ei pitäisi tunnustaa mitään, mutta jos lapsesi oireilee epämääräisesti, tai on huost.otettu perusteluin, "vanhempien kyvyttömyys vanhemmuuteen", niin haluaisin, että käytte läpi mielessänne seuraavia asioita, jotka voivat vaikuttaa lapseenne negatiivisesti ja joita vanhemmat usein eivät tule edes ajatelleeksi tai ymmärtäneeksi.
Sanomattakin on selvää, että listan alkupäässä on noi päihdeongelmat, mutta jos niitä ei ole eikä väkivaltaisuutta kodissanne, niin onko mahdollisesti
ollut tai tulossa huoltajuuskiistoja. Usein vamhemmat eivät tajuakaan kuinka lapsi on keskellä heidän kiistojaan ja häntä saatetaan vielä käyttää välikappaleena ja kiristyksen kohteena jomman kumman vanhemman taholta. Lapsi tuntee olonsa hyvin turvattomaksi ja voi alkaa oireilla. Samoin jos vanhemmat puhuvat lapselle toinen toisistaan pahaa. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan ehdoitta eikä pidä siitä, että toista haukutaan.
Sitten kasvatusasioista. Joutuuko lapsenne mahd. kokemaan epäjohdon mukaista kasvatusta vanhemmiltaan tai vaikka vain toiselta. Yleisintä on, että toinen kieltää ja toinen myöntää ja sitten vielä lapsen kuullen riidellään miten pitäisi menetellä. Lapsi jälleen tuntee olonsa turvattomaksi, ei tiedä ketä uskoa. Voi myös olla, että vaikka olisi vain yksi kasvattaja, niin lapsen ohjaaminen on epäjohdonmukaista siten, että ihan vanhemman mielialoista riippuen lapselta kielletään tänään joitain asioita, mitkä eilen oli sallittuja, annetaan katteettomia lupauksia, uhataan rangaistuksilla, joita ei koskaan kuitenkaan toteuteta. Monesti äidit kieltävät lapsiaan vain kieltämisen ilosta, mutta sallivat lapsen kuitenkin tehdä sen mistä kielsivät. Johdonmukainen kasvattaminen vaatii aikuiselta paljon itsekuria ja viitsimistä. Ei voi olla vaan kasvattavinaan. Lapsi oireilee ihan varmasti sellaisesta, joko agressiivisella ja epäsosiaalisella käyttäytymisellä, koska hakee koko ajan rajojaan, joita ei kukaan koskaan aseta ja taas lapsi on onneton.
Oletko kenties sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää nukkumaanmenonsa, mitä syö ja koska, mitä puetaan päälle vai puetaanko ollenkaan. Sillä viestität lapsellesi, että et oikein tiedä, etkä osaa päättää mikä olisi lapsellesi parasta ja lapsi joutuu päättämään itse, vaikka ei olisi noin isoihin päätöksiin vielä minkäänlaisia edellytyksiä ikänsä puolesta. Lapsi on jälleen onneton, kun ei kukaan kanna hänestä vastuuta, kokee, ettei hänestä välitetä. Riittävästä unen ja hyvän säännöllisen ravinnon tarpeellisuutta lapsen terveellisen elämän takaamiseksi ei myös korosteta riittävästä. Pieni lapsi todella tarvitsee säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat. Hyvin moni asia korjaantuu jo pelkästään sillä, että äiti alkaa rytmittää lapsen päivää säännöllisyydellä. Lapset ovat sitä tyytyväisempiä, mitä paremmin pidätte kiinni rutiineista, siitä saavat sitä turvallisuuden tunnetta. He haluavat tietää etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuu, esim. tietävät, että kohta on iltapala ja sen jälkeen äiti sanoo, et nyt mennään pesulle ja sit äiti lukeen iltasadun ja antaa hyvänyön suukon ja sanoo mulle, et olen maailman paras ja sit voin laittaa onnellisena silmät kiinni ja nähdä kauniita unia. Aamulla taas kun herätään on aamupala ja pukemiset ja muut aamurutiinit. Monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että heillä tehdään, niin kuin parhaaksi katsotaan, ei mitään rutiineja tai vast. eikä se kuulu muille. Niinhän se onkin, et jokainen itse päättää kun lapset tarvitsevat niitä rutiineja ja sitä vanhempien säännöllistä huolenpitoa, niin miksi ette sitä omille lapsillenne soisi, jos helpottaisi heidän elämäänsä ja voin taata, että kun toteutatte päivän rytmitystä ja päätätte kodissanne lasten puolesta asiat, niin teillä itsellä on myös todella paljon helpompaa lasten kanssa. Lapsi rauhottuu ja keskittyy leikkeihinsä, kun voi luottaa, että äiti kyllä kertoo mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä joitain esimerkkejä, jotka yksistään tai yhdessä voivat sekottaa pienen lapsen pään ilman, että vanhemmat tietävät tekevänsä mitään väärin.
Sanomattakin on selvää, että listan alkupäässä on noi päihdeongelmat, mutta jos niitä ei ole eikä väkivaltaisuutta kodissanne, niin onko mahdollisesti
ollut tai tulossa huoltajuuskiistoja. Usein vamhemmat eivät tajuakaan kuinka lapsi on keskellä heidän kiistojaan ja häntä saatetaan vielä käyttää välikappaleena ja kiristyksen kohteena jomman kumman vanhemman taholta. Lapsi tuntee olonsa hyvin turvattomaksi ja voi alkaa oireilla. Samoin jos vanhemmat puhuvat lapselle toinen toisistaan pahaa. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan ehdoitta eikä pidä siitä, että toista haukutaan.
Sitten kasvatusasioista. Joutuuko lapsenne mahd. kokemaan epäjohdon mukaista kasvatusta vanhemmiltaan tai vaikka vain toiselta. Yleisintä on, että toinen kieltää ja toinen myöntää ja sitten vielä lapsen kuullen riidellään miten pitäisi menetellä. Lapsi jälleen tuntee olonsa turvattomaksi, ei tiedä ketä uskoa. Voi myös olla, että vaikka olisi vain yksi kasvattaja, niin lapsen ohjaaminen on epäjohdonmukaista siten, että ihan vanhemman mielialoista riippuen lapselta kielletään tänään joitain asioita, mitkä eilen oli sallittuja, annetaan katteettomia lupauksia, uhataan rangaistuksilla, joita ei koskaan kuitenkaan toteuteta. Monesti äidit kieltävät lapsiaan vain kieltämisen ilosta, mutta sallivat lapsen kuitenkin tehdä sen mistä kielsivät. Johdonmukainen kasvattaminen vaatii aikuiselta paljon itsekuria ja viitsimistä. Ei voi olla vaan kasvattavinaan. Lapsi oireilee ihan varmasti sellaisesta, joko agressiivisella ja epäsosiaalisella käyttäytymisellä, koska hakee koko ajan rajojaan, joita ei kukaan koskaan aseta ja taas lapsi on onneton.
Oletko kenties sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää nukkumaanmenonsa, mitä syö ja koska, mitä puetaan päälle vai puetaanko ollenkaan. Sillä viestität lapsellesi, että et oikein tiedä, etkä osaa päättää mikä olisi lapsellesi parasta ja lapsi joutuu päättämään itse, vaikka ei olisi noin isoihin päätöksiin vielä minkäänlaisia edellytyksiä ikänsä puolesta. Lapsi on jälleen onneton, kun ei kukaan kanna hänestä vastuuta, kokee, ettei hänestä välitetä. Riittävästä unen ja hyvän säännöllisen ravinnon tarpeellisuutta lapsen terveellisen elämän takaamiseksi ei myös korosteta riittävästä. Pieni lapsi todella tarvitsee säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat. Hyvin moni asia korjaantuu jo pelkästään sillä, että äiti alkaa rytmittää lapsen päivää säännöllisyydellä. Lapset ovat sitä tyytyväisempiä, mitä paremmin pidätte kiinni rutiineista, siitä saavat sitä turvallisuuden tunnetta. He haluavat tietää etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuu, esim. tietävät, että kohta on iltapala ja sen jälkeen äiti sanoo, et nyt mennään pesulle ja sit äiti lukeen iltasadun ja antaa hyvänyön suukon ja sanoo mulle, et olen maailman paras ja sit voin laittaa onnellisena silmät kiinni ja nähdä kauniita unia. Aamulla taas kun herätään on aamupala ja pukemiset ja muut aamurutiinit. Monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että heillä tehdään, niin kuin parhaaksi katsotaan, ei mitään rutiineja tai vast. eikä se kuulu muille. Niinhän se onkin, et jokainen itse päättää kun lapset tarvitsevat niitä rutiineja ja sitä vanhempien säännöllistä huolenpitoa, niin miksi ette sitä omille lapsillenne soisi, jos helpottaisi heidän elämäänsä ja voin taata, että kun toteutatte päivän rytmitystä ja päätätte kodissanne lasten puolesta asiat, niin teillä itsellä on myös todella paljon helpompaa lasten kanssa. Lapsi rauhottuu ja keskittyy leikkeihinsä, kun voi luottaa, että äiti kyllä kertoo mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä joitain esimerkkejä, jotka yksistään tai yhdessä voivat sekottaa pienen lapsen pään ilman, että vanhemmat tietävät tekevänsä mitään väärin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ruokailun suhteen kuin lapsi keskimäärin. Aikojen on pidettävä 10 min:n tarkkuudella, muuten nukahtaminen pitkittyy tai ruokailu saattaa jäädä kokonaan väliin.
Sama tilanne on sääntöjen johdonmukaisuuden suhteen. Ei ns. tavallinen johdonmukaisuus riitä, vaan hän itse menee tiettyjen asioiden tarkoissa rutiineissa äärimmäisyyksiin. Hänelle on jouduttu siis opettamaan joustavuutta eli, että jos joskus ei jotain asiaa voida tehdä juuri samoin kuin muulloin, ei elämä siihen kaadu, vaan jatkuu turvallisesti siitä huolimatta. Tämä on lapsi on monessa asiassa vaatinut siis paljon enemmän viitsimistä kuin keskivertolapsi.
Olen yh, lapsi tapaa isäänsä jonkin verran ja on saanut oppia huomaamaan, että isän luona on erilaiset tavat hoitaa asioita, mitä itse en pidä pahana ollenkaan.
Vanhemmalle lapselle on aina riittänyt tavanomainen huolenpito, ainoa asia, mikä on jäänyt hänen lapsuudestaan mieleen, jolloin tyttö vaati rutiinien ylinoudattamista oli 'toivotuslitania' iltarukouksen jälkeen.
Se meni jotenkin näin:
Äiti: Hyvää yötä!
Lapsi: Kiitos samoin! Kauniita unia!
Äiti: Kauniita unia sinullekin! Nuku hyvin!
Lapsi: Nuku sinäkin hyvin!
Äiti: Kiitos!
Jos tuossa litaniassa toinen tai toinen sanoi jonkun toivotuksen väärässä kohtaa, oli koko homma aloitettava alusta ja toistettava niin monesti, että se meni prikulleen oikein :) Tätä oli noin 2-v:n iässä, sitten alkoi tulla joustavuutta hyvän yön toivotuksiinkin.
pois suljettu ADHD mahdollisuus. Toi rutiineista kiinnipitäminen ja ihan välttämättömyys viittaisi vahvasti siihen. Meillä ainakin ADHD lapsilla ihan sama juttu. Kaikki piti olla ennalta tiedossa ja joka päivä mahd. samanlainen minuutilleen. En edes silloin tiennyt miksi, mutta huomasin itse, että jos pienikin poikkeama rutiineihin, niin saattoi olla koko päivä sekaisin. Olin aina ihan ymmälläni, koska normaalisti lapset kyllä pystyvät jonkin laisiin joustoihin.
emäntää, niin kuinkahan johdonmukainen hän jaksoi olla aina sääntöjen noudattamisessa tai kaikessa muussa. Lapsia oli suuri määrä, niitä syntyi yleensä niin kauan kuin oli syntyäkseen, ts. noin äidin 50-ikävuoteen asti. Vanhimmat sisarukset kasvattivat nuorempiaan, eikä kukaan tullut urkkimaan, miten ristiriitaista tai johdonmukaista kasvatuksessa ollaan. Ja hyvin lapset kasvoivat kunnollisiksi kansalaisiksi.
aina suurissa perheissä. Vanhemmat opettivat riittävän hyvin ensimmäiset lapsensa, jotka sitten omalla esimerkillään ohjasivat nuorempia. Yleensä kodeissa säännöt oli hyvin yksinkertaiset ja selkeät.
Myös oli hyvin tiedossa mitä seuraa, jos sääntöjä rikotaan tai vanhempia ei kunnioiteta.
Ruokailuissakaan tuskin oli riitoja. Syönkö vai en.
Kaikki söivät ja olivat onnellisia, että oli mitä syödä. Työhön piti kaikkien osallistua heti kun kynnelle kykeni, joten ei ollut myös vapaa-ajan ongelmia. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Vanhemmilta on viety terveen järjen käyttöoikeus
kaikkien ammattikasvattajien toimesta. Kaikki on paljon vaikeampaa. Lapsilla on niin paljon kaikenlaisia houkutuksia ja mielihaluja, joista ei ennen tiedetty mitään. Ihmisten elämä oli kaiken kaikkiaan paljon yksinkertaisempaa ja stressittömämpää, kuin nykyään.
Täytyy myös ottaa huomioon se, että nykyajan lapsilla on kaksi elämää. Toinen päivähoidossa ja pieni osa vain kotona. Päivähoidon osuus lapsen ongelmiin,käyttäytymiseen ja persoonallisuuden muodostumiseen täytyy myös aina huomioida.
on herännyt noin kello 6.45, Perheen kanssa vajaa 1/2 tuntia aamusta.
Päivähoidosta haku noin kello 16.45 ja kotiin, ruoka ja nukkumaan noin kello 20.
Montako tuntia vanhemmat rytmittivät, ohjasivat tai muuten osallistuivat päivähoitoikäisen lapsen eöämään.
Ja entäs kun kouluun mennään, sama rumba.
Lapsen oireilu aiheutuukin tässä vaiheessa koulukasvattajien "suoraviivaisuudesta".
Koululaisilla on jopa vielä erilaiset "harrasteohjaajat" lisäämässä
tätä lapsen tai nuoren päivän "rytmittämistä"! Ja taas "oireillaan"...........
Ja sossun mielestä kotona vanhemmat eivät kykene vanhemmuuteen tälle muiden "rytmittämänä",
koko päivän toisten kasvattajien
ohjaamana olleelle lapselleen(?).
Mihin vanhemmuuteen,
jos lapsi on jo ihan pienestä pitäen aivan toisten kasvattajien muokattavana "oirehtijaksi"!!!!!!!
Suurin osa näistä vauvasta lähtien päivähoidossa olleista lapsista "oirehtivatkin" päivähoidossa tulleita "rytmejä ja rutiineja" sekä päivähoitotätien ja -setien lepsuilua ja epäjohdonmukaisuutta!
Pitäiskö sossujen huostaanottaakin lapset
pois päivähoidosta; tätien ja setien "kyvyttömyyden" vuoksi.
Eikä suinkaan huostaanottaa lasta omasta perheestään,
jossa laps ehtii päivittäin olla maximissan vanhempiensa hoivassa ja huollossa yhteensä keskimäärin reilut 3 tuntia.
Olisiko todella ajattelemisen paikka, kun näitä "oirehtija lapsia" huostaanotetaan omista perheistään, juuri esimerkiksi
"vanhemmuuteen kyvytön" diagnoosin perustella..... (kukas sen diagnoosin tekee, sossuko?)
Kaiken kukkuraksi todella ironista ja älytöntä
tässä lasten suojelu "oirehtimis asiassa"
on vielä se, että jos lastensuojeluilmoitus on tehtykin päiväkodin taholta. Päiväkodin, jossa lapset ovat laittomasti! hoidettavana liian vähällä ja ammattitatidottomalla henkilökunnalla, joista suurin osa voi olla jopa tilapäisiä sijaisia.
Kyllä jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää
mitä vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen,
hoitoon ja huoltoon, Tehynkin tekemän tutkimuksen mukaan ja seurauksena on,
jos esimerkiksi päiväkodeissa on liian vähän ammattinsa osaavaa ja hallitsevaa
lastenhoito henkilökuntaa!
""Päiväkotien työntekijät ovat lujilla
Päiväkodeissa on usein liian vähän ammattitaitoista henkilökuntaa lapsimäärään nähden.
Tehyn tekemän päivähoitoselvityksen mukaan
noin 60 prosentissa alle 3-vuotiaiden lasten kokopäiväryhmistä ei ole riittävästi työntekijöitä heitä hoitamassa.
3-6-vuotiaiden lasten kohdalla riittävä henkilökuntamäärä puuttuu noin puolelta ryhmistä.
"Tilanne on aika huolestuttava.
Päiväkotien työntekijät ovat jatkuvassa yhteydessä liittoon,
sillä he kokevat olevansa y k s i n lasten keskellä", Tehyn tutkimuspäällikkö Tarja Honkalampi selittää.""
Linkin takana koko päivähoito -lehtijuttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=624719
itse kunkin kasvattajan kanssa viettämää aikaa....
Kuka kasvattaa, hoitaa, huoltaa lasta?
Ja kuinka suuren osan päivästä lapsi on ihan muiden ihmisten kuin omien vanhempiensa kanssa.
Suurimmalla osalla nykylapsista "vanhemmat"
ovat vaihtuva legioona "kasvattajia" päivähoidossa!
"Joutuuko lapsenne mahd. kokemaan epäjohdon mukaista kasvatusta vanhemmiltaan tai vaikka vain toiselta. Yleisintä on, että toinen kieltää ja toinen myöntää ja sitten vielä lapsen kuullen riidellään miten pitäisi menetellä. Lapsi jälleen tuntee olonsa turvattomaksi, ei tiedä ketä uskoa. Voi myös olla, että vaikka olisi vain yksi kasvattaja, niin lapsen ohjaaminen on epäjohdonmukaista siten, että ihan vanhemman mielialoista riippuen lapselta kielletään tänään joitain asioita, mitkä eilen oli sallittuja, annetaan katteettomia lupauksia, uhataan rangaistuksilla, joita ei koskaan kuitenkaan toteuteta. Monesti äidit kieltävät lapsiaan vain kieltämisen ilosta, mutta sallivat lapsen kuitenkin tehdä sen mistä kielsivät. Johdonmukainen kasvattaminen vaatii aikuiselta paljon itsekuria ja viitsimistä. Ei voi olla vaan kasvattavinaan. Lapsi oireilee ihan varmasti sellaisesta, joko agressiivisella ja epäsosiaalisella käyttäytymisellä, koska hakee koko ajan rajojaan, joita ei kukaan koskaan aseta ja taas lapsi on onneton."
Jos lapsi vietää minimaalisen osan ajastaan vanhempiensa "kasvatuskyvyttömässä" seurassa,
niin sillä rutiinittomalla ajalla ei suuren suurta vaikutusta lapsen eloon ja oloon pitkällä aikavälillä ole.
Kuinka suuressa roolissa lapsen koko elämän aikana ovatkaan nämä ulkopuoliset "kyvyttömät" kasvattajat?
Kuinka ratkaisevaa ja "laukaisevaa" roolia
nämä "ei lapsen omat vanhemmat" näyttelevätkään
juuri esimerkiksi huostaanotetun lapsen "oirehtimisessa"?
lapsen olon ja elon ajasta vietetään todellakin " s ä i l ö s s ä ". Liian vähän ja jatkuvasti vaihtuvan ammattitaidottoman henkilökunnan kanssa, niin .......................
Sossuko tekee "diagnoosia" lapsen vanhemmille?
Ja minkä asian ja mistä asiasta;
vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa, huoltaa ja kasvattaa lastaan..... suhteen?
kritiikkiä yhteiskunnan ja viranomaisten
"järjestämää, organisoimaa ja pyörittämää"
lasten suojelua ja lastensuojelua kohtaan:
- yleisellä tasolla;
nykyiset lasten elin- ja kasvuolot
(koskee päivähoitoa, koulua, harrastusmahdollisuuksia jne)
- yksilötasolla;
perheisiin kohdistuvia ja tapahtuvia sis. jopa
"äärimmäisiä toimenpiteitä"
(muun muassa lasten huostaanotto ja sijoittaminen oman kodin ja perheensä ulkopuolelle)
on se kauheeta, kun ajattelee todella, kuinka paljon lapset voivat olla omien vanhempiensa kanssa, se on todella vähän. Päivähoitolapsen oirehtimiseen voi olla todella monta vaikuttajaa. Päiväkodeissa lapset eivät saa olla yksilöitä, vaan heidät kasvatetaan saman muotin mukaiseksi. Päivän rytmittämisellä ja rutiineilla en todellakaan tarkoittanut sitä, että niiden takia lapsesta muokattaisi persoonatonta, vaan kun lapsella on ns. turvalliset raamit, niin hänen on helpompi keskittyä oman itsensä kehittämiseen ja leikkeihinsä, kun ei tarvitse huolehtia aikuisten päätettäväksi kuuluvista asioista. Rutiinit ei tarvitse olla juuri samat ja samaan aikaan, kuin naapurissa, tärkeintä on, että on omat määrätyt jutut mitä joka päivä tehdään samalla tavalla ja samaan aikaan, tämä tietysti koskee nimenomaan alle kouluikäisiä lapsia. Isompien kanssa voi jo välillä poiketakin rutiineista.
esittämäsi faktat suureksi vaikuttajaksi lapseen.
Kirjoituksellani ei ollut tarkoitus mitenkään syytellä tai syyllistää ketään vanhempaa. Halusin vain herättää ajatuksia ja pistää mietintään noita juttuja, että jokainen voi miettiä, että tunnistaako niistä mitään omalle kohdalleen ja yrittää sitten korjata edes jotain. Nimittäin ei meistä kukaan niin täydellinen vanhempi ole etteikö jotain voisi aina korjatakin. Usein vielä, kun on itse siinä tekemässä, niin ei näe miten menettelee ja kaikki toistuu rutiinin omaisesti, mutta silti se toistokin voi olla ikäänkuin epäsäännöllisen säännöllistä. Jos on tarvetta tai haluaa jotain muutoksia nykyiseen, niin täytyy ottaa pari askelta itsestä pois päin, että pystyisi näkemään vähän kauempaa miten itse toimii ja siten voi korjata mahd. virheet.Jokainen meistä hoitaa lapsiaan niin hyvin kuin osaa ja mitä sillä hetkellä tietää ja tuntee, mutta uskon, että se ei silti aina ole välttämättä se ainut oikea tapa.
Etenkin, kun vanhemmat ovat molemmat töissä ja tullaan väsyneinä kotiin painavien kauppakassien kanssa tekemään kotihommia, niin kuka nyt jaksaa olla niin skarppina, että takuu varmasti pystyy antamaan lapselle kaiken sen huomion mitä tarvitsee. En ainakaan itse ole siihen pystynyt.
Muistan, että se olikin etenkin noissa nukkumaanmeno ajoissa vaikeutena, kun nähtiin iltasin niin vähän, niin ei olisi raaskinut laittaa lapsia aikasin nukkumaan ja siinä tuli usein lepsuttua. Kuitenkin kun lapset joutuu nousemaan aikasin, niin pitäis myös mennä nukkumaan aikasemmin. Onneksi päiväkodeissa nukkuvat päikkärit. Mun lapset ovat olleet perhehoidossa onneksi.
että minunkin nuorimmaiseni oirehti n. kaksi vuotiaana, päivähoidossa kokemaansa kohtelua, itkemällä joka yö painajaisten takia. Onneksi sain selvitettyä syyn melko pian ja vaihdoin välittömästi hoitopaikkaa. Siihen loppui myös oireilu.
ampua päivähoitoa tai vanhempia "kovilla".
Mutta.
Aina kun lähdetään tuomioita, syytteitä jakamaan tai muuta "oikeudenkäyntiä" ilman oikeusistuinta käymään, niin on huomioitava ehdottomasti myös
ympärillä olevat tosiasiat.
Nyky-yhteiskunta kun on alkanut jakamaan vanhemmille "tuomioitaan" (ilman oikeudenkäyntejä) miettimättä, ajattelematta
kuinka yhteiskuntamme on muuttunut ja mitä lasten ympärillä todellisuudessa ja yleisestikin on ja tapahtuu. Ja vielä suurimmaksi osaksi juuri yhteiskunnan järjestämien ja tarjoamien omien palveluidensa kautta!
(Jokaisella lapsen vanhemmalla on omat
"heikot" kohtansa ja epätäydellisyytensä..... mutta ovatko ne syitä, miksi lapset pitää ottaa huostaan perheestään.. ai niin, oireet ....)
Mutta siinä vaiheessa, kun aloitetaan esimerkiksi sosiaaliviranomaisten toimesta
tarkkailemaan,
"ihmettelemään",
jakamaan "apuja ja tukia",
tuomitsemaan
ja tekemään jopa äärimmäisiä toimenpiteitäkin. Siinä vaiheessa ja oikeastaan
jo paljon, paljon ennen sitä olisi puututtava yleisellä tasolla (kuntien sosiaalilautakuntien tehtävä!!!)
lasten ja nuorten elämässä ja kasvuoloissa oleviin
epäkohtiin,
puutteisiin
ja jopa laittomuuksiin
(esimerkiksi kuntien ylisuuret päivähoito ryhmät, liian vähän henkilökuntaa, ei sijaisia, epäpäteviä työtekijöitä, puuteelliset ja pienet tilat ... jne)
yhteiskunnassamme ja joita tapahtuu jopa yhteiskunnan toimesta suorittamien palveluiden taholta (päivähoito, koulu jne).
Kun yhteiskunta jakaa "kritiikkiään ja palautettaan" lasten suojelun nimissä ja lasten suojelun nimiin
niin pitäisiköhän yhteiskunnan kuitenkin kaikkein ensimmäisenä mennä sinne
peilin eteeen katsomaan,
josko se syyllinen lapsen
"oireiluun" löytyykin sieltä.
Kunnissa sosiaaliviranomaiset
vastaavat päivähoidosta että lastensuojelusta.......
oireilu olisi "noteerattu" päivähoidossa lastensuojeluilmoituksella teistä.
Miten olisitkaan saanut todistettua "ammattilaissossuille",
että lapsesi oirehtiminen johtuisikin juuri päivähoidosta.....
ainahan lähtökohtana kuitenkin on,
että koti ja vanhemmat.
Ja eihän päivähoidosta ja lastensuojelusta
vastaava sosiaaliviranomainen voi
"itseään" syylliseksi tunnustaa......
Monenkohan lapsen ja perheen arkipäivää tälläinenkin "savotta" juuri tälläkin hetkellä.
kauhistuttaa, pelkkä ajatuskin. Tiedän, että sellainen käy nykyaikana tosi helposti ja miten puolustaudut, jos et ole "syyllinen". Vain syyllinen voi puolustella tekoaan jotenkin.
Liian usein myös yritetään löytää syyllisiä, jos lapsella ongelmia. Sen sijaan pitäisi avoimesti viranomaisten ja vanhempien tarkastella tilannetta ja yrittää löytää syyt ja sitten miettiä mitä voidaan tehdä yhdessä, että lapsen tilanne korjaantuisi.
Jos esim. lapsi janoaa vanhempiensa huomiota, aikaa ja rakkautta, niin miten asia korjaantuu sillä, että lapsi otetaan heiltä kokonaan pois. Mihin se vanhempien kaipuu sillä katoaa?
ja päivähoito siirtynee kouluviraston alaisuuteen?
siispä sosiaalityöntekijä määräsi lapsen isälle koska hän uhkaili etä jollei lasta anneta hänelle äiti tekee lapselleen pahaa! tässä lapseni on joutunut olemaan oman isänsä valtapelin pelinappulana(ja anopin!) jä itsekin olen joutunut kärsimään.