etsikää Saima Harmajan runo "särkynyt saviruukku"!Itkin sitä lukiessani läheiseni haudalla:"olen särkynyt saviruukku,pala palalta murruin pois,vain ihmettelin ja itkin-en millään luopunut ois,sinä Herra murskasit minut,vaan talletit kaikki palat..luo savelle uusi muoto-tee minusta ehjä ruukku-niin kalleinta halvinkin savi,mestarin kädessä on...
Saima Harmaja
Karjalan heili
4952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Särkynyt saviruukku" on Liisa Pukkila-Pajusen sanoitus.
voi olla Liisa Pukkila-Pajusen,mutta alkuperäinen runo on kyllä Saima Harmajan rono:hän teki sen silloin,kun oli kuolemaisillaan keuhkotautiin!!Kiistelemään en aiheesta rupea-teksti on todella koskettava-olipa sen tehnyt kuka tahansa!!
.....ei ole Saima Harmajan vaan Liisa Pukkila-Pajusen. Saima Harnajan kaunis runo sen sijaan on "Oi Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin! Olen lentänyt liian kauas. Olen lentänyt eksyksiin........"
särkynyt saviruukku ei todellakaan ole Saima Harmajan käsialaa-mutta tällaiselle "hörhölle"antakaa anteeksi.Joskus vaan mieleen tulee monenlaisia runoja,tänä aamuna muistin pienen pätkän runosta;"tuli metsästä pieni mies,puut mustat kumartuivat,hänen jalkainsa askeliin,kuun valossa varvut uivat-,vai uivatko-luulen niin".En ole edes varma,menikö runo sanatarkasti noin ja kuka lie kirjoittaja-Uuno Kailasko kenties?