lapsia, muttei välitä heistä. Meillä on neljä, ja yhdessä oltii lähes 20 vuotta. Nyt yksi lapsista jo aikuinen ja oma perhe.
Nyt mies on hylännyt loput lapsensa täysin. Ei maksa kuin sossun kautta, ei käy katsoos, ei soita ei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Ei ollut kahden lapsen rippijuhlissa, ei muista kenenkään synttäreitä. Jouluksi toi jokaiselle vain yhden paketin, heitti ovelta!
Hänellä on käytössä kyllä mielialalääkkeet ja niitä popsii päivittäin, mutta ei kai sen pitäs vaikuttaa tuolla tavalla, ettei omia lapsia muista? Mutta kyllä olen huomannu että mielessä on jotain pahasti vialla, ja niin on muutkin, ja töissä hänellä on vaikeuksia olla, monet tutut ym. kyselee et mikä sitä vaivaa? Olen kertonut heille näistä lääkkeistä.
Meitä haukkuu ihan perättömillä jutuilla. Luulen et joku painostaa tai kiristää häntä unohtamaan meidät, sillä aikoinaan hän oli hyvä isä. Nyt on kuin vieras ja kovasti haluu meistä eroon, ja luulempa että olis onnellinen kun meitä ketään ei olisi ollutkaan!
Lapset kärsii valtavasti. Kai se on vain kestettävä eihän siinä muukaan auta. Pitää vaan olla kun ei välittäisi itsekkään. Perättömät jutut harmittaa lastenkin puolesta.
Nyt mies on hylännyt loput lapsensa täysin. Ei maksa kuin sossun kautta, ei käy katsoos, ei soita ei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Ei ollut kahden lapsen rippijuhlissa, ei muista kenenkään synttäreitä. Jouluksi toi jokaiselle vain yhden paketin, heitti ovelta!
Hänellä on käytössä kyllä mielialalääkkeet ja niitä popsii päivittäin, mutta ei kai sen pitäs vaikuttaa tuolla tavalla, ettei omia lapsia muista? Mutta kyllä olen huomannu että mielessä on jotain pahasti vialla, ja niin on muutkin, ja töissä hänellä on vaikeuksia olla, monet tutut ym. kyselee et mikä sitä vaivaa? Olen kertonut heille näistä lääkkeistä.
Meitä haukkuu ihan perättömillä jutuilla. Luulen et joku painostaa tai kiristää häntä unohtamaan meidät, sillä aikoinaan hän oli hyvä isä. Nyt on kuin vieras ja kovasti haluu meistä eroon, ja luulempa että olis onnellinen kun meitä ketään ei olisi ollutkaan!
Lapset kärsii valtavasti. Kai se on vain kestettävä eihän siinä muukaan auta. Pitää vaan olla kun ei välittäisi itsekkään. Perättömät jutut harmittaa lastenkin puolesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin paljon omia henkilökohtaisia ongelmia, (mm. mainitsemasi mielenterveysongelmat), ettei yksinkertaisesti enää jaksa olla hyvä isä.
Mies myös saattaa kokea olevansa huono isä/ihminen ja sen takia kokee paremmaksi olla mahdollisimman vähän lasten elämässä.
Oletko sinä ja lapset kertoneet miehelle, että on ihmisenä mukava, vaikka onkin ongelmia? Kerro miehelle hienotunteisesti, että lapsilla on ikävä isää ja vaikka ilmeisesti ovatkin jo isoja, tarvitsevat isää (niissä mittapuissa, jossa jaksaa olla isä).
Itse masentuneena tämmöistä mietiskelin, tietysti on vaikea antaa neuvoja, kun ei tietoa, minkälaisia ongelmia miehellä on.
Varmasti tosi rankkaa lapsia ajatellen, mutta miehelläkin saattaa olla tosi vaikeaa.
Kehottaisin keskustelemaan miehen kanssa ja kertomaan, että te kaikki hyväksytte hänet olipa ongelmat millaisia tahansa. Kaikilla meistä menee välillä huonosti ja välillä vielä huonommin.
Kannustusta, tukea jne, vaikka ei ehkä kiinostaisi, jos on entinen mies. Kerro miehen olevan aina tervetullut tapaamaan lapsia ja lähde vaikka itse pois, jos silloin miehellä olisi helpompi olla.
mutta hän ei puhu! Aikoinani soitin, mutta hän alkoi huutaa ja löi luurin kiinni ja pisti puhelimen täysin kiinni!
Kasvotusten ei voi puhua kerran heitti minut poikieni nähden asunnostaan ulos,jotta pojat kauhistelivat, varsinkin nuorempi oli jälkeenpäin itku kurkussa isän kohtelusta.
Tyttärellemme on tiuskinut puhelimeen ja hän enää viis veisaa isästään.
Hän ei näe mitään syytä itsessään vaan kaikki vika on muissa ulkopuolisissa ja varsinkin minussa! Minua on helppo syyttää vaikka huolehdin myös hänen lapsistaan. Pientä kiitollisuutta odottaisin ja parempaa kohtelua.
Olen aivan umpikujassa, vaikka onkin yhteishuoltajuus vieläkin, niin olen yksinhuoltaja ollut lähes koko ajan.
En voi auttaa kun ei halua tulla autetuksi! Lapset surettaa, mutta en voi väkisin miestä muuttaa. Mieli tekee toisille tepposia.
on se ainoa keino yrittää saada asioita jollekin tolalle.
Kovasti olet siis sitä yrittänyt, mutta eihän toista voi siihen pakottaa.
Jostain syystä ymmärrän miestäsi ja hänen tekojaan, mutta käytös sinua ja lapsia kohtaan ei tietystikään ole oikeutettua.
Toista ei saa puhumaan pakolla ja on varmasti vaikea löytää keinoa, jolla saisi toisesta edes jotain irti.
Ainoana neuvona voin vain kertoa, että miehelläsi varmasti todella vaikeaa itsensä kanssa eikä varmasti itsekään oikein tiedä mikä vaivaa ja mikä auttaisi. Suuttuminen kertoo mielestäni vaan valtavasta tuskasta sisällä, jonka syytä en tietystikään kertoa näin ulkopuolisena.
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.
Yritä sinä pysyä fiksuna ja vahvana ihmisenä.
Ehkä voisit kokeilla avata edes jonkun asteista keskustelua kertomalla avoimesti omista tunteistasi, pettymyksestä, avuttomuudesta yms.
Kerro miehelle myös se, että hän kelpaa lapsille juuri sellaisen kuin on. Lapset tarvitsevat juuri häntä, koska hän on heidän isä.
Älä pakota miestä mihinkään.
Voimia sinulle!
Voisitko kirjoittaa exällesi jos puhuminen ei onnistu? Lähtisit siitä miltä sinusta TUNTUU ja mitä TOIVOISIT. Älä kuitenkaan vaadi äläkä syyllistä millään muotoa! Ilmaise valmiutesi tukea ja auttaa tarvittaessa.
Mielensairauksia on ehkä vaikea käsittää jos ei ole niistä kokemusta, mutta niin vakavia ne ovat että silloin on elämä vaakalaudalla pahasti ilman kunnon tuki- ja hoitoverkostoa.
on aikaa vasta jokunen vuosi? Monella eronneella, varsinkin "jätetyllä" menee ainakin viisi vuotta, ennen kuin elämä voittaa - jos sittenkään. Moni mies syrjäytyy eron seurauksena ja ei jaksa pitää yhteyttä edes lapsiinsa. Usein jätetty kaihtaa yhteydenpitoa, koska hänelle tekee liian kipeää nähdä rakkaitaan, joista on joutunut eroon tahtomattaan. Tuo mielialalääkkeiden käyttö jo kertoo, että ex-miehelläsi ei mene hyvin tai hänellä on vaikeuksia pysyä kasassa. Hänen "haukkumiset" voivat olla ns puolustusmekanismi, jolla hän pyrkii itseään vahvistamaan. Suostusiko hän keskustelemaan väleistänne vaikka ulkopuolisen auttamana. Kannattaa ehdottaa "juttelua" ja hyvin rauhallisella ja maltillisella tavalla. Tuo esille, että lapset kaipaavat ja tarvitsevat häntä ja olette huolissanne miehen/isän terveydestä/jaksamisesta. Enemmän ymmärrystä ja tukemista kuin tuomitsemista.Tsemppiä!