vihaan

sitä miestä kirjoitti:

joka teki minulle pahaa keväällä 2004. tai en edes tiedä osaanko vihata, koska en osaa edes käsitellä koko asiaa, vaan painan elämässäni eteenpäin minkä pystyn, opiskelen ja paljon muuta. juoksen karkuun, tiedän ja tajuan sen kyllä. ei ole tervettä. mutta en tahdo hajotakaan, särkyä. ja uniin se mies ja sen kaveri tulee. hitto kun saisi edes maalattua unet pois mielestä vaivaamasta, mutta en siihenkään pysty. saati että hakisin apua. tiedän, ettei näin voi jatkua loputtomiin, mutta en tahdo luovuttaa. periaatteessa kaikki on hyvin ja menee hyvin, mutta aina sen kevään tapahtumat tulevat jostain mieleen ja alkaa ahdistaa. unet ovat pahimpia: kuin eläisi sen yön uudestaan ja uudestaan ja aina ihan pimeissä maisemissa tai jotenkin nykypäivään sekoittuneena. voisimpa sanoa vihaavani sitä miestä ja sen kaveria, mutta eniten vihaan itseäni, kun en päässyt karkuun. on pakko myöntää, että jos se mies ja sen kaveri kuolisi, saattaisin ehkä kyetä tuntemaan helpotusta. en sitten enää ehkä pelkäisi niin idiootteja asioita. ja ehkä en enää aamuyöllä heräisi ahdistuneena ja unissaan itkeneenä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä