Iltaa..!Minä oon kohta 15v asun äipän,iskän ja sellasen velilauman kaa.. ...jos kiinnostaa nii ollaan täl hetkel 16v,14,11,8v ja pyörremursky kauhukakara 6v.Iskä on sellanen tiiättekö töitä-töitä-töitä-töitä..!!!!!Helv..En tajuu miten on meiät kaikki saanu tehtyä siltä ikuselta työn tekemiseltä!!Netis törmäsin 2v sitte 1v vanhempaa kundiin ja sen perhe muutti tänne 06 kesäloman lopus,oltii mailattu PALJO ku lopulta nähtiin toisten naamat,16veljenki kaa se oli kirjotellu sit.Kerto ihan eri kokemuksista iskänsä kaa ku mistä meilä ees saa tietää! Arvaa että oon kade vaikka ehä mä sitä sanonu vaik oli kamala olo.
Nonii siinä se mikä on jo ollu ja nyt se ärsyttävä jos mua joku tajuis?Mentii vanh veli ja mä sen kundin luo heti ku voitii,laitettii sen huonetta porukal ja muuta.Katoin vihreenä ku iskänsä kans siinä jotai suunnitteli ku tultii siihe pihalle ja naurovat ja jutteli ja oli sillee yhessä mitä iskällä ei ikinä aikaa meille.no sit me mentii sisälle tän kamun kaa laittamaa huonetta,sen iskä jäi pihalle muiten lasten kans,meillä aikas sama kokoset velilaumat mutta meil ei pitäs veljii tulla,näille tullee viel.Kävin sitte myöhem jotai häröilemäs siinä eteisessä ni näin sen iskän ja 8v ukkelin,ne siin jotai höpötti ja hekotti.sit ihan ku olis kuristettu tai jotai MIKS MINUN ISKÄ EI VOI KOSKAA TEHÄ MITÄÄ NOIN MUN KANS??????sillä penskalla oli oikeesti hauskaa!!!!meiän iskältä hyvä ku joskus ku kokees menny hyvi tai jotai just saa ehkä 10e tai jotai.olin maililla saanu tietää että se iskä on joka penskan kans tehny kaikkee,pelannu futista ja käyny jossai vaiks retkel tai sillee jokasen kans kahestaa ja koko porukalla ja sillee että joskus osa penskoist vaa mukana ja meiän iskä vaa töitätöitätöitätöitä....... .......miten siltä sais aikaa????
sorry ny tää on tämmöstä ttekstii mutta ku on nii v....................olo! :-( jos joku viittis vastaa ni kiva. HAUSKAA 2007ÄÄ!!!
(tumpu)
Nonii siinä se mikä on jo ollu ja nyt se ärsyttävä jos mua joku tajuis?Mentii vanh veli ja mä sen kundin luo heti ku voitii,laitettii sen huonetta porukal ja muuta.Katoin vihreenä ku iskänsä kans siinä jotai suunnitteli ku tultii siihe pihalle ja naurovat ja jutteli ja oli sillee yhessä mitä iskällä ei ikinä aikaa meille.no sit me mentii sisälle tän kamun kaa laittamaa huonetta,sen iskä jäi pihalle muiten lasten kans,meillä aikas sama kokoset velilaumat mutta meil ei pitäs veljii tulla,näille tullee viel.Kävin sitte myöhem jotai häröilemäs siinä eteisessä ni näin sen iskän ja 8v ukkelin,ne siin jotai höpötti ja hekotti.sit ihan ku olis kuristettu tai jotai MIKS MINUN ISKÄ EI VOI KOSKAA TEHÄ MITÄÄ NOIN MUN KANS??????sillä penskalla oli oikeesti hauskaa!!!!meiän iskältä hyvä ku joskus ku kokees menny hyvi tai jotai just saa ehkä 10e tai jotai.olin maililla saanu tietää että se iskä on joka penskan kans tehny kaikkee,pelannu futista ja käyny jossai vaiks retkel tai sillee jokasen kans kahestaa ja koko porukalla ja sillee että joskus osa penskoist vaa mukana ja meiän iskä vaa töitätöitätöitätöitä....... .......miten siltä sais aikaa????
sorry ny tää on tämmöstä ttekstii mutta ku on nii v....................olo! :-( jos joku viittis vastaa ni kiva. HAUSKAA 2007ÄÄ!!!
(tumpu)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Isäs yrittää parhaansa.....
Ne on vaan erilaisia elämäntilanteita joita ihmisillä on (esim velkainen asunto)
Toi toinen on voinut esim. periä jotain.
niin kuulostaa hehheh. ja toinen on ehkä periny jotain (räkäset naurut päälle!!!)... huhhuh. (Nämä naurut oli tuolle toiselle kirjoittajalle, ei sulle tyttö)
tiiäkkö tyttönen, sun isäs ei osaa antaa sulle aikaa kun ei se ole sitä koskaan itsekään saanut. aika ei ole koskaan mikään veruke, ihmisellä on kyllä aikaa jos on sydäntä, ihan mille vain. omaa syyllisyyttä ne yrittää paikkailla jotka muuta väittää. toisaalta pystyt ymmärtämään isäs käyttäytymistä sitä kautta että se itse on ollut ihan sama raukka lapsi kuin sinä joka vaan kaipaa vanhemman huomiota (oon itse kans ollut). mutta toisaalta aikuisella ihmisellä on jo velvollisuus ottaa vastuu omasta toiminnasta ja tehdä työtä sen muuttamiseksi. kaikki vain ei löydä keinoja siihen.
jos et saa rohkeutta puhutuksi isälles niin kirjoita sille kirje. kerro kaikki tuntemukset, kaikki pettymys, viha, kaipaus, rakkaus, läheisyyden kaipuu... kaikki. vain kertomalla asia saadaan korjattua. tiäkkö ihminen jää muuten ikuisesti kantamaan sitä vanhemman läheisyyden kaipuuta itsessään ja se heijastuu taas puolestaan omiin lapsiin. nämä on sukupolvien kierteitä. se on jo paljon että sä tietoisesti tunnet kaipuuta isään ja vielä sanot sen täällä, oon tosi ylpeä susta. vielä kun sanoisit sen sun isälles!
Huomastitkos millainen katras lapsia ap:n perheessä on? Sellaisen elättämiseen tarvitaan jo oikeasti _rahaa_ eikä pelkkää pyhää henkeä. Ap ei myöskään kertonut, mikä on isän ammatti - kaikki meistä eivät ole valkokaulusherroja, joilla palkka riittää vaikka pienen kaupungin elättämiseen. Mahd äiti kotona lasten kanssa? Aina vaan paranee. Valitettavasti ne taloudelliset ongelmat ja "pakko elättää" on ihan todellisuutta _joka päivä_ joissakin perheissä! Sitä se aikuisten elämä on. Vi***ttumaisiakin valintoja välttämättömyyden pakosta.
vaan että mun perheessä on 10 lasta, äiti ollut aina kotiäiti ja isä duunari. Yhtä pihistelemistä se oli, mutta silti kotona oli hyvä ja lämmin olla. Isä oli paljon ylitöissä, usein päiviä putkeen, mutta silloin kun hän oli kotona, hän todella oli meidän lasten kanssa. Leikittiin, marjastettiin, käytiin lenkillä, luettiin satuja jne. Isä kertoi aina kuinka rakkaita olemme hänelle, otti syliin, kehui ja kannusti.Juhlahetki oli kun saatiin edes jogurttia tai pannukakkua hillon kanssa. Vaatteita ei ollut paljoa. Yhdet housut ja yhdet kengät yhteen aikaan. Viimeisillä rahoilla isä vei meitä torille jäätelölle. Silti päätuntemus lapsuudesta on, että oli turvallista olla. Vanhemmat todella rakasti ja välitti, kaikesta taloudellisesta puutteesta huolimatta.
harvalla tytöllä olis nimimerkki tuomas tumpula. Tuomas taitaa viittaa vahvasti poikaan..
Mukavaa sinulle, että perusturvallisuutesi ja muut läheisyydentarpeesi on hyvin tyydytetty lapsena. Se on hyvin tärkeää ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Silti me kaikki olemme vain ihmisiä. Isätkin. Vanhemmat. Kaikki tyypit eivät ole edes persoonaltaan sellaisia, jotka halaavat, hellivät ja pötköttelevät murkkuikäistensä vieressä. Ja silti haluavat heille pelkkää parasta ja rakastavat lapsiaan syvästi. Kaikilla ei ole voimavaroja aina parhaansa antamiseen - voi mennä vuosiakin niin että oma pää on sumussa ja sitten vaan yrittää parhaansa. On siis aika väärin verrata omaa tilannetta johonkin toiseen, kun se tilanne voi olla ihan kaikilta osin aivan erilainen, itsen saama huomio omassa perheessä olla jotain ihan toisenlaista kuin jollain kaverilla jota kadehtii. Vasta myöhemmin ehkä tajuaa, mitä hyvää on aikanaan saanut.
Oletko ajatellut sitä puolta, että elämä on todella lahja. Isäsi on kustantanut varmaan ainakin osan sun elämästä. Hän on hoitanut, että ruokaa on ja vaatteita ja katto pään päällä ja lämpöä ja valoa.
Mitäpä jos isäsi otettais pois(kuolema). Kuinkas sitten kävisi teillä kotona - riittäiskö raha kaikkeen. Ala arvostamaan isääsi sellaisena kuin hän on ja osoita se. Vikojen hakeminen ja toisen huonouden osoittelu pahentaa ihmisten välejä siis myös sinun ja isäsi.
Tosi on ettei raha ole kaikkee ja tosi on että olisi hyvä jos isälläsi olisi kahden keskistä aikaa kanssasi olla, mutta on huono jos vertaat johonkin toiseen isä/poika suhteeseen.
Sun isäsi on sun isäsi ja arvosta sitä!
Mieti!
duunii koko ajan?.Voihan elämäntilanne olla niin et on esim velkaa paljon,tai elättää ykin perheen yms,niin pitää olla duunis paljon et sais fyrkkaa ees välttämättömään.Ain ei penskat välttämättä tajuu mistä on kyse.Mut jos on työnarkomaani ja painaa duunii ilman taloudellista tarvetta perheen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella,niin onkin vaikeempi keissi muuttaa suuntaa ja silloin usein kai korvataan lapsille menetetty aika jollain toisarvoisella krääsällä,näin pönkitetään huonoo omaatuntoo ja saadaan mielenrauha itelle.Mun faija oli just tällainen työhullu tapaus,joka ostamalla sai itselleen mielenrauhan,ja kai mekin sit tyytyväisii oltiin ku oli mönkkärit,mopot ja vermeet joista muut penskat vaan osas haaveilla,mut me penskat keskenään niillä värkättiin,faija hyvin harvoin mukana.Mutsi pyöritti huushollii ja me penskat oltiin omissa porukoissa.Näin jälkikäteen ajatellen faija jäi aika etäiseksi,vaik kai se meitä rakasti,mut ei se ollut silleen läsnä koskaan ja eikä juurikaan komennellut tai kurittanut eikä kiitellyt tekemisistä.Olen oman lapsen kasvatuksessa peilannut omaa lapsuuttani ja koittanut paikata niitä aukkoi mitä faijalta jäi ja ainakin aikaani olen antanut ja kuunnellut hänen juttujaan,ja onnekseni työni antaa mahdollisuuden ola päivisinkin mukana lapsen tekemisissä.Kehoittaisin vanhempia antamaan ihan vain aikaa lapsilleen ja kuuntelemaan välillä mitä heidän maailmaansa kuuluu ja muistaa että,kaikki ei ole aina sitä mitä päällepäin näyttää.Onhan noita surullisia esimerkkejä lapsista ja nuorista jotka ovat jääneet vaille vanhempien huomiota ja rakkautta ja sortuneet äärimmäisiin tekoihin herättääkseen läheisensä tähän elämään.Vaikeeta on sulle neuvoo antaa,mut yritä keskustelua,kirjettä tai jotain millä saisit faijas pysähtymään ja huomaamaan jotain uutta elämässä.Kyllä faijas sua rakastaa, mut se tarvii herätyksen et se huomaa sen itsekin.
mä ymmärrän sua todella hyvin ja tiedän miltä tuntuu kun isä ei koskaan ollu läsnä.tai kyll mun isä suurimman osan ajasta oli fyysisesti läsnä,mut ei se koskaan tehny mun kans mitään eikä koskaan vienny mihkään jne.meillä syy siihen oli alkoholi.iskä ryyppääs jatkuvasti ja tasasin väliajoin aina istu linnas millon mistäkin syystä jne.ja kuten kaikki varmaan ymmärtää niin ei sellasen kans voi kovin lämpöset välit olla joka on ns 24/7 kännissä ja välillä kuukausia/vuosia vankilassa.mä muistan tosi hyvin miten olin kateellinen joillekkin kavereille joiden isät vei niitä aina kaikkialle ja puuhaili niitten kans yhes aina kaikkee.onneks mun nykynen isäpuoli ei ole samanlainen kun oma isä oli.kyll isäpuolellakin on aika paljon omii menoi/harrastuksii kun se työn ohessa liikuntaa harrastaa ihan päivittäin ja lätkäjunnui valmentaa jne,mut kyll sil silti aikaa löytyy meillekkin.joo mut ei siit sen enempää.must sun kannatas puhuu isälles asiasta ja yrittää saada se vähentämään töitä pikkasen.voihan se olla että se ei taloudellisesti ole mahdollista kun teil on aika isoperhe tai sitten isäs ei halua muuten vaan vähentää töitään jos se on jonkin sortin työ narkomaani,mut ainahan kannattaa yrittää.etsä siin ainakaan mitään menetä jos yrität puhuu.joo mut kun täss on niin monii hyvii viestei jo tullu siitä miten sun kannattas lähestyy asiaa jne niin mä en tän enempää jauha vaan lopetan tähän.