Seuraavana päivänä Asto kuuli, kun Leinon Kalevi kertoi muille löydöstään. Hän oli nähnyt kaksi markan kolikkoa tiellä. Ensin hän löysi yhden ja kohta toisenkin. Astoa hävetti tilanne. Hän pelkäsi paljastuvansa, mutta kukapa hänet olisi voinut yhdistää rahoihin. Kotimatkalla kyläkaupassa hän katseli, kun Kalevi osti karkkipussin, ja söi siitä. Olisi se makia sulanut Astonkin suussa, mutta nyt oli suolan aika, suolaa haavoihin.
Isto tiesi, mitä tehdä rahoilla. Hän osti pitkän pullon keltaista Fantaa. Pullo tyhjeni kaupassa sillä penkillä, missä kyläläiset istuivat odottamassa vuoroaan. Palautuspullon hinta laskettiin valmiiksi pois pullon hinnasta. Isto puisteli pulloa, ja päästi peukalonsa alta kaasua pois, ja katsoi. kun Kalevi tuli sisään. Kalevi ei ostanut mitään, katseli vain himoiten ja rahattomana Iston juomista. Turhaan kadehti. Juoma maistui karvaalta Iston suussa. Omaatuntoa kaiherti, mutta ihmeen nopeasti sen äänen sai hiljennettyä.
Aston omatunto oli tästä viime tempauksesta saanut lisävoimaa, niin että se paimensi häntä joka askeleella diktaattorin valtuuksilla. Tuo itsevaltias oli ankara mutta viisas hallitsija. Niin kuin Salomo se jakoi tuomiota.
Tuossahan istuu vanha ukko samalla rahilla Aston kanssa. Kysytäänpä häneltä. -Mikä muuten tulee mieleen Salomon tuomiosta? Puotin pitäjä: -Tulee mieleen kompromissi, missä mieluummin halkaistaan vauva, kuin annetaan se toiselle osapuolelle toisen kustannuksella? Ukko: -No onhan sekin tavallaan Salomon tuomio. Hän sanoi miekkamiehelle, ”Tie käy nyt mestauspölkylle. Panet lapsen siihen, ja lyöt sen kahtia, ja annat kummallekin naiselle puolikkaan”. Raatikainen:-Tuskinpa sillä tuomiolla saisi viisaan arvonimen. Puotin pitäjä: -Korkeintaan nerokkaan johtajan, tai rakastetun johtajan, tai isä aurinkoisen tittelin. Ukko: -Toinen naisista yhtyi kuninkaan ukaasiin, mutta oikea äiti sanoi. ”Antakaa lapsi kokonaisena tuolle toiselle naiselle. Ei hän häävi äiti ole, mutta hänenkin sylinsä on miekkaa lämpöisempi ja rintansa pehmoisempi kuin sapelin terä.”
Ukko: -Sitten vasta tuli Se Salomon tuomio. ”Antakaa lapsi tuolle jälkimmäiselle naiselle, hän on oikea äiti”. Puotin pitäjä: -Sitä vastaan minä vain purnaan, kun moni ajattelee Salomon tuomiona esituomiota, harhautusta. Ukko: -Se on ihan totta sillä harautustuomiolla tutkailtiin ihmisten sydämiä ennen oikeaa viisasta tuomiota. Maihinousu Calaisiin ei ollut Se, vaan Se oli Normandian maihinnousu. Hiiren ateria ei ole vällän kielessä, vaan jyvälaarissa. Ja mielipuolinen kompromissi ei ollut Salomon tuomio, vaan se oli harhautusliike, millä naisten päät muuttuivat lasiseksi ja paljasti siellä liikkuvat ajatukset. Puotin pitäjä: -Muuten Salomon harhautus saattoi onnistua vain, jos naiset ja koko hovi uskoi, että vauva tosiaankin lyödään halki. (Tehosti sanojaan raskaalla leikkuuveitsellä.) He saattoivat uskoa siihen vain, jos oli yleistä, että hallitsija saattoi päähänpistosta rangaistuksetta surmauttaa ihmisiä. Ukko: -Se oli niin erilaista oikauskäytäntöä, kuin nykymaailmassa.
Isto ja Asto olivat kuin hämähäkkejä, puoliraajaisia siten, että ruumiista lähti vain neljä pitkää uloketta. Naama taasen heillä oli niin kuin ravulla. Toisia oli naurattanut, kun He olivat innostuneet välitunnilla niin, että puhe tai huuto se taisi olla, meni falsettiin. M A Numminen on ainoa, joka käänsi asian edukseen. Kaikki muut saivat hävetä.
Nyt olikin kokeitten palautus. Ihan turhaan opettaja kävi vastaukset läpi taululla etukäteen. Kun kaikki vain odottivat papereitaan. Isto on jo unohtanut välitunnin kommelluksen ja odottaa, milloin opettaja lukee ”Isto Näätä”. Ei, nyt tulee Toini Peltosen vuoro.
Ihmiset ovat jossakin mielessä uljaan kotkan poikasen kaltaisia. Kotkan pesään tulee tavallisesti kaksi munaa, mutta ruokaa riittää harvoin molemmille. Ensin kuoriutunut saa suunsa aina isommalle, eivätkä linnut tiedä, mitä tarkoittaa tasapuolisuus. Nuoremmalle poikaselle kasautuu partakallen teorian mukaisesti vain kurjuutta. Se heikkenee ja heikkenee ja lopulta kuolee pois. Joskus isoveli valvoo oikeuksiaan nokkimalla veljensä hengiltä, ja saattaapa se syödäkin osan veljestään.
Toini tunsi tuon veljellisen iskun, kun Arto otti hänen jälkeen paperinsa niin kuin tunkiosta ja ylinäytteli inhoreaktion. Pojat olivat keksineet, että Toini on saastainen. Toinin lihaa revittiin, kun toiset nauroivat Arton ilveilylle. Sudetkin ulvovat ennen ajoa. Ensin kuuluu vähän kuin koiran haukahdus ja toinen samanlainen, ja sitten alkaa se joikaaminen. Toiset sudet kauempana yhtyvät tähän, ja kohta koko lauma ulvoo. Susien joukkopyynti vaatii niin saumatonta yhteistyötä, että sitä täytyy vahvistaa ulvonnalla ennen jahtia. Koulukiusaamisessa yhtyvät samalla tavalla yhteishengen kohottaminen ja saaliin raatelu. Sudet vain valitsevat saalinsa lauman ulkopuolelta.
Isto peitti naurullaan hätänsä. Omatunto vielä pani kampoihin, mutta hän myi sen ja sai tilalle toverihenkeä. Kotka saa kohta siivet. Asto ei nauranut. Enkeli hänen oikealla olkapäällään sanoi: - Nouse ylös ja sano isolla äänellä. ”Nyt meni kyllä liian pitkälle. Oliko tuosa muka jokaki huvittavvaa.” Kun ei kerta opettajasa ollu miestä. Asto oli jo irtaantunut istuimeltaan, kun punatrikoinen sarvipää vasemmalla olkapäällä hivautti ranstaakalla enkeliä takaraivoon niin, että sen nuttu värjäytyi ruskeaksi. Asto lysähti takaisin pulpettiinsa, ja haki kohta paperinsa hartiat lyyhistyneenä.
Opettaja oli lähdössä luokasta. Käytävällä sain tarrattua hätä hartiasta ja pyysin haastattelua. Opettaja: -Oikeastaan oli ihan toissijainen asia, oliko Arton juttu huvittava vai ei. Mauttomille piloille on kautta aikojen nyrpistelty sillä, että ne eivät olisi huvittavia, vaikka ne olisivatkin. Pohtiva opettaja: -Arto kylläkään ei päässyt aitoon huvittavuuteen, mutta hän halusi kavuta luokan näkymättömällä arvoastikolla. Opettaja: -Kaukon paikka on himotuin. Hänellä on ihan oikeasti karismaa. Hän ei naurattanut toisia kuin joskus, mutta jotenkin hänen sanansa painoi. Pohtiva: -Jos ei muuten pääse korkeamalle, on olemassa oikotie. Kun polkee polettua, sitä on hitusen ylempänä tämän selän päällä. Opettaja:- On niillä joskus melko loistavia ajatuksia. Pohtiva: -Artollako? Sillä ei ajatukset loista muuten kuin poissaolollaan. Ja kun ei keksi mitään huvittavaa, niin kiusatun lyömiseen käytetyt iskusanat tarjoavat loputtomat mahdollisuudet esiintyä hauskana veikkona. Jos ei mitään muuta keksinyt, niin riitti kun sanoi ”Toini Öööö”. Sillä jo sai makeat naurut revitettyä.
Rehtori tulee ja heristää sormeaan: -Nyt seuraa kaksiosainen varoitus. Jos alat kansanmurhaajaksi, saat vilkuilla ikäsi olkasi yli. Joskus hännystelijäsi kyllästyy sinuun ja sinut luovutetaan Haagin sotarikostuomioistuimeen tai Mossadille. Jos taas alat koulukiusaajaksi, sinun tarinasi survotaan huhmarissa ja sekotetaan musteeseen. Se painetaan romaaniin, ja niinä harvoina hetkinä, kun juttusi aukaistaan, kaikki koulukaverisi muistavat sinut ja... nauravat? Opettaja: -Eivät he naura. He ihmettelevät, mille he silloin nauroivat ja häpeävät. He häpeävät, että olivat kavereitasi. Rehtori: -Kun niin hyvin hallitset koulukiusaamisen teorian, niin mikset puuttunut kiusaamiseen? Opettaja: -Se ei kuulu minun toimenkuvaan. Rehtori: -Ei kuulu ehkä miehen kuvan toimeen, mutta kuuluu se miehen toimenkuvaan.
titap
Isto tiesi, mitä tehdä rahoilla. Hän osti pitkän pullon keltaista Fantaa. Pullo tyhjeni kaupassa sillä penkillä, missä kyläläiset istuivat odottamassa vuoroaan. Palautuspullon hinta laskettiin valmiiksi pois pullon hinnasta. Isto puisteli pulloa, ja päästi peukalonsa alta kaasua pois, ja katsoi. kun Kalevi tuli sisään. Kalevi ei ostanut mitään, katseli vain himoiten ja rahattomana Iston juomista. Turhaan kadehti. Juoma maistui karvaalta Iston suussa. Omaatuntoa kaiherti, mutta ihmeen nopeasti sen äänen sai hiljennettyä.
Aston omatunto oli tästä viime tempauksesta saanut lisävoimaa, niin että se paimensi häntä joka askeleella diktaattorin valtuuksilla. Tuo itsevaltias oli ankara mutta viisas hallitsija. Niin kuin Salomo se jakoi tuomiota.
Tuossahan istuu vanha ukko samalla rahilla Aston kanssa. Kysytäänpä häneltä. -Mikä muuten tulee mieleen Salomon tuomiosta? Puotin pitäjä: -Tulee mieleen kompromissi, missä mieluummin halkaistaan vauva, kuin annetaan se toiselle osapuolelle toisen kustannuksella? Ukko: -No onhan sekin tavallaan Salomon tuomio. Hän sanoi miekkamiehelle, ”Tie käy nyt mestauspölkylle. Panet lapsen siihen, ja lyöt sen kahtia, ja annat kummallekin naiselle puolikkaan”. Raatikainen:-Tuskinpa sillä tuomiolla saisi viisaan arvonimen. Puotin pitäjä: -Korkeintaan nerokkaan johtajan, tai rakastetun johtajan, tai isä aurinkoisen tittelin. Ukko: -Toinen naisista yhtyi kuninkaan ukaasiin, mutta oikea äiti sanoi. ”Antakaa lapsi kokonaisena tuolle toiselle naiselle. Ei hän häävi äiti ole, mutta hänenkin sylinsä on miekkaa lämpöisempi ja rintansa pehmoisempi kuin sapelin terä.”
Ukko: -Sitten vasta tuli Se Salomon tuomio. ”Antakaa lapsi tuolle jälkimmäiselle naiselle, hän on oikea äiti”. Puotin pitäjä: -Sitä vastaan minä vain purnaan, kun moni ajattelee Salomon tuomiona esituomiota, harhautusta. Ukko: -Se on ihan totta sillä harautustuomiolla tutkailtiin ihmisten sydämiä ennen oikeaa viisasta tuomiota. Maihinousu Calaisiin ei ollut Se, vaan Se oli Normandian maihinnousu. Hiiren ateria ei ole vällän kielessä, vaan jyvälaarissa. Ja mielipuolinen kompromissi ei ollut Salomon tuomio, vaan se oli harhautusliike, millä naisten päät muuttuivat lasiseksi ja paljasti siellä liikkuvat ajatukset. Puotin pitäjä: -Muuten Salomon harhautus saattoi onnistua vain, jos naiset ja koko hovi uskoi, että vauva tosiaankin lyödään halki. (Tehosti sanojaan raskaalla leikkuuveitsellä.) He saattoivat uskoa siihen vain, jos oli yleistä, että hallitsija saattoi päähänpistosta rangaistuksetta surmauttaa ihmisiä. Ukko: -Se oli niin erilaista oikauskäytäntöä, kuin nykymaailmassa.
Isto ja Asto olivat kuin hämähäkkejä, puoliraajaisia siten, että ruumiista lähti vain neljä pitkää uloketta. Naama taasen heillä oli niin kuin ravulla. Toisia oli naurattanut, kun He olivat innostuneet välitunnilla niin, että puhe tai huuto se taisi olla, meni falsettiin. M A Numminen on ainoa, joka käänsi asian edukseen. Kaikki muut saivat hävetä.
Nyt olikin kokeitten palautus. Ihan turhaan opettaja kävi vastaukset läpi taululla etukäteen. Kun kaikki vain odottivat papereitaan. Isto on jo unohtanut välitunnin kommelluksen ja odottaa, milloin opettaja lukee ”Isto Näätä”. Ei, nyt tulee Toini Peltosen vuoro.
Ihmiset ovat jossakin mielessä uljaan kotkan poikasen kaltaisia. Kotkan pesään tulee tavallisesti kaksi munaa, mutta ruokaa riittää harvoin molemmille. Ensin kuoriutunut saa suunsa aina isommalle, eivätkä linnut tiedä, mitä tarkoittaa tasapuolisuus. Nuoremmalle poikaselle kasautuu partakallen teorian mukaisesti vain kurjuutta. Se heikkenee ja heikkenee ja lopulta kuolee pois. Joskus isoveli valvoo oikeuksiaan nokkimalla veljensä hengiltä, ja saattaapa se syödäkin osan veljestään.
Toini tunsi tuon veljellisen iskun, kun Arto otti hänen jälkeen paperinsa niin kuin tunkiosta ja ylinäytteli inhoreaktion. Pojat olivat keksineet, että Toini on saastainen. Toinin lihaa revittiin, kun toiset nauroivat Arton ilveilylle. Sudetkin ulvovat ennen ajoa. Ensin kuuluu vähän kuin koiran haukahdus ja toinen samanlainen, ja sitten alkaa se joikaaminen. Toiset sudet kauempana yhtyvät tähän, ja kohta koko lauma ulvoo. Susien joukkopyynti vaatii niin saumatonta yhteistyötä, että sitä täytyy vahvistaa ulvonnalla ennen jahtia. Koulukiusaamisessa yhtyvät samalla tavalla yhteishengen kohottaminen ja saaliin raatelu. Sudet vain valitsevat saalinsa lauman ulkopuolelta.
Isto peitti naurullaan hätänsä. Omatunto vielä pani kampoihin, mutta hän myi sen ja sai tilalle toverihenkeä. Kotka saa kohta siivet. Asto ei nauranut. Enkeli hänen oikealla olkapäällään sanoi: - Nouse ylös ja sano isolla äänellä. ”Nyt meni kyllä liian pitkälle. Oliko tuosa muka jokaki huvittavvaa.” Kun ei kerta opettajasa ollu miestä. Asto oli jo irtaantunut istuimeltaan, kun punatrikoinen sarvipää vasemmalla olkapäällä hivautti ranstaakalla enkeliä takaraivoon niin, että sen nuttu värjäytyi ruskeaksi. Asto lysähti takaisin pulpettiinsa, ja haki kohta paperinsa hartiat lyyhistyneenä.
Opettaja oli lähdössä luokasta. Käytävällä sain tarrattua hätä hartiasta ja pyysin haastattelua. Opettaja: -Oikeastaan oli ihan toissijainen asia, oliko Arton juttu huvittava vai ei. Mauttomille piloille on kautta aikojen nyrpistelty sillä, että ne eivät olisi huvittavia, vaikka ne olisivatkin. Pohtiva opettaja: -Arto kylläkään ei päässyt aitoon huvittavuuteen, mutta hän halusi kavuta luokan näkymättömällä arvoastikolla. Opettaja: -Kaukon paikka on himotuin. Hänellä on ihan oikeasti karismaa. Hän ei naurattanut toisia kuin joskus, mutta jotenkin hänen sanansa painoi. Pohtiva: -Jos ei muuten pääse korkeamalle, on olemassa oikotie. Kun polkee polettua, sitä on hitusen ylempänä tämän selän päällä. Opettaja:- On niillä joskus melko loistavia ajatuksia. Pohtiva: -Artollako? Sillä ei ajatukset loista muuten kuin poissaolollaan. Ja kun ei keksi mitään huvittavaa, niin kiusatun lyömiseen käytetyt iskusanat tarjoavat loputtomat mahdollisuudet esiintyä hauskana veikkona. Jos ei mitään muuta keksinyt, niin riitti kun sanoi ”Toini Öööö”. Sillä jo sai makeat naurut revitettyä.
Rehtori tulee ja heristää sormeaan: -Nyt seuraa kaksiosainen varoitus. Jos alat kansanmurhaajaksi, saat vilkuilla ikäsi olkasi yli. Joskus hännystelijäsi kyllästyy sinuun ja sinut luovutetaan Haagin sotarikostuomioistuimeen tai Mossadille. Jos taas alat koulukiusaajaksi, sinun tarinasi survotaan huhmarissa ja sekotetaan musteeseen. Se painetaan romaaniin, ja niinä harvoina hetkinä, kun juttusi aukaistaan, kaikki koulukaverisi muistavat sinut ja... nauravat? Opettaja: -Eivät he naura. He ihmettelevät, mille he silloin nauroivat ja häpeävät. He häpeävät, että olivat kavereitasi. Rehtori: -Kun niin hyvin hallitset koulukiusaamisen teorian, niin mikset puuttunut kiusaamiseen? Opettaja: -Se ei kuulu minun toimenkuvaan. Rehtori: -Ei kuulu ehkä miehen kuvan toimeen, mutta kuuluu se miehen toimenkuvaan.
titap
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.