Olisi kiva kuulla aikuisten ihmisten selviytymis tarinoitaan että mitä teille kuuluu nykyään, onko elämä kohdallaan ja jne? Jos olette kokeneet olevanne entisiä koulukiusattuja niin miten olette päässeet siitä yli? Miten elämä on lähtenyt käyntiin kun pääsitte työelämään? Onko teistä tullut pidettyjä ja arvostettuja työntekijöitä? Kuinka hyvin olette menestyneet?
Mielenkiintoista olis
tietää.
3374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua kiusattiin tokaluokalta lukion tokalle saakka, jolloin jouduin jättämään opiskelut kesken sairastuttuani skitsofreniaan. Lääkäri totesi, että kiusaaminen oli hyvin todennäköisesti aiheuttanut sairastumiseni.
Nyt olen ollut työkyvyttömänä kohta viisi vuotta, eikä töihinmenosta ole tietoakaan.. Käyn kerran viikossa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa, jolloin käymme läpi kiusaamistani ja siihen liittyviä muistoja ja tunteita. Ehkä tämä tästä vielä joskus selkiintyy..
Sairastuin skitsofreniaan aloitettuani opiskelut yliopistossa, selvisin siitä ainakin toistaiseksi. Opiskelut menevät päin mäntyä ja vievät aikaa tolkuttomasti. Itseluottamus on täysin maassa enkä osaa toimia luonnollisesti ihmisten seurassa. Tuntuu siltä kuin elämä ei olisi hallinnassa. Yritän taistella ja saada koulutettua itseni ja päästä vielä joskus töihinkin. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että tuleva ammattini on oltava jokin sellainen, joka on henkisesti mahdollisimman vähän rasittava. Pitäisiköhän hakeutua johonkin terapiaan kun ainoastaan liikuntaharrastukset tuntuvat sujuvan moitteettomasti?
Työkyky nyt ei ainakaan ole loistava eikä ole vielä mitään koulutustakaan? Mokailen ja mokailen. Jonkinlainen henkinen lukko vaikeuttaa elämää.
hei!
olen itse 26 vuotias nainen, ja en ole kokenut kiusaamista, mutta pikkusiskoni on.
hän oli kolmannella luokalla kun alkoi fyysinen kiusaus, potkittiin ja hakattiin, äitini otti sielloin yhteyttä koululle, ja alkoi selvittely, kiusaaminen saatin lopetettua kolmannen luokan keväällä, mutta kun siskoni alotti nelos luokan niin kiusaaminen alkoi taas, se oli fyysistä ja henkistä kiusaamista, pikkusiskoni alkoi kuihtua se alkoi lintsaamaan koulusta, ja monesti poliisi toi sen kotiin yöllä kun kukaan ei tiennyt siskostani missä se oli, pelkäsin aina pahinta, hän siirtyi vitoselle huonolla todistuksella. kiusaaminen jatkui ja opettajat oli lopen uupuneita laittamaan asiaan itseään. eräs ilta äitini oli lähtenyt työpaikalleen ja oli tekemässä yö työtä, soittelin ympäri siskon kavereita, pelkäsin ja itkin kiertelin ympäri kaupunkia, kun viimein soitin virkavallalle, kun kyseessä oli niin nuori niin he laittoi heti etsintä partion liikkumaan. Pian minulle soitettiin ja kerrottiin että siskoni on löydetty hakattuna ojasta ja se on sairaalassa, menin sinne juoksujalkaa, mutta siskoni ei ollut varma ketä ne oli, vaikka tiesi tasantarkkaan ketä hakkaajat oli. kevätlukukausi meni siskollani huonosti mutta sai siirron kuitenkin kutoselle ja sitten kaikki muuttui kiusaaminen jatkui samanlailla häntä potkittiin ja rikottiin vaatteita, hän alkoi juomaan ja polttamaan,
hän lintsasi paljon koulusta, koska pelkäsi mennä sinne, poliisit toi usein sen kotiin, aloin ihmetellä kun siskoni oli aina väsynyt, kärttyinen, aloin pelkäämään taas mitä nytten ja pian sain tietää siskoni käyttävän huumeita, sama ,meno jatkui ihan samanlailla,
kun hänellä alkoi seiska, niin hän meni kerran viikossa kouluun, teimme äidin kanssa kaiken mitä voimme, pian alkoi siskollani rikosrekisteri kasvaa, murtautumisia jne. mutta hän ei koskaan satuttanut ketään, häntä kiusattiin koulussa edelleen, siskoni oli poliisin tuttu todella hyvin.
kasi luokka alkoi ja silloin alkoi opettajat puuttumaan kiusaamiseen todella ja kyseiset kiusaajat alkoi lopettamaan kiusaamistaan siskoni kävi vähän koulussa oli jossain talon takana käyttämässä huumeita, siskoni on ollut monta kertaa katkasuissa, hänen olonsa senkun paheni, kerran hänen luokanvalvojansa otti siskoni kiinni koulussa ja passitti psykologille. hänelle tehtiin testejä paljon, mutta hän oli muuttunut.
hän alkoi käyttäytyä agressiivisesti kaikkia kohtaan, hänen tilansa vain paheni kunnes saatiin diagnosoitua hänen tilansa, vakava masennus,ja narsistisuutta, lääkärit totesivat vain että siskoni ongelmat aiheutti ainoastaan kiusaaminen, hän oli silloin siinä iässä että oli vahingoittuva kiusaamiselle jne.
nyt tapahtumista on monta vuotta ja siskoni kärsii vankilassa tuomiotaan lukuisista murroista.hän on sairas mieleltään, mutta mikä sen aiheutti: KIUSAAMINEN!
tapasin hänen kiusaajansa vuosi sitten, kerroin siskoni tilanteesta ja he melkein itki edessäni kun haukuin heidät maanalle. siskoani en ole hylännyt, vaikka hänen elämänsä on aivan erinlainen kun minun, hän on menossa kovaa vauhtia huonoon jamaan ja pian hän on todellinen vaiva valtiolle, mutta se opittiin että mitä kiusaaminen saa aikaan, ja kun siihen ei puututa!
siskoni on erinlainen ja sairas, mutta koskaan en hylkää häntä!