Sinulla onnin viisaita vastauksia, joten uskaltaudun kysymään sinulta, että mitä näkisit tapahtuvaksi minun ja lasteni isän välillä? Olenko typerä, kun sydän huutaa ikävää hänen peräänsä? Tunteita on kyllä vielä molemminpuolin yllinkyllin, mutta mies toisessa suhteessa kuin väkisin...Kaipaan tuota miestä niin!
Astildirdotter
^Suklaatryffeli^
2208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se ole typeryyttä jos ikävöi rakastamaansa henkilöä. Sydämensä voi yrittää kovettaa ja näin unohtaa rakkautensa, mutta se on kuvainnollisesti aivan sama kuin yrittäisi sammuttaa tulta kuivilla puilla. Tulen saa pois näkyvistä kasaamalla tarpeeksi "puita" sen päälle, mutta kohta liekit roihahtavat entistä suurempina. Aidon rakkauden sammumiseen tarvitaan "märkiä puita", siis jokin sellainen todellinen syy jota ei voi enää hyväksyä rakkauden kohteeltaan. Toiset hyväksyvät rakkaansa tekemisiä enemmän kuin toiset.
Miehelläsi on tietenkin ollut jokin syy miksi hän on lähtenyt toiseen suhteeseen, sinäkin taidat tietää tämän syyn. Se että miehesi tuntee vielä sinua kohtaan, on hyvä merkki. Sinun itsesi pitää tehdä tälle asialle jotain. Ja itse asiassa sinähän jo syvällä sisimmässäsi tiedätkin, mitä sinun pitää tehdä saadaksesi hänet takaisin.
Näyttää sille, että hän on enemmän tunteellisesti "kallellaan" sinuunpäin, ainakin toistaiseksi.
-Astildirdotter
Kiitos että vastasit!
Olen tässä pian 2v miettinyt tunteitani ja välillä pästänyt jopa irti, mutta kun olen löytänyt toista seuraa, niin paha olo ja ahdistus on vallannut mieleni. Kaipuu on aina iskenyt ja kovin. Mies lähti, koska kaipasi uutta. Olemme niin kovin nuorena aloittaneet suhteemme ja monesti itsekin olen muita katsonut sillä silmällä. Kuitenkin nyt ajan myötä kypsyneenä ja varmempana tiedän mitä haluan ja se on, että voisimme olla perhe taas. Meillä on kaksi lasta ja jokatapauksesa joudumme koko ikämme olemaan tekemisissä. Mies on tunnustanut, ettei nykyisesä suhteessa olekaan enään sitä hohtoa mitä ehkä aluksi oli ja että rakastaa minua vielä. Silti hän pelkää jotain. Ei uskala tulla takaisin, koska pelkää sen kaatuvan taas.
Täytyy antaa ajan vielä kulua, koska mies on juuri nyt henkisesti ja fyysisesti kovassa puristuksessa ja sanoikin että juuri nyt ei jaksa tehdä mitään siirtoa elämässään. Paikan olen luotani tarjonnut, mutta ei ole vielä kelvannut. En jaksa kauaa enään sitäkään, että hän ikäänkuin viuhahtaa luonani ja katoaa taas pariksi viikoksi. Hän herää aina silloin kun huomaa että minulla on muutakin seuraa. Pitäisi siis tehdä hänet mustasukkaiseksi, mutta en taas halua alkaa leikkimäänkään...
Mutta kiitos sinulle ja mukavaa alkanutta vuotta!