Lapinmaan lähetyskirjeissä ja kaikissa saarnoissa, mitä sieltä kuuluu, ylistetään ja kehutaan Suomen lähetysmiehiä ja heidän tekemäänsä työtä kristillisyydessä. Samoin saarnat ja kirjoituksen kehottavat luottamaan Lapinmaan saarnaajiin ja Suomen lähetysmiehiin. Onko kaikki työ ja kristillisyyden hedelmä Suomen kristillisyydessä ainoastaan ja vain lähetysmiesten ansio ja heidän varassaan ??? Tuntuu siltä, että tuosta ns. lähetysmiesjoukosta on tullut kristillisyyteemme erityinen valtaeliitti, jota pöngitetään joka puolelta. Arvostelua tai kritiikkiä minkään laista sitä kohtaan ei sallita, mutta villat se kerää lampailta! Onko tämä lähetysmiesten tekemä työ sitten niin suunnattomasti arvokkaampaa kuin se työ, jota paikallissaarnaajat tekevät omilla paikkakunnillaan; saarnaavat Jumalan sanaa, pitävät kanssapuheita ja pyhäkouluja, käyvät sairaiden luona ja tekevät sielunhoitotyötä, ja väitän, että he usein tuntevat seurakuntansa ihmiset ja heidän ongelmansa paljonkin paremmin, kuin lähetysmiehet? Ja kaiken tämän he tekevät pyyteettömästi osansa ja vastuunsa tuntien tyytyen siihen armopalkkaan, jonka Jumala on uskollisille työmiehille luvannut; eivät he nosta päivärahoja tai kilometrikorvauksia tekemästään työstä, eikä heidän taskujaan täytetä lampaanvilloilla, kuten usein näemme tapahtuvan ns. lähetysmiesten hyvästelytilaisuuksissa.
Eikö olisi kohtuullista, että joskus annettaisiin julkinen tunnustus myös sille työlle, jota kymmenet ns. paikkakuntain saarnaajat ja tavan rivikristityt tekevät kristillisyydessämme? Luulen, että jolleivat nämä olisi tehneet uskollisesti työtä paikkakunnillaan, ei lähetystoimellakaan olisi asiaa tulla pitämään seurojansa. Tuo vanha sanonta, jota edesmenneet lähetysmiehet usein käyttivät ( ja joka nykyisiltä lähetysmiehiltä on jäänyt pois ):"Emme ole tulleet tuomaan mitään uutta oppia tai kristillisyyttä teille, vaan tahdomme vahvistaa sen työn, jota omat saarnaajanne ovat täällä paikkakunnalla saarnanneet ja opettaneet"!
Ja vielä yksi pointti; Mitä tulee moniin vaikeuksiin, sekä opillisiin, että luottamuksellisiin kysymyksiin, niin kokemukset kristillisyydessä ovat osoittaneet vuosikymmenten kuluessa sen, että monet ongelmat (ennen ja nyt )ovat lähtöisin juuri lähetysmiesten piiristä; ei niinkään yksinkertaisten kristittyjen tai paikallissaarnaajien taholta.
Eikö olisi kohtuullista, että joskus annettaisiin julkinen tunnustus myös sille työlle, jota kymmenet ns. paikkakuntain saarnaajat ja tavan rivikristityt tekevät kristillisyydessämme? Luulen, että jolleivat nämä olisi tehneet uskollisesti työtä paikkakunnillaan, ei lähetystoimellakaan olisi asiaa tulla pitämään seurojansa. Tuo vanha sanonta, jota edesmenneet lähetysmiehet usein käyttivät ( ja joka nykyisiltä lähetysmiehiltä on jäänyt pois ):"Emme ole tulleet tuomaan mitään uutta oppia tai kristillisyyttä teille, vaan tahdomme vahvistaa sen työn, jota omat saarnaajanne ovat täällä paikkakunnalla saarnanneet ja opettaneet"!
Ja vielä yksi pointti; Mitä tulee moniin vaikeuksiin, sekä opillisiin, että luottamuksellisiin kysymyksiin, niin kokemukset kristillisyydessä ovat osoittaneet vuosikymmenten kuluessa sen, että monet ongelmat (ennen ja nyt )ovat lähtöisin juuri lähetysmiesten piiristä; ei niinkään yksinkertaisten kristittyjen tai paikallissaarnaajien taholta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minua hieman ihmetyttää puheenvuorosi.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että sinä joko liioittelet tai vähättelet, riippuen miltä kannalta asiaa katsoo.
EI kukaan ole sanonut - muut kuin ehkä sinä - että "kaikki työ ja kristillisyyden hedelmä Suomen kristillisyydessä ainoastaan ja vain lähetysmiesten ansio ja heidän varassaan".
Sekään ei pidä paikkaansa, että "Arvostelua tai kritiikkiä minkään laista sitä kohtaan ei sallita,". Sinähän tässäkin juuri arvostelet.
Kyllä minä ainakin olen kuullut monta kertaa annettavan tunnustusta paikkakunnilla tehtävälle työlle.
Eikö muuten seuraavakin ole julkinen tunnustus:
"... Vaikka eivät ole voineet, monista eri syistä kulkea lähetysmatkoilla, he ovat kuitenkin tehneet uskollisesti työtä kotiseurakunnissaan ja monen työ on sittenkin arvokkaampi kuin jonkun toisen, joka on lähetysmatkoilla kulkenut" (Joel Ahonen Julkaisukokoelman s. 282)
Toiseksi on erittäin tärkeää kristillisyyden yhtenäisyyden kannalta, että opetus on samanlainen ja Raamattuun perustuva kaikkialla.
Siihen on selvä raamatullinen peruste, esim. seuraava apostoli Paavalin sana:
"Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa."
Lopuksi kehotan sinua - kaikella ystävyydellä - pitämään omat villasi omassa lompakossasi, sillä pahalla mielellä ja vastahakoisesti annettu uhraus ei ole paljon väärti. Mutta anna silti kristittyjen toimia omantuntonsa mukaan.
"Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."
Positiivista ja onnellista alkaneen vuoden jatkoa sinulle. Uskotaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja hänen sovitotyönsä tähden.
lähetysmiehiä ja heidän edesottamuksiaan. Joel Ahosen kirjoitus on jo vuosikymmenten takaa, jolloin nämä asiat olivat oiken ja kohdallaan, kuten avauksessakin todettiin.
Samalla viivalla (mutta J:A )oli omalla viivalla ,paitsi ei nyt ihan HÄN oli IA:n , kanssa samalla viivalla ,minusta loppuun asti ,korjatkaa jos olen väärässä ,voin pyytää anteeksikin jos olen väärässä .
Ala siis nyt tekemään heti parannusta, kuten lupasit. Vai menikö paskat housuun?
Tuo teksti ei kertonut mitään .ei niin mitään .
julkinen tunnustus, jota aloittaja kaipasi.
Sitten mitä nykypäivään tulee, niin viimeksi tänä iltana saarnaaja puhui siitä työstä mitä paikkakunnilla tehdään. Jatkoksi vielä puhui siitä kuinka myös kodeissa tehdään kallisarvoista työtä.
Sehän oli julkinen tunnustus kaikille työntekijöille.
Suomeen (Jellivaara, jouluna 2006 )toivotettiin siunausta VAIN suomen lähetysmiesten työlle; ei paikallissaarnaajien työlle!
Olen kanssasi samaa mieltä , "anna sille , joka sinulta pyytää , äläkä käännä selkääsi sille , joka haluaa lainata sinulta ". Meidän tulee huomata se ,seikka että suomessa siis Suomen siionissa valtaosa kulkee hirsi silmässä ,ja halutaan katsoa roskaa veljen silmässä ." Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle , täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan,Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen , sillä missä on aarteesi siellä on myös sydämmesi ".
J.A. ei todellakaan ollut samalla viivalla A.I:n ympärille syntyneen liikkeen kanssa. Hän teki siihen selvän pesäeron jo 60-luvulla yhtenä ensimmäisistä suomalaisista saarnaajista.
Tuo vanha sanonta, jota edesmenneet lähetysmiehet usein käyttivät ( ja joka nykyisiltä lähetysmiehiltä on jäänyt pois ):Emme ole tulleet tuomaan mitään uutta oppia tai kristillisyyttä teille, vaan tahdomme vahvistaa sen työn, jota omat saarnaajanne ovat täällä paikkakunnalla saarnanneet ja opettaneet"!
Olen monta kertaa kuullut nykyistenkin lähetysmiesten sanovan samoin. Pidetään kaikien saarnaajiemme käsiä ylhäällä ja muistetaan miten kirkkolaki meni.
Minäkin olen kuullut nykyisten lähetysmiesten antavan täyden tukensa paikkakuntien saarnaajille. Erityisesti tulee mieleen Pauli Väänänen, joka on suhtautunut esimerkillisen isällisesti arkamielisiin ja aloitteleviin saarnaajiin. Kaikki kristillisyyden työtä tekevät saarnaajat, pyhäkoulunopettajat, lasten vanhemmat ja muut tarvitsevat kaikkien kristittyjen tukea ja esirukouksia.
Nythän on niin , jotta ruotsissa ei ole rivisaarnaajia ollenkaan, heillä on vain rukousten pitäjät ja saarnaajat, jotka ovat niitä lähetysmiehiä. he ovat takaperästä kotoisin ja luulevat olevansa eturivissä .
Tässä sinulle lestadiolaisvitsi, jonka takavuosilta löysin erään lehden huumorisivulta:
Savolainen lestadiolaisisäntä ajoi hevosella tietä pitkin kirkonkylän seuratilaisuuteen. Matkalla hän tapasi tien vieressä auton rengasta vaihtavan armeijan everstin, joka hiki päässä ahersi tunkin varressa saadakseen kiireessään vararenkaan puhjenneen tilalle. Isäntämies pysäytti hevosensa ja kysyi arvon sotaherralta kohteliaasti, että "mistäs päin eversti on kotoisin"? Uteluun suivaantuneena eversti kärsimättömänä tiuskaisi: "Perseestä"! Tähän isäntä ykskantaan totesi, että "sittenhän myö ollaankin saman pitäjän poikii"!