-vuotiaasta asti oli taas sen takia, kun tossa olikos se nyt silloin loppukesällä, kun hän oli meillä yökylässä. Niin seuraavana päivänä siinä vaiheessa kun hän oli lähdössä, niin mä jostain vitun syystä, en tiedä miksi!? Sanoin sille et oli ihan kiva nähdä. Vaikka olisi mieluummin voinut sanoa jotain et soitellaan, näkyillään tai jotakin ihan muuta. Noh.. olikos se nyt sit muutama viikko tai kuukausi myöhemmin soitin sille ja jännitin vastaako hän vielä puhelimeen, noh.. vastas se vielä onneksi. Siinä vaihdeltiin kuulumisia ja lopuksi vielä kyselin jos hän lähtis johonkin baariin tällä viikonlopulla? Noh.. vastaus oli että ei nyt oikein käy, et haluun nyt olla muijan kaa rauhassa. Noh, olin sit siinä vaiheessa et ok ja sanoin et katellaan joku toinen päivä. Mutta sen jälkeen kokeillu muina viikonloppuina ja ei oo pahemmin vastaillut. No yksi arkipäivä kun kerran soitin sille, niin vastashan se. Kysyin vaan neuvoa yhteen asiaan ja lopuksi sanoin puhelimessa sille et nähään joku viikonloppu! Sit se sano vaan et juu. Noh ei se sen jälkeen olekkaan enään vastaillut. Lähetin sille sitten tossa viime vuoden lopulla tekstarin et: sori, sanoinko mä joskus silloin meillä liian ystävällisesti, et oli kiva nähdä? Sori mun kyl piti sanoa jollain muulla tavalla, mut vahingossa lipsahti jotenkin tollein. Kelasinpa vaan et jäikö musta nyt sit jotenkin ärsyttävä kuva? Ei tullut sit vastausta siihen viestiin. Osaisko joku tosta sanoa?
Voi vittu on niin sellainen tunne välillä että tekis mieli tappaa itseni ja välillä jopa tuntee niin paljon vihaa muita ihmisiä kohtaan että tekisi mieli jopa mennä tonne kadulle tappamaan ihmisiä, taikka joskus satuttaa jotakuta, vaikka tää nyt onkin mun vika. Pelkään että mä vielä saattaisin mokata jotenkin tyhmästi että menettän taas jonkun kaverin. Harmittaa niin, ku ei nyt ole oikein enään yhtäkään lapsuuskaveria jäljellä. Vielä jos vaikka mutsi kysyy et ootkos sä viime aikoina nähnyt sitä Mattia(nimi muutettu)? Ei viittis kertoa suoraan!
En sit kiitos kaipaa vittuiluja!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin pikkuhiljaa viilenny suhteet pieneen kaveripiiriini, joka on lähes aina ollut sama. Yhden kaverin taisin jo menettää kokonaan. (eskarista asti tunnettu) Ollaan kyllä samalla luokalla, mutta meillä ei ole enää mitään yhteistä. Ei siis ole enää mitään syytä hengailla yhdessä.. Mä luovutan, en mä ala elvyttää meidän kaveruutta kun me ollaan ihan eri planeetoilta. Se on semmoinen liisa, kun taas minä oon mikä oon.. Harmittaa/ärsyttää kyllä kieltämättä vietävästi, kun äitikin jo niin tottunut, että me liikutaan koulussa yhdessä. Kyselee aina, että mites sillä *****:lla menee? Mitäs valinnaisia se ***** on valinnut? Minnekäs se ***** aikoo peruskoulun jälkeen? Ja sitten mä vaan heitän vaivautuneena jotain mitä kuulopuheiden perusteella tiedän. Harmittaahan se kieltämättä. Kaksi muutakin (ainoat, keitä mulla on jäljellä kavereina ylipäätään) on tulleet etäisemmiksi. Sillon kun nähään ja ollaan tekemisissä, mä tiedän, että ne välittää musta ja meillä on kivaa, mutta sillon kun ei nähdä, on ihan hyljätty olo ja tunnen itseni tylsäksi ja idiootiksi ja rasittavaksi ja ties miksi. Aattelen, että se on mun syy kun ne ei enää soittele. Vaikka voihan se ollakin. Emt.
Joo-o, en usko tän auttaneen, mutta juu.. Jostain on luovuttava löytääkseen tilalle jotain uutta. Ihmiset muuttuu. Joskus se on hyvä juttu, mutta joskus ei. Sille ei vaan mahda mitään. Mutta onhan se kivempi "erota sovussa."
Juu niin se on sama juttu mullakin yhden kaverin kanssa. Joskus jotain mesessä jutellaan, mutta ei me enää mitään yhdessä tehdä.
On tämä itsekin tullu huomattua. Kaverit lähti erikaupunkeihin opiskelemaan viime syksynä ja nyt on sitten kylmennyt välit. Vaikka kyllä minä tiesinkin, että näin tulisi käymään. Minusta itsestäni vain tuntuu välillä, että näin voi vain käydä eikä sille välttämättä voi tehdä mitään. Kaikki ihmiset kasvaa. Kaikki ihmiset saavat uusia ystäviä elämäänsä esim. uuden koulun alkaessa.
Myös poika- ja tyttöystävät vaikuttavat paljon ystävyyssuhteisiin (näkee harvemmin sitä ystävää, etenkin jos hänelläkin on poika- tai tyttöystävä).
Tytöillähän on tämä "paras kaveri"-koodi asennettuna päähän, että yleisesti ottaen tytöt löytävät pienenä parhaan kaverin ja kolmatta osapuolta ei oteta mukaan. Tai jos se kolmas osapuoli tulee, kahden tytön ystävyys voi särkyä. Tästä on kirjoitettu artikkeleitakin.
Elämä jatkuu kuitenkin. AINA tulee uusia kasvoja vastaan ja lähelle.