miten kertoisin

Mulla on vähän sama tilanne, mutta se on vain pojan vanhempien kanssa se ongelma... mutta meillä on jo ikää 19v ja vanhemmat kohtelevat kuin lapsia.. mut onko teidän pakko kertoa vanhemmille? eiks se oo teidän oma asia? teidän oma suhde.... kyl ne vanhemmat sitten tajuaa..

Epäilempä, että tällä foorumilla tai missään muuallakaan kenenkään ei tarvitse sanoa, kauanko jonkun pitää odotella.

Miettikää vielä, ostakaa mieluummin vaikka seurustelusormukset, ne ovat yleistyneet :) Itselleni olisi hyvin vaikea kihlautua, jos en saisi vanhempieni siunausta tulevalle AVIOLIITOLLE. Mieti myös sitä, että haluatko todellakin luvata ns. Herran silmien alla avioituvasi kyseisen pojan kanssa.

Ja todellakaan kihlaus ei vie suhdettanne uudelle tasolle, älkää sitä kuvitelko. Pystyisittekö te pitää kihlajaiset? Molempien sukulaiset tulisivat juhliin, koska kihlaushan on lupaus avioliitosta ja kihlajaisten tarkoitus on tutustuttaa tulevan avioparin suvut toisiinsa.

Ja vielä siitä, että olen aivan varma jonkun pian tuumivan, että kyseinen pari on liian nuori, eivätkä he voi tietää mitä eteen tulee
-Aivan! Nuoria ovat, ja elämässä pitäisi opiskella enemmän seurustelua ennen päätöstä naimisiinmenosta, MUTTA minua niin suuresti suututtaa ja hämmäsyttää, kun laitetaan iän piikkiin se, ettei tiedä mitä vielä tapahtuu. Koskaan ei voi kukaan tietää mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta. Kukaan ei voi olla varma siitä, että ollaanko sitä loppuikää yhdessä vai ei. Jos kerran vanhempana on kyllin kypsä sanomaan, että ollaan ihan varmasti loppuikä yhdessä, niin mistä ihmeestä tulee avioerotilastot? ;)

Suosittelisin sinua tutustumaan poikaystävääsi hieman paremmin, sillä todellisuudessa vuoden seurustelu on vähän aikaa! Aivonnekaan ei vielä tiedä, että rakastatteko toisianne yhä rakastumisen jälkeen. Ja usko tai älä, poika alkaa nyppimään todella pahasti, kun asutte joskus yhdessä ;)

Nimim: 17v 20v takana kolme vuotta seurustelua, joista 2 asuttu yhdessä. Miehenpuolikkaani vapautui juuri armeijasta ja kosi minua. Sormukset haemme muutaman kuukauden päästä, kun pidämme kihlajaiset. Tuleva aviomieheni tietenkin kysyy isältäni kättä ja olen varma, että kaikki läheidemme siunaavat liittomme ilman mukinoita. Naimisiin v.2010 kesänä. Ylpeä olen valinnasta, jonka tein. En toki voi tietää olemmeko loppuikäämme yhdessä, mutta ei kenenkään kuulukkaan tietää.

OnnellinenOlen:) kirjoitti:

Epäilempä, että tällä foorumilla tai missään muuallakaan kenenkään ei tarvitse sanoa, kauanko jonkun pitää odotella.

Miettikää vielä, ostakaa mieluummin vaikka seurustelusormukset, ne ovat yleistyneet :) Itselleni olisi hyvin vaikea kihlautua, jos en saisi vanhempieni siunausta tulevalle AVIOLIITOLLE. Mieti myös sitä, että haluatko todellakin luvata ns. Herran silmien alla avioituvasi kyseisen pojan kanssa.

Ja todellakaan kihlaus ei vie suhdettanne uudelle tasolle, älkää sitä kuvitelko. Pystyisittekö te pitää kihlajaiset? Molempien sukulaiset tulisivat juhliin, koska kihlaushan on lupaus avioliitosta ja kihlajaisten tarkoitus on tutustuttaa tulevan avioparin suvut toisiinsa.

Ja vielä siitä, että olen aivan varma jonkun pian tuumivan, että kyseinen pari on liian nuori, eivätkä he voi tietää mitä eteen tulee
-Aivan! Nuoria ovat, ja elämässä pitäisi opiskella enemmän seurustelua ennen päätöstä naimisiinmenosta, MUTTA minua niin suuresti suututtaa ja hämmäsyttää, kun laitetaan iän piikkiin se, ettei tiedä mitä vielä tapahtuu. Koskaan ei voi kukaan tietää mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta. Kukaan ei voi olla varma siitä, että ollaanko sitä loppuikää yhdessä vai ei. Jos kerran vanhempana on kyllin kypsä sanomaan, että ollaan ihan varmasti loppuikä yhdessä, niin mistä ihmeestä tulee avioerotilastot? ;)

Suosittelisin sinua tutustumaan poikaystävääsi hieman paremmin, sillä todellisuudessa vuoden seurustelu on vähän aikaa! Aivonnekaan ei vielä tiedä, että rakastatteko toisianne yhä rakastumisen jälkeen. Ja usko tai älä, poika alkaa nyppimään todella pahasti, kun asutte joskus yhdessä ;)

Nimim: 17v 20v takana kolme vuotta seurustelua, joista 2 asuttu yhdessä. Miehenpuolikkaani vapautui juuri armeijasta ja kosi minua. Sormukset haemme muutaman kuukauden päästä, kun pidämme kihlajaiset. Tuleva aviomieheni tietenkin kysyy isältäni kättä ja olen varma, että kaikki läheidemme siunaavat liittomme ilman mukinoita. Naimisiin v.2010 kesänä. Ylpeä olen valinnasta, jonka tein. En toki voi tietää olemmeko loppuikäämme yhdessä, mutta ei kenenkään kuulukkaan tietää.

Älkää ihmiset hyytykö! Lisää keskustelua tästä väittelyn arvoisesta aiheesta! :)

OnnellinenOlen:) kirjoitti:

Epäilempä, että tällä foorumilla tai missään muuallakaan kenenkään ei tarvitse sanoa, kauanko jonkun pitää odotella.

Miettikää vielä, ostakaa mieluummin vaikka seurustelusormukset, ne ovat yleistyneet :) Itselleni olisi hyvin vaikea kihlautua, jos en saisi vanhempieni siunausta tulevalle AVIOLIITOLLE. Mieti myös sitä, että haluatko todellakin luvata ns. Herran silmien alla avioituvasi kyseisen pojan kanssa.

Ja todellakaan kihlaus ei vie suhdettanne uudelle tasolle, älkää sitä kuvitelko. Pystyisittekö te pitää kihlajaiset? Molempien sukulaiset tulisivat juhliin, koska kihlaushan on lupaus avioliitosta ja kihlajaisten tarkoitus on tutustuttaa tulevan avioparin suvut toisiinsa.

Ja vielä siitä, että olen aivan varma jonkun pian tuumivan, että kyseinen pari on liian nuori, eivätkä he voi tietää mitä eteen tulee
-Aivan! Nuoria ovat, ja elämässä pitäisi opiskella enemmän seurustelua ennen päätöstä naimisiinmenosta, MUTTA minua niin suuresti suututtaa ja hämmäsyttää, kun laitetaan iän piikkiin se, ettei tiedä mitä vielä tapahtuu. Koskaan ei voi kukaan tietää mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta. Kukaan ei voi olla varma siitä, että ollaanko sitä loppuikää yhdessä vai ei. Jos kerran vanhempana on kyllin kypsä sanomaan, että ollaan ihan varmasti loppuikä yhdessä, niin mistä ihmeestä tulee avioerotilastot? ;)

Suosittelisin sinua tutustumaan poikaystävääsi hieman paremmin, sillä todellisuudessa vuoden seurustelu on vähän aikaa! Aivonnekaan ei vielä tiedä, että rakastatteko toisianne yhä rakastumisen jälkeen. Ja usko tai älä, poika alkaa nyppimään todella pahasti, kun asutte joskus yhdessä ;)

Nimim: 17v 20v takana kolme vuotta seurustelua, joista 2 asuttu yhdessä. Miehenpuolikkaani vapautui juuri armeijasta ja kosi minua. Sormukset haemme muutaman kuukauden päästä, kun pidämme kihlajaiset. Tuleva aviomieheni tietenkin kysyy isältäni kättä ja olen varma, että kaikki läheidemme siunaavat liittomme ilman mukinoita. Naimisiin v.2010 kesänä. Ylpeä olen valinnasta, jonka tein. En toki voi tietää olemmeko loppuikäämme yhdessä, mutta ei kenenkään kuulukkaan tietää.

Ei kukaan vanhempanakaan varmasti tiedä, olenko tämä ihmisen kanssa loppuelämäni... Mutta onnistumisen mahdollisuudet lienevät suuremmat. Kuinka moni menee teinirakkautensa kanssa naimisiin? Kyllä avioerot olisi varmasti vielä yleisempiä, jos kaikki 15-vuotiaat ryntäisivät naimisiin (jos olisi mahdollista). Ei kihloihin kannata ajatellen, että ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta. Kyllä kihloihin meno on iso asia, eikä sitä kannata jättää vain sattuman varaan ja mennä kihloihin vaikka viikon seurusteluaan. Vaikka voihan silloinkin käydä niin, että ollaan loppuelämä yhdessä...

Ei pelkät sormukset pidä ketään yhdessä. Teette tietysti mitä lystäätte, mutta neuvoisin odottamaan ainakin vuoden tai kaksi. Mieluummin enemmänkin...

Muistan kyllä kun aikoinaan vuoden seurustelu tuntui pitkältä ja käytin kanssa tuota "JO". Jos hyvin käy niin olette vuosikymmeniä yhdessä. Ja ehkä jo 5 vuoden päästä se vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta. Malttakaa nyt vielä.

juu, kakaroina tulee 15-vuotiasta kohdella, mutta 18-vuotiaana hän on lain silmissä kypsä tekemään omat päätöksensä, ja niin tulisi vanhempienkin pikkuhiljaa alkaa uskoa. niin että tuo kymmenen vuotta oli vähän liiottelua. itse olin vakaasti tieten tahtoen ja harkiten jo aviossa 21-vuotiaana.