Nuorempana kävelin unissani hyvin usein joka onneksi loppui kuitenkin n. 17 vuotiaana. Muistissa on kuitenkin edelleen minulle henkilökohtaisesti muutama melko traumaattinenkin kokemus.
Yleensä en koskaan herännyt unissa kävellessäni, paitsi kaksi kertaa, jotka kummatkin olivat melko ikäviä kokemuksia. Tässä niistä toinen, jolloin itse asiassa en varsinaisesti herännyt tai se on tulkinnan varaista.
Varmasti jotkut teistä saattavat pitää kertomusta epäuskottava tai keksittynä jota toivoisin itseasiassa itsekin sen olevan, mutta ikävä kyllä olen joutunut kokemaan tämän.
Eli, heräsi"n" kotitaloni yläkerrassa, noin. 01:00, kaikki valot olivat päällä, kun vanhempani yrittivät rauhoitella "minua", kun käveli"n" unissani ja "olin" hyvin peloissani ja liikehdin kuin jotain näkymätöntä karaten, eli toisin sanoen käyttäydyin kaiken järjen vastaisesti, vanhempani tietysti tunnistivat ja "tiesivät", että kävelen unissani.
Traumaattisen ja uskomattoman kokemuksesta teki se, että seurasin tapahtumien kulkua, mutta jonkinlaisessa puolittain unessa, puolittain hereillä, enkä pystynyt, sanomaan tekemään tai millään tavalla vaikuttamaan traumaattiseen käytökseeni, enkä edes tiennyt mistä se johtui.
Olin vain sivustaseuraajana, kun kehoni ja "osa mielestäni" tai alitajunta tai mikä lie ohjaili ja käytti kehoani miten tahtoi ja täysin järjettömästi tai toisin sanoen oli unessa.
Lähes heti "herättyäni" ja seuratessa sitä ja ymmärtäessäni sen minut valtasi ääretön pelko ja ahdistus, jonka vuoksi en edlleenkään halua hirveästi asiaa edes ajatella.
Olin tuossa "tilassa" n. 10 min, kunnes heräsin aamulla sängystäni ja muistin yölliset tapahtumat ja olin hyvin peloissani ja järkyttynyt.
Kerroin asiasta vanhemmilleni, jotka vahvistivat yölliset tapahtumat ja unissakävelyn yksityiskohdat. He olivat hyvin järkyttyneitä kertoessani kokemuksista ja huomasivat heti kun olin naama kalpeana, että olin tosissani.
Toivottavasti sain kokemukseni ymmärrettävästi kerrootua, koska se ei ollut minun kirjallisilla kyvyilläni helppoa.
Enkä tätä edellä kertomaani halua edelleenkään pahemmin edes ajatella/muistella, mutta ajattelin nyt täältä "tiedustella", jos vaikka jollekin jossain olisi tapahtunut vastaavaa...
Yleensä en koskaan herännyt unissa kävellessäni, paitsi kaksi kertaa, jotka kummatkin olivat melko ikäviä kokemuksia. Tässä niistä toinen, jolloin itse asiassa en varsinaisesti herännyt tai se on tulkinnan varaista.
Varmasti jotkut teistä saattavat pitää kertomusta epäuskottava tai keksittynä jota toivoisin itseasiassa itsekin sen olevan, mutta ikävä kyllä olen joutunut kokemaan tämän.
Eli, heräsi"n" kotitaloni yläkerrassa, noin. 01:00, kaikki valot olivat päällä, kun vanhempani yrittivät rauhoitella "minua", kun käveli"n" unissani ja "olin" hyvin peloissani ja liikehdin kuin jotain näkymätöntä karaten, eli toisin sanoen käyttäydyin kaiken järjen vastaisesti, vanhempani tietysti tunnistivat ja "tiesivät", että kävelen unissani.
Traumaattisen ja uskomattoman kokemuksesta teki se, että seurasin tapahtumien kulkua, mutta jonkinlaisessa puolittain unessa, puolittain hereillä, enkä pystynyt, sanomaan tekemään tai millään tavalla vaikuttamaan traumaattiseen käytökseeni, enkä edes tiennyt mistä se johtui.
Olin vain sivustaseuraajana, kun kehoni ja "osa mielestäni" tai alitajunta tai mikä lie ohjaili ja käytti kehoani miten tahtoi ja täysin järjettömästi tai toisin sanoen oli unessa.
Lähes heti "herättyäni" ja seuratessa sitä ja ymmärtäessäni sen minut valtasi ääretön pelko ja ahdistus, jonka vuoksi en edlleenkään halua hirveästi asiaa edes ajatella.
Olin tuossa "tilassa" n. 10 min, kunnes heräsin aamulla sängystäni ja muistin yölliset tapahtumat ja olin hyvin peloissani ja järkyttynyt.
Kerroin asiasta vanhemmilleni, jotka vahvistivat yölliset tapahtumat ja unissakävelyn yksityiskohdat. He olivat hyvin järkyttyneitä kertoessani kokemuksista ja huomasivat heti kun olin naama kalpeana, että olin tosissani.
Toivottavasti sain kokemukseni ymmärrettävästi kerrootua, koska se ei ollut minun kirjallisilla kyvyilläni helppoa.
Enkä tätä edellä kertomaani halua edelleenkään pahemmin edes ajatella/muistella, mutta ajattelin nyt täältä "tiedustella", jos vaikka jollekin jossain olisi tapahtunut vastaavaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa erikoiselta. Vaikka itse kävelen edelleenkin unissani jos olen kovan stressin alla, ja mm. koko intin ajan oli viikottaista unissakävelyä ja unissaan sekoilua, niin aivan vastaavaa ei ole tapahtunut.
Muutamia kertoja olen kyllä ollut tilassa, jolloin ikäänkuin huomaan olevani hereillä, mutta luulen kuitenkin tiettyjen unessa tapahtuneiden asioiden, järjettömienkin, olevan tosia. Hyvin vaikea selittää. Periaatteessa kontrolli on jotenkuten tallessa, mutta järki ei. Juuri armeijassa tapahtui tämän olotilan takia mm. sellaiset tapahtumat että virtsasin tuvan roskikseen (kun jostain syystä luulin ettei huoneessa ole ovea), lukitsin yöllä peittoni tupakaverin kaappiin (syytä en muista), kömmin kaverin makuupussiin kun olin täysin varma että se on omani, vaikka omastani olin juuri noussut ja lisäksi ainakin nousin jossain vaiheessa sängystä selittämään kaikille jotain käsittämätöntä tarinaa.
Nämä ovat kuitenkin vain hieman noloja, joskaan en niille paljon ajatusta uhraa kun niille ei mitään voinut. Stressireaktio. Mutta en toisaalta myöskään ihmettele kokemustasi, tai sen pelottavuutta. Unen ja hereilläolon rajatila on monesti melko ikävä paikka.
Minulle ei taas ole tuollaista koskaan tapahtunut. Edellä kertomassani kokemuksessa, en voinut millään tavalla ohjata toimintaani ja olin tavallaan vain "sivustakatsoja", vaikkakin katsoin sitä siis "itsessäni". Onneksi vastaavaa ei tapahtunut kuin sen yhden kerran. Pitkään pelkäsin mennä nukkumaan, kun pelkäsin sen uusiutuvan.
Minun unissakävelyyni liittyi myös sellainen erikoinen asia, että näin aina samaa unta, "painajaista", kun kävelin unisssaan. Näin sen saman unen siis ainakin satoja kertoja. Aamulla yleensä myös muistin unen, josta tiesin kävelleeni edellisenä yönä unissani. Joten ensimmäiseksi kysyin aamulla:"Mitä tein viime yönä?".
Kun lakkasin näkemästä ko. unta, myös unissakävelyni loppui.
Olen joutunut aikuisiällä suunnilleen vastaavaan tilanteeseen stressin ja valvomisen aiheuttamassa unissakävelyssä, jossa siis tiedostin kaikki tapahtumat ja näin ympäristön sellaisena kuin se todellisuudessa oli, mutta toimin koko ajan uneni mukaisesti. Onneksi heräsin ennenkuin mitään sen kummempaa ehti tapahtua, mutta tilanne oli kyllä vähän nolo, koska satuin olemaan hotellissa.
Muistan koko unen ja sen aikaiset tapahtumat edelleen yhtä hyvin kuin ne olisivat tapahtuneet valveilla ollessani. Kieltämättä olin järkyttynyt ja ahdistunut jälkeenpäin. Luonnollisesti jouduin kotonani varautumaan tapahtuman jälkeen varotoimin siihen etten pääse lähtemään omin avuin ulos tai parvekkeelle, mutta sentään kävely jäi siihen yhteen kertaan.
Tyypillisesti kai nuoret kävelee unissaan ja aikuisiällä se voi olla merkki jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstä.
silloin "hereillä" ollessani mitään unta, enkä muistanut aamullakaan nähneeni, onkohan näissä nyt ihan samasta asiasta kysymys, en nyt aivan tiedä.
Minä en siis nähnyt sitä unta, enkä toiminut sen mukaisesti vaan ainoastaan kehoni toimi sen/ tai jonkin minulle tuntemattoman asian;alitajunnan tai jonkun mukaisesti johon en voinut vaikuttaa ja jota en voinut ymmärtää..
En siis voinut ymmärtää mitä kehoni teki, enkä nähnyt unta.
Aivan, mitään sellaista en ole kokenut, enkä yhtään ihmettele, että olet kauhistunut, koska oma kokemuksenikin oli jo ihan riittävän järkyttävä.
Se minun unissakävely oli sillätavoin erikoista, etten ole laisinkaan unissakävelijätyyppiä, mutta jotenkin silloin nukahdettuani valitsin "väärän vaihtoehdon" eli läksin liikenteeseen kun olisi pitänyt jäädä vuoteeseen. Tosiaan näin kaiken sen mitä olin tekemässä, mutta toimintalogiikka oli unenmaailmasta, oletin esimerkiksi ovien aukeavan koputtamalla...
se mun kokemus oli sitten aika erilainen kuitenkin.
Olisin "toivonut", et jos jollekin ois vastaavaa tapahtunut niin jotenkin se tieto olisi ehkä jollain tapaa kiinnostanut, mut eipä taida sellanen tänne eksyä. Ehkä tosiaan kuulun aika harvaan joukkoon tuon kokemukseni kanssa.
on samanlaisia kokemuksia jos nyt tulkitsin kirjoituksesi oikein,tollasta kun on vaikea muille selostaa.Eräänkin kerran tunsin olevani täysin hereillä, mutta puhelin ihan mitä sattuu ja käyttäydyin kuin mielipuoli.Muistan kuinka äitini ja siskoni olivat peloissaan että mikä mulle oikein tuli.Sekoilua kesti aika kauan ja muistan vieläkin sen hyvin kun äitini painoi väkisin päätäni tyynyyn kun yritti saada mut nukahtamaan uudelleen.Se tapahtui kun olin noin 5v.Nyt olen yli 30v.Se on kyllä aika järkyttävä kokemus.Unissakävelyä jatkui melkein aikuisiälle saakka.
erikoista. Noin se nimenomaan menee lähestulkoon aina, jos ei kokonaan herää. Useimmiten olen kuullut ns. heräilyunista niin, että herää ja tekee aamurutiinit ja herääkin uudelleen ja uudelleen kunnes oikeasti herää.