Mä oon miettiny ihan samaa omalla kohdalla ja omassa jutussa. Ja oon ihan varma, ettei niin hyvää voi tuntee yksistään. Oisko jotenkin sillätavalla, että se toinen tuntee ihan yhtä hyvää siinä lähellä. Mutta sille se ei ole niin ainutkertaista. Jos se toinen tuntee ihan yhtä hyvää jonkun muunkin kanssa. Että se tavallaan ei ole niin tärkeä asia.. ja ainutlaatunen.
Tai emmätiä, kaikkee sitä yrittää ittelle selittää. Koita tsemppailla siellä
0Äänestä
tää ikävä jää
En mä ainakaan ole aiemmin tuntenut mitään samanlaista, paitsi tämän saman ihmisen kanssa. Se siinä just onkin....ainutlaatuiselta tuntuu ja en usko, etteikö se toinen voisi ihan hyvin tuntea samoin....ainakin näyttää tyytyväiseltä =) Kertoohan sekin jo jotain =)
0Äänestä
jamas
tää ikävä jää kirjoitti:
En mä ainakaan ole aiemmin tuntenut mitään samanlaista, paitsi tämän saman ihmisen kanssa. Se siinä just onkin....ainutlaatuiselta tuntuu ja en usko, etteikö se toinen voisi ihan hyvin tuntea samoin....ainakin näyttää tyytyväiseltä =) Kertoohan sekin jo jotain =)
Kuulostaa hyvältä, onnea. Tottakai, jos se vielä näyttää tyytyväiseltä teillä on asiat samalla mallilla. Kuvittelin itte heti, että on onneton tarina, kun itsellä on.
Itse etsin just toisinpäin selityksiä. Miten musta voi tuntua niin hyvältä jos toisesta ei. Mut kannattaa luottaa itteensä ja siihen toiseen. Niin väärässä ei ite voi olla. Ja jos sitten selviää, että oliskin väärässä, sen on pakko olla yrittämisen arvosta :).. anna mennä vaan
0Äänestä
tää ikävä jää
jamas kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä, onnea. Tottakai, jos se vielä näyttää tyytyväiseltä teillä on asiat samalla mallilla. Kuvittelin itte heti, että on onneton tarina, kun itsellä on.
Itse etsin just toisinpäin selityksiä. Miten musta voi tuntua niin hyvältä jos toisesta ei. Mut kannattaa luottaa itteensä ja siihen toiseen. Niin väärässä ei ite voi olla. Ja jos sitten selviää, että oliskin väärässä, sen on pakko olla yrittämisen arvosta :).. anna mennä vaan
tiedät ettei se toinen tunne sun lähelläsi samoin? Hän on siis ilmoittanut asian, vai?
En mä vielä tiedä, onko meidän tarinalla onnellinen vai surullinen loppu, mutta tarina on tähän mennessä ainakin jo ollut niin ainutlaatuisen ihana, että jo se itsessään tekee tästä kaikesta arvokasta. :)
0Äänestä
jamassa
tää ikävä jää kirjoitti:
tiedät ettei se toinen tunne sun lähelläsi samoin? Hän on siis ilmoittanut asian, vai?
En mä vielä tiedä, onko meidän tarinalla onnellinen vai surullinen loppu, mutta tarina on tähän mennessä ainakin jo ollut niin ainutlaatuisen ihana, että jo se itsessään tekee tästä kaikesta arvokasta. :)
Ei voi olla totta nämä kellonaja!!!
Kohta on pakko uskoo kohtaloon ja nostaa päänsä taas suosta.. täähän on ihan älytöntä. Just noin. Kun siltä tuntuu, täytyy antaa mennä ja heittäytyä ja unohtaa murheet. Luottaa itteensä ja antaa asioiden viedä.. Ei vaan oo muuta vaihtoehtoo kun olla rehellinen ja antaa tunteille vaistoille valta. Ne on loppupeleissä ainoa, mitä meillä on. Kirjat voi aina opetella ulkoo.. näihin asioihin ei oo oppikirjoja.
Ja vaikka mäkään en aina oo varma, oonko kuvitellu kaiken. Niin ne asiat oli niin hienoja, että pitäsi jaksaa pelkästään niillä hetkillä vaikka elämän tappiin asti. Ihminen on vaan kumma, se tahtoo lisää. Ja muisti liian lyhyt, ikävä liian iso. Mutta tuo kuulostaa just siltä, ettei kannata aatella mitä tapahtuu. Vaan kannattaa nauttia kaikesta mitä tapahtuu :)
0Äänestä
tää ikävä jää
jamassa kirjoitti:
Ei voi olla totta nämä kellonaja!!!
Kohta on pakko uskoo kohtaloon ja nostaa päänsä taas suosta.. täähän on ihan älytöntä. Just noin. Kun siltä tuntuu, täytyy antaa mennä ja heittäytyä ja unohtaa murheet. Luottaa itteensä ja antaa asioiden viedä.. Ei vaan oo muuta vaihtoehtoo kun olla rehellinen ja antaa tunteille vaistoille valta. Ne on loppupeleissä ainoa, mitä meillä on. Kirjat voi aina opetella ulkoo.. näihin asioihin ei oo oppikirjoja.
Ja vaikka mäkään en aina oo varma, oonko kuvitellu kaiken. Niin ne asiat oli niin hienoja, että pitäsi jaksaa pelkästään niillä hetkillä vaikka elämän tappiin asti. Ihminen on vaan kumma, se tahtoo lisää. Ja muisti liian lyhyt, ikävä liian iso. Mutta tuo kuulostaa just siltä, ettei kannata aatella mitä tapahtuu. Vaan kannattaa nauttia kaikesta mitä tapahtuu :)
Ja niistä hetkistä tarvii ottaa kaikki irti ja elää siinä hetkessä....kyllä sen silloin jo tietää, et nää on niitä hetkiä joista ne hyvät muistot syntyy...:)
Mutta nyt on taas ikävä hänen viereen... Ei täällä sais lainkaan käydä lukemassa mitään kun tulee vaan enemmän ja enemmän haikea olo.
Ei oo kovin helppoo tuntee niin isoja tunteita, ettei niitä aina oikein itsekään pysty edes käsittelemään.
0Äänestä
täällä(m),
ajattelin juuri tänään töissä, miten kiva tunne valtaa koko olemuksen, kun olet lähelläni. En tunne näin kenenkään muun kanssa...
0Äänestä
tunnetaan...
väsymystä...kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa, ei jaksa pitkään.
0Äänestä
auta muu
tunnetaan... kirjoitti:
väsymystä...kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa, ei jaksa pitkään.
kuin alkaa sinnikkäästi viedä toiveita kohti todellisuutta, niin varmasti minäkin tekisin, jos...
MUISTA: "Sodassa ja RAKKAUDESSA kaikki keinot ovat sallittuja!"
Lisäisin tuohon, että MYÖS ihastumisessa...
Voimia Sinulle, RAKAS!
0Äänestä
amoor<3
auta muu kirjoitti:
kuin alkaa sinnikkäästi viedä toiveita kohti todellisuutta, niin varmasti minäkin tekisin, jos...
MUISTA: "Sodassa ja RAKKAUDESSA kaikki keinot ovat sallittuja!"
ja suudella kaikkien aikojen kyyneleet, ikävät muistot ja katkerat kokemukset pois...
ja aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä
vain toisen hyvä ja paras mielessä...
0Äänestä
näkee,
jos toinen tuntee olonsa mukavaksi. Toimii myös toisin päin, vai mitä? Itse olen myös samanlaisessa tilanteessa. Hänen lähellään on jostain ihmeen syystä niin hyvä olla.. Taas on ikävä.. Huoh...
0Äänestä
tää ikävä jää
että sen huomaa toisesta ja vielä se, kun tuntee sisällään sellasen lämpimän tunteen aina välillä...siinä toisen vieressä...ei tuskin jää ainakaan mikään epäselväksi siinä tilanteessa, et onko oikee ihminen siinä vieressä vai ei. =)
0Äänestä
näkee,
tää ikävä jää kirjoitti:
että sen huomaa toisesta ja vielä se, kun tuntee sisällään sellasen lämpimän tunteen aina välillä...siinä toisen vieressä...ei tuskin jää ainakaan mikään epäselväksi siinä tilanteessa, et onko oikee ihminen siinä vieressä vai ei. =)
...unohdin tuon jutun. Siis että tunnen itsekin usein tuon lämpimän tunteen. On se kyllä käsittämätön.. En ole kokenut ennen moista :) Huh...
Vetää kyllä sanattomaksi, mutta ikävä jää...
0Äänestä
tää ikävä jää
näkee, kirjoitti:
...unohdin tuon jutun. Siis että tunnen itsekin usein tuon lämpimän tunteen. On se kyllä käsittämätön.. En ole kokenut ennen moista :) Huh...
Vetää kyllä sanattomaksi, mutta ikävä jää...
...joksikin aikaa ainakin, kunnes taas näkee toisen...
=)
siihen asti täytyy keskittyä johonkin aikaa vievään puuhaan....johonkin joka vaatii niin paljon keskittymistä, ettei ihan joka minuutti ehdi ikävöimään.
0Äänestä
tää ikävä jää
taaskaan löytää sinua kuin hetkeksi. Sitten taas olet jo poissa. Uskon vieläkin niin vahvasti, että sun vieressä on se paikka johon minä kuulun...
0Äänestä
olen,
ajatuksissani olen kanssasi(N), mutta näemmehän me saman kuun, rakastavaisten kuun,
saman auringon, joka antaa meille lämpönsä ja jaamme saman tunteen
ja vielä joskus
suljen Sinut syliini...
0Äänestä
tää ikävä jää
olen, kirjoitti:
ajatuksissani olen kanssasi(N), mutta näemmehän me saman kuun, rakastavaisten kuun,
saman auringon, joka antaa meille lämpönsä ja jaamme saman tunteen
ja vielä joskus
suljen Sinut syliini...
Sulje vaan syliisi. Niin monta kertaa olet sen jo tehnyt ja kerta kerran jälkeen olen varmistunut siitä, että se on mun paikkani.
Joskus vielä jään siihen ikuisiksi ajoiksi enkä ikinä enää lähde pois sun luota.
0Äänestä
kun tämä
tää ikävä jää kirjoitti:
Sulje vaan syliisi. Niin monta kertaa olet sen jo tehnyt ja kerta kerran jälkeen olen varmistunut siitä, että se on mun paikkani.
Joskus vielä jään siihen ikuisiksi ajoiksi enkä ikinä enää lähde pois sun luota.
on salaisuus, täällä kaikki näkevät... Siellä salaisessa paikassa, unelmiemme pesässä, siellä...
0Äänestä
tää ikävä jää
kun tämä kirjoitti:
on salaisuus, täällä kaikki näkevät... Siellä salaisessa paikassa, unelmiemme pesässä, siellä...
miks et ole täällä, missä minäkin nyt?
Mutta taisitkin olla joku muu kuin hän.. anteeksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mä oon miettiny ihan samaa omalla kohdalla ja omassa jutussa. Ja oon ihan varma, ettei niin hyvää voi tuntee yksistään. Oisko jotenkin sillätavalla, että se toinen tuntee ihan yhtä hyvää siinä lähellä. Mutta sille se ei ole niin ainutkertaista. Jos se toinen tuntee ihan yhtä hyvää jonkun muunkin kanssa. Että se tavallaan ei ole niin tärkeä asia.. ja ainutlaatunen.
Tai emmätiä, kaikkee sitä yrittää ittelle selittää. Koita tsemppailla siellä
En mä ainakaan ole aiemmin tuntenut mitään samanlaista, paitsi tämän saman ihmisen kanssa. Se siinä just onkin....ainutlaatuiselta tuntuu ja en usko, etteikö se toinen voisi ihan hyvin tuntea samoin....ainakin näyttää tyytyväiseltä =)
Kertoohan sekin jo jotain =)
Kuulostaa hyvältä, onnea. Tottakai, jos se vielä näyttää tyytyväiseltä teillä on asiat samalla mallilla. Kuvittelin itte heti, että on onneton tarina, kun itsellä on.
Itse etsin just toisinpäin selityksiä. Miten musta voi tuntua niin hyvältä jos toisesta ei. Mut kannattaa luottaa itteensä ja siihen toiseen. Niin väärässä ei ite voi olla. Ja jos sitten selviää, että oliskin väärässä, sen on pakko olla yrittämisen arvosta :).. anna mennä vaan
tiedät ettei se toinen tunne sun lähelläsi samoin? Hän on siis ilmoittanut asian, vai?
En mä vielä tiedä, onko meidän tarinalla onnellinen vai surullinen loppu, mutta tarina on tähän mennessä ainakin jo ollut niin ainutlaatuisen ihana, että jo se itsessään tekee tästä kaikesta arvokasta. :)
Ei voi olla totta nämä kellonaja!!!
Kohta on pakko uskoo kohtaloon ja nostaa päänsä taas suosta.. täähän on ihan älytöntä. Just noin. Kun siltä tuntuu, täytyy antaa mennä ja heittäytyä ja unohtaa murheet. Luottaa itteensä ja antaa asioiden viedä.. Ei vaan oo muuta vaihtoehtoo kun olla rehellinen ja antaa tunteille vaistoille valta. Ne on loppupeleissä ainoa, mitä meillä on. Kirjat voi aina opetella ulkoo.. näihin asioihin ei oo oppikirjoja.
Ja vaikka mäkään en aina oo varma, oonko kuvitellu kaiken. Niin ne asiat oli niin hienoja, että pitäsi jaksaa pelkästään niillä hetkillä vaikka elämän tappiin asti. Ihminen on vaan kumma, se tahtoo lisää. Ja muisti liian lyhyt, ikävä liian iso. Mutta tuo kuulostaa just siltä, ettei kannata aatella mitä tapahtuu. Vaan kannattaa nauttia kaikesta mitä tapahtuu :)
Ja niistä hetkistä tarvii ottaa kaikki irti ja elää siinä hetkessä....kyllä sen silloin jo tietää, et nää on niitä hetkiä joista ne hyvät muistot syntyy...:)
Mutta nyt on taas ikävä hänen viereen...
Ei täällä sais lainkaan käydä lukemassa mitään kun tulee vaan enemmän ja enemmän haikea olo.
Ei oo kovin helppoo tuntee niin isoja tunteita, ettei niitä aina oikein itsekään pysty edes käsittelemään.
ajattelin juuri tänään töissä, miten kiva tunne valtaa koko olemuksen, kun olet lähelläni. En tunne näin kenenkään muun kanssa...
väsymystä...kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa, ei jaksa pitkään.
kuin alkaa sinnikkäästi viedä toiveita kohti todellisuutta, niin varmasti minäkin tekisin, jos...
MUISTA: "Sodassa ja RAKKAUDESSA kaikki keinot ovat sallittuja!"
Lisäisin tuohon, että MYÖS ihastumisessa...
Voimia Sinulle, RAKAS!
uuvun, voivuin, toivottavasti sinun käsivarsillesi..niille haluaisin voipua
voi mennä vielä muutama vuosi ennenkuin firma on pystyssä =)
Tai jos se halutaan saada aikaisemmin, niin MINÄKIN tarviin sitä lisäapua...
sulkea ihanainen naiseni hellän väkevään syleilyyni...
ja suudella kaikkien aikojen kyyneleet, ikävät muistot ja katkerat kokemukset pois...
ja aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä
vain toisen hyvä ja paras mielessä...
jos toinen tuntee olonsa mukavaksi. Toimii myös toisin päin, vai mitä?
Itse olen myös samanlaisessa tilanteessa. Hänen lähellään on jostain
ihmeen syystä niin hyvä olla.. Taas on ikävä.. Huoh...
että sen huomaa toisesta ja vielä se, kun tuntee sisällään sellasen lämpimän tunteen aina välillä...siinä toisen vieressä...ei tuskin jää ainakaan mikään epäselväksi siinä tilanteessa, et onko oikee ihminen siinä vieressä vai ei. =)
...unohdin tuon jutun. Siis että tunnen itsekin usein tuon lämpimän
tunteen. On se kyllä käsittämätön.. En ole kokenut ennen moista :) Huh...
Vetää kyllä sanattomaksi, mutta ikävä jää...
...joksikin aikaa ainakin, kunnes taas näkee toisen...
=)
siihen asti täytyy keskittyä johonkin aikaa vievään puuhaan....johonkin joka vaatii niin paljon keskittymistä, ettei ihan joka minuutti ehdi ikävöimään.
taaskaan löytää sinua kuin hetkeksi.
Sitten taas olet jo poissa. Uskon vieläkin niin vahvasti, että sun vieressä on se paikka johon minä kuulun...
ajatuksissani olen kanssasi(N),
mutta näemmehän me saman kuun, rakastavaisten kuun,
saman auringon, joka antaa meille lämpönsä
ja jaamme saman tunteen
ja vielä joskus
suljen Sinut syliini...
Sulje vaan syliisi. Niin monta kertaa olet sen jo tehnyt ja kerta kerran jälkeen olen varmistunut siitä, että se on mun paikkani.
Joskus vielä jään siihen ikuisiksi ajoiksi enkä ikinä enää lähde pois sun luota.
on salaisuus, täällä kaikki näkevät...
Siellä salaisessa paikassa, unelmiemme pesässä, siellä...
miks et ole täällä, missä minäkin nyt?
Mutta taisitkin olla joku muu kuin hän..
anteeksi.