Hei,
onko kukaan ihminen koskaan parantunut binge eating disorderista? Tiedättekö ketään? Itse olen käynyt (ja käyn edelleen) psykiatrilla, terapeutilla, syönyt seromex-tabletteja, istunut Painonvartijoitten ryhmässä... *huokaus*... Mikään ei tunnu auttavan.
Sairastuin tähän häiriööni 18-vuotiaana, neljä vuotta sitten. Silloin luulin olevani lihava, vaikka jälkeenpäin ajatellen en todellakaan ollut. Ihme, etten kallistunut anoreksian puolelle.
Näiden neljän vuoden aikana olen lihonut huimat 40 kiloa. Alan olla jo toivoton. Pelottaa.
Kaipaan kipeästi apuanne. Haluaisin taas olla vapaa, oma itseni. Ilman jatkuvaa kropan peittelyä vaatteilla, jokapäiväistä murhetta ihmisten arvostelusta. Haluaisin taas joskus pukea ylleni sortsit tai lyhyen hameen kesällä, haluaisin uida...
Onneksi minulla on mieheni tukena. Ilman rakkautta olisin jo kai haudassa itsevihani vuoksi.
Mutta... Kaipaisin jonkun parantuneen tai hyvää vauhtia parantumassa olevan neuvoja... Auttakaa...
onko kukaan ihminen koskaan parantunut binge eating disorderista? Tiedättekö ketään? Itse olen käynyt (ja käyn edelleen) psykiatrilla, terapeutilla, syönyt seromex-tabletteja, istunut Painonvartijoitten ryhmässä... *huokaus*... Mikään ei tunnu auttavan.
Sairastuin tähän häiriööni 18-vuotiaana, neljä vuotta sitten. Silloin luulin olevani lihava, vaikka jälkeenpäin ajatellen en todellakaan ollut. Ihme, etten kallistunut anoreksian puolelle.
Näiden neljän vuoden aikana olen lihonut huimat 40 kiloa. Alan olla jo toivoton. Pelottaa.
Kaipaan kipeästi apuanne. Haluaisin taas olla vapaa, oma itseni. Ilman jatkuvaa kropan peittelyä vaatteilla, jokapäiväistä murhetta ihmisten arvostelusta. Haluaisin taas joskus pukea ylleni sortsit tai lyhyen hameen kesällä, haluaisin uida...
Onneksi minulla on mieheni tukena. Ilman rakkautta olisin jo kai haudassa itsevihani vuoksi.
Mutta... Kaipaisin jonkun parantuneen tai hyvää vauhtia parantumassa olevan neuvoja... Auttakaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole itse parantunut enkä ehkä koskaan ole edes sairastanut ahmimishäiriötä (muita syömishäiriöitä kyllä), mutta ajattelin silti kertoa, että tiedän miltä tuntuuu kun ei pysty lopettamaan syömistä. Olen omalta osaltani ratkaissut ongelman siten, etten pidä kaapeissani mitään sellaista ruokaa, joka aiheuttaa ahmimiskohtauksen. Tällä hetkellä kaapissani ei ole paljon mitään :(
Tämä ei ehkä sovi sinulle, koska et luultavasti asu yksin, mutta minulle tämä on tällä haavaa ainoa keino.
Kyllä se sillä tavalla sopii, etten tosiaan syö, jos kaapissa ei ruokaa ole.. Mutta.. se on eri asia pystynkö olemaan ostamatta. On kummallista, että kun kävelen kaupassa karkkihyllyn ohi, ihan kuin minulle tulisi toinen persoona, joka hykertelee pahantahtoisesti. Sitten en enää pysty vastustamaan tätä vahvempaa ääntä. Se on kamalaa. :(
Ihanaa, että miehesi on tukena :) :)
Neuvon samaa kuin edellinenkin, että pidä kaapeissasi mahdollisimman vähän ruokaa. Vain se määrä, jonka aiot syödä päivän ruokana. Kerro tästä miehellesi, että hänkin ottaa osaa tähän järjestelyyn. Suunnittele edellisenä päivänä, mitä aiot seuraavana päivänä syödä.
Aina kun mielesi tekee ahmia, ota päiväkirja/paperia esiin ja kirjoita miltä sinusta sillä hetkellä tuntuu ja miksi mielesi tekee ahmia. Voit löytää uusia puolia itsestäsi ja ehkä asian, jonka yrität korvata ruoalla.
Kannustaisinkin sinua nyt kirjoittamaan. Voit kirjoittaa muutenkin ajatuksiasi ylös. Yleensä paperilla asiat näyttävät selkeämmiltä.
Suunnittele pieniä tavoitteita. Ensin kilo. Sitten vasta toinen. Palkitse itsesi jollain muulla kuin ruoalla.
Yritä korvata ahmiminen jollakin muulla asialla. (tiedän omasta kokemuksesta:Vaikeata). Lue, kirjoita, tee jokin kotityö, harjaa hampaat, käy ulkona, syö hedelmä :)
"Iso Voimanhali" ja kaikkea hyvää sinulle! Itsekin kaipaisin lisää neuvoja...
Minä luulin myös silloin kauan sitten olevani liian lihava vaikka olin todellisuudessa hoikka. Ahmimisen myötä muutuin ylipainoiseksi, nyt olen onneksi saanut 6 kiloa pudotettua.
Sinäkin pystyt siihen! Askel askeleelta. Vielä me joskus laitetaan bikinit päälle hyvällä omallatunnolla :)
Kiitos vastauksesta.
Täytyy yrittää vaan edelleen...
Minulla oli hyvä jakso välillä: hiihdin, kävelin, sahasin puita, jumppasin... Tätä kesti noin viikon verran. Nyt olen taas laiskistunut. Oikeastaan se on koulu ja kotitehtävät ja tietenkin työ, jotka vievät multa aikaa ulkoilla enemmän. Pimeällä ei viitsi lähteä tuonne korpeen talsimaan (onneksi kevät on tulossa). Jospa vaan pystyisi ottamaan koiran, niin tulisi entinen lenkittämisrytmikin takaisin (vuokrasopimus kieltää eläimet ja mieheni on allerginen).:(
Karkkipäivän olen onnistunut pitämään kerran viikossa, liialliseen ruuan syöntiin olen silti sortunut. Pahin ongelma on kuitenkin karkki ja muu "hyvä". Huoh..
Pitää nyt koettaa kaikkia konsteja. Tavoitteena on vähän yli kymmenen kiloa pois, ensin. Ajanjaksoa en ole vielä päättänyt. Katsotaan nyt.:)
Inhottavaa, kun kesä tulee ja vaatetusta pitäisi vähentää, kilojen peittely vaikeutuu... Tällaista tämä on, läskin elämä.
Ps. Huomasin tänään, että samat vaatteet päällä kahdella eri vaa'alla painossani on eroa yli neljä kiloa. Kumpaakohan uskoisi? ;)