Onko ketään muuta kohtalontoveria, joka kärsisi parhaillaan tai olisi kärsinyt hulluksi tulemisen pelosta? Itselläni ei ole harhoja tms. vaan tavanomaisia mielialanvaihteluita, mutta sekoamisfobia vaivaa. Mitä jos napsahtaa yks kaks yllättäen... Kirjoitelkaa, jos jos jollakin on samaa fobiaa.
Hulluksi tulemisen pelko
kohtalontovereita?
81523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli aikoinaan noita ajatuksia. Jälkeen päin sitten joskus huomaat senkin että tuollaisia juttuja on hyväksi käydä lävitse(itsetutkistelua=). Lohduttava tieto sinulle on se että et ole tulossa hulluksi. Perustelut:
Hullu ei tuollaisia osaisi pelätä. Eikä hulluksi tulevakaan osaisi tuollaisia pelätä. Sinulla on kontrolli ja itsetietoisuus.
Kaikki menee hyvin! Tällä hetkellä tunnet noin hetkellisesti. Yksi elämän vaihe muitten joukossa:)
Minulla on paniikkihäiriö johon ainakin omalla kohdallani sisältyy hulluksi tulemisen pelkoa...
Olipas ihana löytää tämä ketju ja huomata että teitä on muitakin. Ja kohtalontoveri2 vastaus oli tosi helpottava, kiitos siitä sinulle.
Minullakin on todettu masennus ja paniikkihäiriö. Ja kun useimmat pelkää silloin kuolemaa/sairauksia, mutta minä pelkäänkin kontrollin menettämistä ja hulluksi tulemista.
Välillä aina iskee erillaisia ajatuksia;
"Apua jos menetän kontrollin ja hyppään parvekkeelta"
"Apua, jos menetän kontrolli ja teen jotain pahaa avokilleni"
"Apua jos menetän kontrollin ja isken vaan naamaani suuren annoksen rauhottavia."
Mitään näistä en halua tehdä.. mutta se onkin vaan se pelko! Ja tietty ku tulee tälläinen pelottava ja inhottava ajatus mieleen, niin se nostaa ahdistuksen ja paniikin pinnalle. Ja sit pitää vaan miettiä et miten pitää ittensä hallinnassa! Eikä se ole helppoa?!
Mutta tiedän pohjimmiltani et tämä kuuluu paniikkihäiriöön ja siihen ei kuulu kontrollin menettäminen vain juuri se pelko siitä!
Neuvoiksi olen saanut;
-ajatus, että hullu ei pelkää tulevansa hulluksi!
-Tai jos iskee sellainen epätodellinen olo tulee tehä lihasten jännitys-rentous harjoituksia.
-Ajatukset täytyy myös saada katkaistua mahdollisimman varhaassa vaiheessa esim. keskittymällä tv'n katseluun.
Kiitos helpottavista vastauksistanne. Samaa vikaa eli lievää masennusvoittoista kaksisuuntaista mielialavaihtelua ja paniikkia ollut mullakin, mutta todellisuudentaju ollut aina vahva. On ollut joitakin muitakin fobioita, mutta nyt juuri tämä hulluksi tulemisen pelko on aktivoitunut, kun on ollut unettomuutta ja työuupumusta jne. ja pelkään, että niiden seurauksena sekoan. Tosin terapeuttini sanoi aikanaan, etten ole "sitä tyyppiä" ja että nukkumattomuudesta tulee väsyneeksi.. Eli kyse on ilmeisesti vaan pahasta fobiasta ja paniikista - ja niitä ei helpota tieto, että suvussa on oikeasti seonneita. Tällä hetkellä kokisin tarvitsevani vertaistukea eli jos joku samasta fobiasta kärsivä haluaa kirjoitella tms. niin olisi kiva saada jotenkin vaihdettua yhteystietoja.
on että dorka on dorka eikä muuksi muutu. hyvää lentomatkaa sinulle.mene ikkunasta ulos pääset nopeammin perille
mahtavaa huomata että en ole ainoa. Mua myös pelottaa varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä ja tulee paniikinomaisia pelkotiloja. suurin pelkoni on jostain syystä yksinäisyyteen liittyvä itsetuhoisuus. en ole muuten itsetuhoinen, mutt pelkään juuri kontrollin menettämistä. minulla on korkeanpaikanpelko ja huoneessani on parveke. pelkään että sekoan, menen ja hyppään. pelkoja tulee vain kun nukun yksin. poikakaverin ollessa kylässä minua ei pelota. en halua seota, en halua kuolla. haluan vain että uni tulisi ennen pelkotiloja ja voisin olla normaalisti.
Itse pelkään myös, mutta olen käynyt jännityksen takia psykologilla ja mitään hulluksi tulemista ei ole tullut ilmi, mutta nyt en ole käynyt pitkään aikaan siellä ja pelkään, että se alkaakin nyt vasta tuo hulluksi tuleminen.
Soitettiin kyllä viimeviikolla sairaalaan ja kysyttiin tätä, sanoivat että ei ole taipumusta, eikä mitään siihen viittaavaa niissä testeissä..
En kuitenkaan pysty jostain syystä uskomaan sitä, varsinkin, kun luulen välillä, napsahduksia ja en oikein tiedä onko ne totta vai epätotta, entä jos ne eivät ole totta??
Yksi esimerkki oli, kun tossa katselin telkkaria illalla ja siinä mies puhui kännykkään, kuulin sen kännykän puheen, mutta katsoin paljonko ääntä oli, niin sitä ei ollut kuitenkaan paljon yhtään ja ajattelin, että ei se voinut olla totta, mutta jos oli silti.
Hirvittävä epävarmuuden tunne tälläki hetkellä.
hulluksi tulemisen pelko ja kontrollin menettämisen pelko.. liittyi itsellä paniikkihäiriöihin ja lievään psykoosiin.. olin tuolloin vasta 16v ja tuntui että maailma romahtaa niskaan. nyt nuo ajat on kuitenkin ohi ja kokemukseni on vain vahvistanut minua.