En haluaisi arvostella ketään, mutta miettikää teini-ikäiset ihmiset hyvin tarkkaan, kannattaako nuorena hankkia lapsia!!
Tiedän yhden tapauksen (nuoren, ylä-aste ikäisen tytön), joka halusi saada lapsen silloisen poikaystävänsä kanssa, jotta tietaisi millaista on olla äiti. No lapsi syntyi, eikä mennyt kuin muutama kk, kun seurustelu päättyi! No siinä sitten tyttö eleli lapsen kanssa kahdestaan, kun välit vanheempiikin oli mennyt tämän "päähän piston" takia.
Sitä ei aina välttämättä tajua, mitä kaikkea se pieni lapsi voi aiheuttaa parisuhteelle ja muulle elämälle.
Monet kun ei sitä ymmärrä, että lapsen hankkiminen on muutakin kuin rattaiden työntämistä. Mm. niiden rattaiden ja muiden tarvikkeiden ostamista (eikä mitään halpaa puuhaa), syöttämistä, öiden valvomista... jne, lista on rajaton...
Ja kannattaa myös miettiä sitä, että kun on lapsi, ei sitä niin helposti lähdetäkkään ulos kavreiden kanssa!
Lisäksi parisuhde on monella "pilaantunut" lapsen syntymän jälkeen. Monilla mies on juuri armeijassa, jossa viikot kuluu armeijassa, ja vain vkonloput kotona. Ja kun suuri osa nuorista miehistä on vielä halukkaita näkemään kavereita ja käymään ulkona, niin millos ne sitten tapaa niitä kavereita? Viikonloppuisin tietty...!
Toisaalta taas tilanne on se, että kun tyttö/nainen on viikot vauvan kanssa, haluaa hän päästä vkonloppuisin ulos. No hups, miten käykään. Mies/poika on vauvan kanssa vkonloput, kun toinen tapaamassa kavareita... Ja yhteista, kahden keskistä, aikaa jää 0 minuuttia...
SIIS MIETTIKÄÄHÄN TARKOIN!!!
Tiedän yhden tapauksen (nuoren, ylä-aste ikäisen tytön), joka halusi saada lapsen silloisen poikaystävänsä kanssa, jotta tietaisi millaista on olla äiti. No lapsi syntyi, eikä mennyt kuin muutama kk, kun seurustelu päättyi! No siinä sitten tyttö eleli lapsen kanssa kahdestaan, kun välit vanheempiikin oli mennyt tämän "päähän piston" takia.
Sitä ei aina välttämättä tajua, mitä kaikkea se pieni lapsi voi aiheuttaa parisuhteelle ja muulle elämälle.
Monet kun ei sitä ymmärrä, että lapsen hankkiminen on muutakin kuin rattaiden työntämistä. Mm. niiden rattaiden ja muiden tarvikkeiden ostamista (eikä mitään halpaa puuhaa), syöttämistä, öiden valvomista... jne, lista on rajaton...
Ja kannattaa myös miettiä sitä, että kun on lapsi, ei sitä niin helposti lähdetäkkään ulos kavreiden kanssa!
Lisäksi parisuhde on monella "pilaantunut" lapsen syntymän jälkeen. Monilla mies on juuri armeijassa, jossa viikot kuluu armeijassa, ja vain vkonloput kotona. Ja kun suuri osa nuorista miehistä on vielä halukkaita näkemään kavereita ja käymään ulkona, niin millos ne sitten tapaa niitä kavereita? Viikonloppuisin tietty...!
Toisaalta taas tilanne on se, että kun tyttö/nainen on viikot vauvan kanssa, haluaa hän päästä vkonloppuisin ulos. No hups, miten käykään. Mies/poika on vauvan kanssa vkonloput, kun toinen tapaamassa kavareita... Ja yhteista, kahden keskistä, aikaa jää 0 minuuttia...
SIIS MIETTIKÄÄHÄN TARKOIN!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sä olet vähän myöhässä saarnaamassa suurimmalle osalle porukasta täällä, niinkuin moni muukin. Tehkää sitä ennaltaehkäisevää työtä esim. kouluilla. Täällä (ja ainakin minulle) se on todennäköisesti myöhäistä.
teinejä jotka ovat saaneet vauvakuumeen ja harkitsevat hyppyä hyiseen veteen. Ei tuossa alkup. kirjoittanut mitään muuta kuin asiaa. Sitä paitsi tulevan äidin virheistä ei joudu maksamaan kukaan muu kuin tämä viaton syntymätön lapsi. Se on aika kova hinta halulle kokeilla miltä tuntuisi olla äiti. Äitinä olo on paljon raakaa työtä ja vastuunkantamista. Toki muutakin, mutta mitä enemmän lapselle tulee ikää tarvitaan kykyä ottaa vastuu ja tehdä vastuullisia päätöksiä jotka vaikuttavan tämän pienen ihmisen loppu elämään.
Mun mielestä siinä oli hyvin pitkälti paskaa..
merkityksetön.
henkinen kehityksesi on vielä täysin kesken. Siihen auttaa aika ja halu kasvaa aikuiseksi, myös ajatusmaailmaltaan. Onnea matkaan.
lausahdus kertoo, että kirjoittaja ei ollut lainkaan samaa mieltä alkuperäisen kanssa. Mutta, yritä sä vaan leikkiä aikuista. Onnea matkaan :)
mä oon 6-vuotiaan tytön 23 -vuotias äiti. en oo katunu kertaakaan paljosta oon joutunu luopumaan mutta paljon enemmän oon saanu.. apua oon kyl tarvinnu välil, mut oisin tarvinnu varmaan jos olisin tehnyt lapsen myöhemmin. toiset pystyvät ja haluavat nuorina lapsia. mul on täl hetkel hirvee vauvakuume ja oisin valmis tekemään toisen. mulle tärkein asia elämässä on oma lapsi tietenkin! useimmat siirtävät lapsenteon myöhemmäksi, mut nuori äiti voi olla yhtä hyvä äiti kuin vanhempikin. kukapa sitä ei tajuaisi, että lapsi kasvaa ja tuo tullessaan paljon vastuuta!
käyttämään pisteen jälkeen isoja kirjaimia. Teinin oma kehitys niin henkisesti- kuin fyysisestikin on vielä kesken. Aivotkin kasvavat ja kehittyvät noin 21-vuotiaaksi asti. Minusta se on alaikäraja lapsen hankkimiselle niin miehelle kuin naisellekin.
Toi oli tosi "kypsä" vastaus. Sillä ei toi sun oma kirjottaminenkaan mitenkään oikein ole.
meni ihan metsään :) kieliopillisesti :)
ärsyttää vaan tollaset turhan pätijät.
onkse ees mikään sana.. päteä pätijät. joo.
Olen samaa mieltä siinä,että lapsen tekoa tulee harkita tarkkaan.Mielestäni olisi hyvä,että koulut olisi ainakin käyty,sillä hoitotuella ei kauan elä!Olisi hyvä,jos isällä olisi palkkatuloja..On tarkkaan mietittävä onko valmis luopumaan tietyistä asioista ja onko valmis laittamaan lapsen kaiken muun edelle.
Haluan nyt vastapainoksi sanoa toisen esimerkin:
Serkkuni on 34 vuotias.Hän on naimisissa ja työskentelee ulkoministeriölle. Hänen vaimonsa on valtiotieteiden maisteri ja hyvin palkatussa työssä.Heillä on iso asunto ja rahaa kuin roskaa! Mutta kuinkas kävi,kun heille syntyi lapsi..? Täydellinen elämä meni palasiksi,kun sinne tungettiin kirkuva vauva! 3kk koliikin jälkeen jätettiin eropaperit.Muutenkin heillä on mennyt kaikki asiat alamäkeä sen jälkeen.Lapsen äiti on masentunut,eikä jaksa hoitaa vauvaa yksin..
Että voi käydä näinkin!Ja tällaisia tarinoita riittää varmasti loputtomiin. Jostain syystä aina vaan haukutaan nuorena vanhemmiksi ryhtyneitä.Kyllä hekin voivat pärjätä siinä missä muutkin ja paremminkin!!
Terveisin 20v äiti 22v isä ja 1,5v poika
Ei elämässä ole mitään takeita. Eikä vanhemmuudessa. 16- vuotias voi olla hyvä vanhempi, ja ihan yhtä hyvin 34- vuotias voi olla todella epäkypsä vanhemmaksi. Vasta lapsi tekee isästä isän ja äidistä äidin, ja miten kukakin tähän rooliin kypsyy- ei sitä tiedä ennen kuin sen aika on.
Ei parisuhteessakaan ole takeita. Ihan yhtä lailla nuoret eroavat, kuin vanhemmatkin. Lapselliset ja lapsettomat, eron syy voi olla perheessä, tai perheen ulkopuolella, ei sitä voi ikinä tietää.
Osoittaa mielestäni suurta vastuuta ottaa lapsi vastaan silloin kun se on tulossa. Mitä lapsen syntymästä seuraa, ei sitä voi tietää. Mutta varmaa on, että lapsi tuo mukanaan iloa, onnea, vastuuta ja huolta. Ihan kaiken ikäiselle.
On epäoikeuden mukaista, että "väärän ikäisenä" lapsensa saava joutuu vielä arvostelluksi iknsä suhteen. Hän joutuu puolustelemaan ratkaisuaan, eikä hänelle anneta julkisesti lupaa iloita lapsestaan. Sietäisi arvostelijoiden hiukan katsoa peiliin, eivät he ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin nuoret äiditkään!
Tämän kirjoitan 31- vuotiaana, minulla on äitiydestä reilun 13 vuoden kokemus, samassa parisuhteessa olen elänyt yli puolet elämästäni Mutta jos tämä parisuhde jossain vaiheessa kaatuu, kaatuu se kyllä johonkin muuhun kuin teiniäitiyteen.
ekaa kertaa luen näitä 24:n palstoja ja vihdoinkin tuli vastaan viesti missä asiallista tekstiä!!
että tämä tuntemasi teiniäiti teki lapsen päähänpistosta. Eihän se kypsää ole. Mutta, mikä ongelma se on sulle, että se tyttö eleli kahdestaan lapsensa kanssa? Ja kyllä mä väitän, että aika monet tietää mitä se lapsi tuo tullessaan. Vähemmistö lienee se joukkio, joka yllättyy siitä, että lasta pitää hoitaa..
Ja mikä ihmeen sääntö toi "nuoret haluu vaan bilettää" käsitys on? Ei kaikki halua bilettää! Toi käsitys on varmaan tullut sieltä vapaan rakkauden ajoilta 70luvulta. Maailma on muuttunut. Nykyajan nuoret ei ole samanlaisia, kuin sen ajan nuoret.
taasen.Omakohtasesti olen nuorena tehnyt lapset ja hoitanutki ne.Tosi negatiivinen asenne kirjoittajalla.Ei pitäisi niin herkästi yleistää.
Ikää en nyt tähän laita ettei tule traumoja kellekkään.Olen nuorena päässyt mummoksikin, neljälle tällä hetkellä.Niin ja itsellä neljä lasta myös joista nuorin kotona (10 vee)Kummasti ne vain asiat pruukaavat järjestyä vaikka onhan se varmasti nuorelle rankkaa,tai kelle ei välillä olisi.Liika tasasta on jos aina kaikki valmiiksi suunnitellaan.Vaihtelevampaa kun saa itse pähkäillä välillä että miten tästä eteenpäin...kuuluu minun mielestä kuvioon että välillä vastustaakin.Jokainen itse tekee valintansa,miten haluaa elämänsä kuluttaa.Tsemppiä vain nuorille jotka uskaltaa tehdä niin kuin itse tahtoo.
Tämän palstan motto tuntuu olevan: "Kun tuntee yhden teiniäidin, tuntee kaikki teiniäidit."
jos tikkovat välinsä teini ikäiseen lapseensa joka tulee raskaaksi.
Nyky aikana sitä ei voi ainakaan yleisellä häpeällä selittää sillä teiniraskaudet ovat yleisiä ja hyväksyttyjäkin.
Aina ei parisuhde kestä vaikka oltaisiin minkä ikäisiä tahansa. taitaa se kumminkin olla enemmän kiinni persoonasta ja ulkopuolisen on helppo sanoa että lapsen hankinta oli vain teinin päähänpisto...
En nyt suosittele että kaikki jysähtävät paksuksi yläaste ikäsenä mutta jos niin käy niin on siitä ennenkin selvitty ja tukeahan tarvitsee kaikki äidit.
ei ole tärkeintä se minkä ikäinen vanhempi on. Vaan se kuinka hyvin vanhempi pystyy vastaamaan lapsensa tarpeisiin. Enkä tällä tarkoita vain taloudellisesti. Lapsi tarvitsee runsaasti rakkautta. Rajoja, virikkeitä, ymmärrystä, läsnäoloa ym. miljoona muuta asiaa. Liikaa tuijotellaan vanhempien ikää, taloudellista tilannetta ja koulutusta. Rahaa täytyy löytyä tietysti lapsen ruokaan ja muihin tarvikkeisiin, mutta ei se suinkaan yksin riitä.
En osaa sanoa mikä ikä ja elämäntilanne on paras, mutta jos lasta todella haluaa ja on valmis tekemään kaikki lapsensa puolesta, silloin on oikeilla jäljillä :)
T: äiti 24v,isä 27v ja tyttö 1v6kk
"eikä mennyt kuin muutama kk ja seurustelu päättyi" huh huh sanon minä. ainoastaan teinitkö eroaa? käyppä vilkaisemassa avioerotilastoja ja tule uudestaan arvostelemaan. enkä kyllä voi ymmärtää miten kylmiä tytön vanhemmat voivat olla kun menettävät omalla suhtautumisellaan lapsensa ja lapsenlapsensa. hekö sitten olivat mallivanhempia?!