Olen raskaana n. 7 viikolla. Olemme avopuolisoni kanssa tulleet siihen tulokseen ettemme voi lasta vielä hankkia erilaisista syistä. Käytän Nuvaring-ehkäisyrengasta ja tästä huolimatta olen raskaaksi tullut. Olen lukenut tämän palstan keskusteluja ja aborttitietoutta muiltakin sivustoilta, enkä osaa tehdä päätöstä miten kummalla tavalla aboritn tekisin. Lääkkeiden kipu ja vuoto pelottaa, mutta toisaalta, kaavinnan lapsettomuusriski on myös huono vaihtoehto. Mielipiteitä?
Lääkkeillä vai kaavinta?
Hanska
91462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olin renkaista huolimatta raskaana kuudennella viikolla kun keskeytys tehtiin...
Minulle tehtiin lääkkeellinen, meillä ei annettu valinnan varaa; lääkäri määräsi toimenpiteen mielipidettäni kysymättä, luotin, että hän sen tietää parhaitten. Kivut oli kovat kyllä, särkylääkkeet aiheuttivat ajuttomuutta ja tokkuruutta, mutta ei niitä kipuja sitten kyllä huomannutkaan piikkilääkkeen jälkeen (epiduraali?).
Kaavintaan liittyy suurempi komplikaatio riski (olematon kyllä sekin), siksi ehkä tekevät enemmän vain suositusten mukaan, omaa mielipidettä kyselemättä.
Lääkkeellinen on tietenkin turvallisempi vaihtoehto. Kaavinnassa on aina omat riskinsä; mm. että kohtu vaurioituu jne. Tosin harvinaisia ne ovat, mutta olemassa oleva riski kuitenkin. Toi "tajuttomuus" mua vähän mietityttää...Alkuperäisen kirjoittajan ei kannata menettää mielenrauhaansa tuon lauseen takia. Olen itse kokenut lääkkeellisen keskeytyksen. Sinun on vaan syytä tietää se, että täysin kivuton se toimenpide ei ole, mutta kullekkin se kipu tulee yksilöllisesti; toisille ei tule juuri mitään, kun taas toisille vähän enemmän. Mut joka tapauksessa sun on hyvä tietää, että kivunlievityksen saat, eikä siinä säästellä, koska tässä tapauksessa ei tarvitse miettiä "muita" osapuolia kivunlievityksessä.
Mielestäni toimenpide oli kutakuinkin sellainen, kuin ajattelin sen olevan...tottakai kohtu reagoi, jos se lääkkeillä laitetaan supistelemaan...trakoitushan on tyhjentää. Mut ei ne kivut minusta nyt kovin pahoja olleet, eikä kestäneet kauaa.
...varautua siihen, että kivut saattavat olla hirveät. Ja varsinkin jos on alhainen kipukynnys, niin vielä kauheammat. Ja jos ei ole tottunut puuduttamaan itseään kemiallisesti, niin kolmio lääkkeet aiheuttavat tokkuran. Tiedän, että on ihmisiä jotka napsivat neljä-viisi Tramalia päivässä, kaikki me emme ole tottuneet sellaiseen ja yksi Panacod saattaa viedä tajun.
Miksi kipu olisi jollekin kynnyskysymys? Abortti kai on vähän isompi ratkaisu, kuin liittyväinen siihen sattuuko yhtenä päivänä tai lähteekö järki särkylääkkeistä? Aika heppoiset perusteet on lähteä aborttiin, jos päätös tehdään siltä pohjalta tuleeko kestämään toimenpiteen. Aloittajan on ehkä syytä menettää mielenrauhansa tosiaan jonkin muun asian takia aborttia pohtiessaan, kun toimenpiteen kipujen takia...
Lääkkeellisestä keskeytyksestä tulee varsin paljon tulehduksia ja limakalvojäämiä kohtuun, useampi prosentti lääkkeellisesti keskeytetyistä kaavitaan perästä päin. Kipu ei ole enää ongelma, siihen saa suuren määrän kipulääkkeitä.
Kaavinta ei aiheuta lapsettomuutta, Suomessa abortointikaavinta on käytännössä sama, jota käytetään esim. vuotohäiriöissä yms. rutiinitoimenpiteenä eli se on erittäin hellävarainen kohdulle.
Ylipäätään jos luet aborttitietoutta netistä, kannattaa olla varovainen. Esim. Yhdysvalloissa abortteja saa tehdä paljon myöhemmin ja karmaisevat videot ja kuvat tulevat niistä myöhäisaborteista. Toisaalta siellä on vahvat vastustajat ja vahvat kannustajat, ja keskustelu ei ole mitenkään Suomen tilannetta liippaavaa. Joku silikonitieto kopsaa ja kääntää suoraan jenkeistä jutut, siksi niissä ei ole faktaa. Parempi faktasivu esim. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,570,1121,807,4014,4017,5724
Itse valitsin kaavinnan, koska oma tilanteeni oli muutenkin aika vaikea, en halunnut nähdä sikiömassan valumista vessanpyttyyn.
Sairaalat promoavat lääkkeellistä keskeytystä, koska se on halvempi, koska vaatii vähemmän koulutettua työvoimaa paikalle. Lisäksi nuorille typerille tytöille jää parempi kuva siitä, mitä ovat tehneet.
Ja kun olen itse abortin kokenut, ihan omista kokemuksistani ja muiden kanssa keskusteltuani, haluan sanoa nämä ystävän sanat. Kun ei-roivottu raskaus huomataan, sitä aattelee, että haluaa perua koko asian ja sen takia abortti on niin kätevä vaihtoehto, mutta kun abortti on ohi, iskee tajuntaan se, että oma lapsi oli jo "alkanut olemaan", eikä abortti kääntänyt kelloa taaksepäin, vaan lopetti sen elämän joka oli jo alkanut. Riippuu tietysti omasta ajatusmaailmasta, miten tuon kokee, mutta yllättävän moni, jopa minäkin ateistina, jää suremaan. Surua on kestänyt vuosia, eikä se varmaan koskaan kokonaan lopu.
Jos kyse on vain siitä, että ei ole ihan paras mahdollinen tilanne, niin mieti vielä kerran. Ja mieti myös itsesi kannalta, ei pelkästään tyyliin "olemme avopuolisoni kanssa", koska se alkio ei ole miehesi elimistössä eikä miehesi mene aborttiin, eikä luultavasti jää kaipaamaan/jossittelemaan. Miten SINÄ muutut tai mitä ajattelet itsestäsi, jos teet abortin?
Otsikolla Mies ja keskeytys
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000022483912
kaavinta on kivuttomampi ja vuotoakaan ei tullut juuri ollenkaan.eikä lapsettomuus riskiä ollut. kysyin lääkäriltä että jos joskus saan päähäni tehdä lapsia vaikuttaako kaavinta siihen. (ja keskenmenot usein hoidetaan juuri kaavinnalla).
lisäksi kaavinnassa abortti on henkisesti nopeammin ohi.lääkkeellisessä kun vuotaa pitkäänkin.
Aiemmat viestit ovat varmasti totta niin monelta osin, kuin tälläsis vaihtoehdois on mahdollista olla.
Itse olen kokenut lääkkeellisen keskeytyksen sekä myös kaavinnan. Jälkimmäistä ei tehty raskauden keskeyttämisen vuoksi.
Tuon kaavinnan vuoksi (joka vastaava kuin keskeytyksessä) vuodin pientä vuotoa puoli vuotta kaavinnan jälkeisistä jatkotutkimuksista- ja hoidoista huolimatta. Syy vuodolle (lääkäreiden mukaan) oli itse toimenpiteestä johtuva.
Tuohon en ota mitään kantaa, että lääkärit provoaisivat lääkkeelliseen keskeytykseen halvimman vaihtoehdon vuoksi.
Itse puntaroin aika tarkkaan kaavinnan ja lääkkeellisen väliltä. Lopuksi päädyin lääkkeelliseen, koska yllättävän paljon kuitenkin tapahtuu vaurioita kaavinnassa. Ja onhan siitä itsellänikin kokemus. Pienestä toimenpiteestä tuli pitkäaikainen vaiva. Lääkäreiden kanssa kun pohdin tätä keskeytystä, niin lääkäri sanoi, että samanlainen mahdollisuus kaavinnassa on että sitä ei saada tyhjennettyä täysin kaikesta "materiaalista"
Itse valitsin viikko sitten lääkkeellisen keskeytyksen johtuen siitä että halusin sen tapahtuvan heti. Samana vuonna myös synnytin esikoiseni ja jos totta puhutaan olen jo sen verran vanha (34v) että vahingon sattuessa ja päätöksellä että tein abortin se oli myös lopullinen päätös että perheeni on tässä ja enempää lapsia ei meille tule. Silti valitsin lääkkeellisen keskeytyksen vaikka en sillä ajatellut kaavinnan suurempia riskejä. Olen nyt vuotanut viikon verrana ja vuodothan on tosi yksilöllisiä (1-4vkoa), mutta itse kuvittelin kipujen ja vuodonkin olevan vielä pahempaa. Eli koko vkon aikana olen joutunut ottamaan kaksi buranaa. Valitsin kaiken lisäksi kotona tapahtuvan pillereiden laiton, vaikka sitä vähän jännitinkin, mutta se sujui hyvin. Jos olisin halunnut mennä sairaalan olisi se siirtynyt vielä vkon eteenpäin, jota itse en halunnut. Esikoisen sydänääniä kuuntelin jo 9 viikolla. Minulle siis aloitettiin lääkkeellinen keskeytys rv 6 3. Kaavinnasta minulla ei ole kokemusta, mutta omalta osaltani tuo lääkkeellinen keskeytys ei ollut kauhutarinoiden vertainen.
kun tuli keskenmeno 9 viikolla, lääkäri suositteli lääkkeellistä juuri sen takia että kaavinnassa on aina riskinsä..
lääkkeillä yritettiin, ei alkanut mitään tulla vaikka 4 kertaa lääkkeet otin. Lopulta oli pakko mennä kaavintaan, mikä olikin ihan pikkujuttu..todella lyhyt operaatio mutta mielummin olisin lääkeelliseen päätynyt..vaikka kipua en paljoa kestäkään, kuitenkin turvallisempi vaihtoehto