Raiskaajan vuoro pelätä

Tämä tapahtui kerran eräänä syksyisenä iltana kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Isä oli aina varoittanut, että tyttöjen ei kannata liikkua ulkona myöhäisinä iltoina. Ei sitä kuitenkaan aina voi noudattaa isän varoituksia. En voinut millään vastustaa kuulaan illan houkutusta. Vaelsin katulamppujen valossa puistokadun laitaa kohti kaupungin keskustaa. Hetken mielijohteesta siirryin itse puistoon. Täällä olin lapsena paljon juoksennellut, joten puisto ei lainkaan ollut pelottava paikka.

Tiesin, että joku liikkuu perässäni. Puisto on minulle ollut aina hieno paikka, joten en osannut pelätä mitään. Yhtäkkiä tämä joku oli aivan takanani. Käännyin ja hahmo tarttui vartalostani kiinni. Tajusin, että joku mies on käynyt minuun käsiksi. En voinut ymmärtää, miten näin on voinut käydä. Minulle ei koskaan ollut tapahtunut mitään pahaa. Mies toimi ripeästi, hän kaatoi minut maahan ja alkoi repiä housujani jalasta. Olin aluksi järkytyksestä jäykkänä ja mies oli saanut housuni lähes kokonaan vedettyä alas. Kun mies alkoi painautua päälleni aloin yhtäkkiä tuntea äärimmäistä raivoa. Minä en aikonut antautua noin vain jollekin raiskaajalle. Vaistonvaraisesti rentouduin ja lopetin vastustelun. Sanoin miehelle "rakkaani". Mies keskeytti toimensa ja katsoi minua ihmeissään. Sillä silmänräpäyksellä toimin. Käytin kaikki voimani ja kierähdin miehen alta pois. Tiesin, etten ehdi pakoon juoksemalla housut kintuissa. Kieriessäni vedin housut kokonaan pois jaloistani. Polviin vedetyt pikkuhousut sentään sain takaisin paikoilleen ylös noustessani. Mieskin oli nousemassa jaloilleen. Raivon vallassa potkaisin paljaalla jalalla miestä päähän. Avokkaani olivat aiemmin lentäneet jonnekin. Potku jalalla osui miestä onnekkaasti suoraan nenään. Mies ulvaisi kivusta ja veri alkoi valua nenästä. Mies ei ollut ehtinyt vielä nousta ylös, joten uusi potku oli helppo suunnata uudestaan päähän. Nyt se osui otsaan. Mies kellahti selälleen maahan. Olisin voinut paeta. Kuitenkaan naisen raivoni ei ollut laantunut. Miehen ollessa selällän pidellen nenäänsä ehdin harkita seuraavaa potkun kohdetta. Aivan, miehen jalat olivat hieman harallaan. Otin vauhtia ja potku osui suoraan jalkojen väliin. Mies ulvahti vielä kauheammin kuin ensimmäisellä kerralla. Ajattelin, että nyt olet minun. Mies alkoi ryömiä poispäin. Seurasin miestä kuin kissa hiirtä, leikitellen. Sitten tulin jälleen järkiini. En ole mikään koston jumalatar, en voi jatkaa miehen pahoinpitelemistä. Laitoin housut ja avokkaat takaisin jalkaani. Mies jäi makaamaan maahan, kun poistuin paikalta.