Hei! Kysyisin teiltä (olette molemmat kokenee myöhäisen km:n ja ilmeisesti bakteeritulehduksen takia?)
- miten bakteeritulehdus oireili ja millä viikolla/viikoilla?
- minkälaista vuoto oli? Oliko kipuja?
Itse nyt 20 viikko menossa ja olen vuodellut pitkin matkaa välillä ruskeaa, välillä kirkasta vuotoa ja menkkakipuja on. Lääkäristä riippuen selity´kseksi on tarjottu verihyytymää, polyyppia, keskeytynyttä kaksosraskautta (toinen mennyt kesken), istukkavuotoa, kuivia limakalvoja jne.
- voiko jotain kokeita otattaa asian varmistamiseksi ja voiko asialle tehdä jotain?
Tuntuu vähän erikoiselta, että tästä jatkuvasta vuodosta ei ole huolissaan kukaan itseäni lukuunottamatta. Tuntuu, että kohdellaan vähän kuin yli-hysteeristä esikoistaan odottavaa=(
- miten bakteeritulehdus oireili ja millä viikolla/viikoilla?
- minkälaista vuoto oli? Oliko kipuja?
Itse nyt 20 viikko menossa ja olen vuodellut pitkin matkaa välillä ruskeaa, välillä kirkasta vuotoa ja menkkakipuja on. Lääkäristä riippuen selity´kseksi on tarjottu verihyytymää, polyyppia, keskeytynyttä kaksosraskautta (toinen mennyt kesken), istukkavuotoa, kuivia limakalvoja jne.
- voiko jotain kokeita otattaa asian varmistamiseksi ja voiko asialle tehdä jotain?
Tuntuu vähän erikoiselta, että tästä jatkuvasta vuodosta ei ole huolissaan kukaan itseäni lukuunottamatta. Tuntuu, että kohdellaan vähän kuin yli-hysteeristä esikoistaan odottavaa=(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaapa harvinaisen tutulta sun tilanne vuotoineen, lääkäreiden selityksineen ja ihmisten suhtautumisineen. Kaikkeen tuohon törmäsin itsekin raskauteni aikana ja näin jälkeenpäin on tullut kyllä mietittyä yhtä sun toista asiaa uudemman kerran..
Ensinnäkin, tulehduksen takia tosiaan sain keskenmenon. Tulehduksen aiheuttajaa tai mitään tarkempaa tietoa ei ole, enkä osaa sanoa että tulehdus olisi oireillut mitenkään. Se vain oli siellä, kyti vähitellen, levisi ja teki tuhojaan kunnes lopulta aiheutti keskenmenon. En huomannut mitään erityisiä tulehdusoireita, lukuunottamatta virtsatietulehdusta ja hiivatulehdusta jotka sairastin raskauden aikana ja jotka hoidettiin pois ihan normaalisti eikä niistä pitänyt olla mitään vaaraa. En tiedä oliko kumpikaan näistä km:n aiheuttaja. Ehkä oli, ehkä ei, sitä en koskaan saa tietää.
Vuoto alkoi jo alkuraskaudessa ja alussa sitä tuli runsaasti muutamia päiviä ja sitten vuoto hiljeni pieneksi tiputteluksi ja sellaisena se pysyi aina sinne johonkin 19-viikolle saakka. Sitten taas alkoi vuotamaan ja välillä tuli rajusti, välillä vähemmän rajusti. Mitään kovia kipuja ei ollut, lähinnä pientä menkkamaista jomottelua ja sekin vain ajoittain.
Alkuraskaudessa vuodon selitykseksi sanottiin polyypit ja koepala myös todisti että polyyppejä siellä tosiaan oli. Myöhemmin vuodoista syytettiin istukan alhaista sijaintia sekä hematoomaa eli jonkinlaista verenpurkaumaa istukassa. Sain kuitenkin lääkäreiden puheista sen käsityksen etteivät hekään oikein ymmärtäneet vuodon syytä eivätkä tienneet onko se vaarallista vai ei. Lupailivat ettei ole syytä huoleen mutta silti pakottivat mut sairaslomalle joten pientä ristiriitaa siinä mun mielestä oli..
Ja se mikä on kyllä fakta, on se että hoitoa ei saa ellei sitä itse vaadi. Jokainen vuoto mitä raskauden aikana tulee, on syytä tutkia ja usein syytä ei saada selville mutta ainakin raskaana olevalla on täysi oikeus vaatia päästä tutkimuksiin aina kun se omasta mielestä tarpeelliselta tuntuu. Itsekin pidin itseäni hysteerisenä ja kuvittelin että muutkin pitävät. "Onhan kaikilla vuotoja, kyllä tämä tästä, ei tässä kuinkaan käy.." Ja sitten pahin mahdollinen tapahtuu ilman että kukaan on edes ehtinyt ajatella että jotain vakavaa voisi olla meneillään. En minä itse edes osannut pelätä kun lääkärit olivat niin vakuuttuneita siitä että kaikki on hyvin. Ja ehkä olikin, ehkä vuodoilla ei ollut mitään tekemistä tapahtuneen kanssa. Ehkä oli, ehkä ei, mutta sen tiedän että seuraavassa raskaudessa tulen vaatimaan kaikki mahdolliset tarkastukset ja tutkimukset aina jos jotain pienen pientäkin epäilyttävää ilmestyy. Ja toivoisin että kaikki muutkin äidit sen tekisivät. Se ei ole hysteerisyyttä, se on vain varautumista siihen pahimpaan mahdolliseen joka voi kohdata ketä tahansa meistä. En minäkään tosissani uskonut että sellainen asia voisi mun kohdalle sattua, mutta mullahan nyt on luonnostaan huono tuuri joten näin jälkeenpäin ajattelen tapahtunutta melkein ironisesti ja sarkastisesti, että "tietysti sen piti olla minä, kukas muu kuin minä?"
Joten vaadi ihmeessä kaikki tutkimukset. Käy ylimääräisissä ultrissa, käy ottamassa bakteeriviljelyitä emättimestä (sitä lääkäri suositteli mullekin seuraavaa raskautta varten, että jos jotain outoja oireita ilmenee, esim. vaan vähän enemmän valkovuotoa niin kannattaa käydä ottamassa viljely alapäästä) ja mittauta vaikkapa tulehdusarvoja verikokeilla joskus. Jos on vuotoja jatkuvasti niin se kyllä kertoo että jossain on jotain häikkää. Ei välttämättä kohtalokasta vikaa, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Jostainhan se veri kuitenkin tulee. Tiedän kyllä ihmisiä jotka ovat vuotaneet kuin seula ja silti ovat saaneet ihan terveen täysiaikaisen vauvan. Ja sitten taas on meitä epäonnisia joille ei käynyt yhtä hyvin...
Älä kuitenkaan nyt stressaannu tästä viestistä. Tarkoitus ei ollut pelotella että sulla olisi jotain vakavaa meneillään, koska nuo vuodot todella on yleisiä ja suurin osa tuohon vaiheeseen edenneistä raskauksista kyllä jatkuu normaalisti loppuun saakka vuodoista huolimatta. Yritin vain sanoa että sulla on oikeus vaatia lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa ottamaan sun vaivat vakavasti ja toivon että todella teet sen. Käyt tutkimuksissa sinnikkäästi vaikka se tuntuisi miten hysteeriseltä. Taistele oman lapsesi puolesta, se on kaikki mitä voit tehdä.
Hyviä vointeja loppuraskauteen! :)
siis kiitos. Viestisi oli erittäin tyhjentävä, eli olen ehkä sittenkin järkevä enkä ylihysteerinen. Kyllä sekin kertoo jotain, että lääkäristä riippuen on aina eri diagnoosi. Taidan pyytää noita bakteeriviljelyjä ainakin.
Toivon sulle parasta lahjaa ensi raskauteen!
Voi sinua... En myöskään halua masentaa, kerron vain omia kokemuksiani ja ajatuksia siitä mitä nyt osaan hoitajilta vaatia.
Uskalsimme siis heti aloittaa yrittämään uudestaan alusta. Nyt olen onnellisesti raskaana ja pidän kaikin puolin kiinni lapseni eduista.
Jälkeen päin on niin helppoa olla viisas.
Mielessä on asiat pyörineet monen moiseksi palleroksi, välillä ne lätsähtää seinään ja välillä ovat kristallin kirkkaina.
Mutta tärkein huomio kaikessa on ollut se oma "äidin vaisto", joka oli huolissaan ja oletti tietävänsä asioita toisin kuin mitä minulle vakuuteltiin. Oma vaisto on se johon kannattaa luottaa, joten kannattaa myös osata vaatia, jos on huolissaan.
Minulla vuoto alkoi pienellä veripiirrolla viikolla 14 ja jotain. Siitä lähtien vuotoa oli, rusehtavaa, kirkasta, kellertävää, verensekaista jne. Vuoto oli sellaista, että välillä pärjäsi pikkarin suojalla, mutta loppua kohden käytin jo sidettä. Välissä voi olla viikkokin vuodotonta.
Nyt jälkeen päin olen lueskellut päiväkirjamerkintöjä ja huomasin, että minulla oli alaselänkipua tuota viikosta 14 asti. Autossa istuminen oli hieman hankalaa. Kipu tuntui alaselässä olevissa "luunpäissä". Paljon tuli vietettyä aikaa myös lepäillen, sillä sen ainakin tiesin, että jos elimistö lepoa vaatii, niin silloin on levättävä.
Minun tapauksessa keskenmenon syy oli streptokokin aiheuttama tulehdus, joka oli puhkaissut sikiökalvot ja levinnyt vauvan keuhkoihin.
Missään vaiheessa lääkärit eivät olleet huolissaan. Tietenkin siinä vaiheessa lääkärit huolestuivat, kun oli viikko 20 alkanut ja lapsiveden määrä oli huolestuttavan vähäinen. Mitään tulehduskokeita ei otettu, sitä olen ihmetellyt. Tutkivat vain aina ultralla tuleeko vuoto kohdusta, ei muka tullut. Pari kertaa ottivat testin onko vuodossa lapsivettä, mutta se näytti aina negaa. Lapsivettähän se kuitenkin oli, kertoivat, että voi näyttää negatiivista...
Mie menin monta kertaa tutkimuksiin, mutta aina passitettiin kotiin ihan ilman sairaslomia ja tarkempia tutkimuksia. Nyt kyllä osaan jo niitä tarkempia tutkimuksia vaatia ilman oireitakin, sillä nuo bakteerit tuntuvat elävän alkuun oireetta.
Bakteeriviljelyt ovat kyllä ehdoton minimivaatimus mitä kannattaa vaatia otettavaksi. Antibiooteilla voi päästä pöpöistä eroon hyvinkin helposti.
Kun syy keskenmenoon selvisi olin jo raskaana. Vaadin heti päästä tulehduskokeisiin/bakteeriviljelyyn. Sieltähän selvisi, että joku bakteeripöpö oli taas jylläämässä sekä hiivat ja tietysti tuo streptokokki. Nyt olen jo yhden kuurin ottanut. Olen myös ollut huolestunut ja todennut, että enää en odota vauvan syntymää niin kuin aiemmissa raskauksissa. Elän vain päivän kerrallaan ja olen onnellinen jokaisesta hetkestä jonka saan elää vauvamasussa.
Näiden pienten enkeleiden elämän kulkua emme voi ennustaa. Onnenhetkiä he kuitenkin meille tuovat. Elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. Kannattaa kuitenkin taistella pienen puolesta niin kauan kuin se on mahdollista.
Ensinnäkin haluan onnitella uudesta raskaudesta ja toivon että sulla nyt menee kaikki paljon paremmin kuin edellisellä kerralla! Ja varmasti meneekin! :)
Noista tulehduksista ja keskenmenoista lääkäri sanoi mulle, että on melko harvinaista että tulehdus aiheuttaisi keskenmenon. Siis myöhäisten keskenmenojen yleisin syy on kyllä tulehdukset, mutta että se on kuitenkin melko harvinaista että niin käy, ja vielä harvinaisempaa on että niin kävisi kaksi kertaa peräkkäin. Eli jos emättimessä on jokin bakteeri tai tulehdus niin se ei läheskään aina tarkoita sitä että se leviäisi ylöspäin. Joten siinä mielessä voi olla kuitenkin melko huoleton ettei tarvitse alkaa "ylihygieniseksi" tai käydä joka toinen päivä kokeissa kaiken varalta. Luulen että nuo antibioottikuurit on ihan riittävä hoito ja ettei keskenmenon vaaraa sitten ole kun pöpöt on hoidettu pois ja vaikka niitä ei heti hoidettaisikaan niin riski on silti melko pieni.
Mutta parempi olla varovainen kuin turhan huoleton, niin se vain on.
Oon nyt viikolla 18. On tullu kipeitä supistuksia ja multa on otettu virtsanäyte ja papa. virtsa oli puhdas, papassa löytyi hiiva jonka oon hoitanu. onko tuo bakteeriviljely vielä asia erikseen, eli selviääkö tuossa papassa onko sitä streptokokkia tms.? vai onko mahdollista että asia on jääny hoitamatta? lääkärikään ei siitä mitään maininnu. Paikat onneksi vielä kiinni ettei nuo supistukset oo kohdunsuuta avannu...toistaiseksi.
Olettaisin, että bakteeriviljely on erikseen, sillä mulla ei ainakaan papasta selvinnyt streptokokki. Streptokokkiahan ei yleensä hoideta, kun se kuuluu normaali "flooraan". Harvemmin aiheuttaa masuvauvalle vaaraa.
Tarrasukkia vaan masuasukille ja luottamusta tulevaan sinulle.
Kyllähän nuo vauvan liikkeet saa hymyn =)
Odotus on kaikin puolin erilainen.
Ikävä tosin ei ole kadonnut eikä tarvitsekaan, välillä on huonoja päiviä. Lasketun ajan ylittäminen oli vaikeaa, sitten olikin jo joulu ja vietiin lyhty haudalle. Se oli kyllä vaikeaa, mutta olen onnellinen, että on paikka jossa muistaa pientä.
Toivon, että tämä vuosi olisi hieman edellistä valoisampi...
Pitänee seuraavalla kerralla neuvolassa vielä kysäistä asiasta. Nyt supistukset on ollu poissa jo viikon ja epäilen että tuo hoitamaton hiivakin olisi saattanut aiheuttaa jotain...en olisi edes tiennyt selkäkipuja supistuksiksi ellen olisi yhtä synnyttänyt.Millä viikoilla olet nyt? Toivon sulle kaikkea parasta, kyllä ikävä varmasti hälvenee kun saat vauvan syliisi :) mun oma äiti synnytti ekan vauvan kuolleena ja sano,että ku mä synnyin sen jälkeen niin sainkin tuplasti huomiota ja rakkautta :D Ja myös oli huomannut saman ,että mun odotuskin oli aivan erilainen ku sen ekan. Liikkeet yms. Kyllä varmasti nyt kaikki hyvin menee.
kiitos sinullekin vastauksesta. Toivon kaikkea hyvää raskauteesi.
..on asia erikseen. Se otetaan isolla topsy-puikon näköisellä tikulla ja siitä selviää eri asioita kuin papasta. Papassa tutkitaan soluja, viljelyssä emättimen bakteereja. :)
Olen 17. viikolla. Eihän menetystä tietenkään kukaan korvaa... Minulla onneksi on pikku-neitonen (2,5v) kotona ja vaikka hän on ollut alusta asti ihmetyksiä täynnä, niin kyllä hän on joka päivä rakkaampi ja rakkaampi. Nyt kun sitä ymmärtää paremmin kuinka onnekas oikeasti on, kun raskaus meni hyvin, ja kun on saanut hänet pitää.